Pysy pystyssä

Kaatuminen on liikenneonnettomuuden jälkeen yleisin tapaturmainen kuolinsyy koko maailmassa. Kaatumisista johtuvat vakavat loukkaantumiset ja kuolemat ovat lisääntymässä, jopa nuorilla ihmisillä. Julkisella paikalla kaatumisen moni kokee nolonakin. Automaattisesti tulee vilkuiltua ympärilleen: näkikö joku?

 

Mikään muu eläinlaji maapallolla ei ole valinnut pystyasentoa liikkumistavakseen. Ihmiskeho on epävakaa, sen painopiste sijaitsee lantion korkeudella ja hieman nilkkojen etupuolella. Aivot ja keho tekevät kovasti yhteistyötä pitääkseen kropan pystyssä. Lihaksista, silmistä ja sisäkorvan tasapainoelimistä kerätään tietoa, jonka avulla vartalon ja jalkojen lihakset säätävät asentoamme. 

Lihasliikkeiden säätelyssä pikkuaivot ovat tärkeässä roolissa. Pikkuaivot osallistuvat myös ajattelun ja tunnetilojen hienosäätöön. Tämä voi selittää, miksi vaikeaa kognitiivista tehtävää suorittaessa on hankalaa tasapainotella ja päinvastoin. Itse olen huomannut, että erityistä keskittymistä vaativaa tehtävää suorittaessaan tulee laskettua se sähköpöytä mieluummin istuma-asentoon. 

Miten tasapainoaan sitten voisi parantaa? Jalkateriä ja varpaita kannattaa voimistaa esimerkiksi poimimalla varpaiden avulla esineitä lattialta, vaikkapa kyniä tai pieniä palloja. Paljain jaloin käveleminen on jalkaterien lihaksille myös terveellistä. Pyöräily ja muu liikkuminen ulkona ja varsinkin epätasaisessa maastossa on hyvää harjoitusta. Sivuttain kävelemistä ja ristiin astumista voi myös tehdä sekä yhdellä jalalla seisomista joko silmät auki tai kiinni. Vaativampaan harjoitteluun sopii vaikkapa seisominen tasapainolaudalla ja tasapainottelu puunrunkojen päällä.

Kuntopyörällä tai juoksumatolla harjoittelu tai uiminen eivät valitettavasti kehitä tasapainoa. Itse pidän pyöräilystä sekä ulkona että kuntopyörällä. Jälkimmäisestä varsinkin, koska siihen ei vaikuta sää eikä vuodenaika, tuulensuunta eikä lämpötila. Ei tarvitse käyttää kypärää eikä pelätä kaatumista. Muista liikkujista ei ole haittaa eikä tarvitse kiihdyttää saadakseen jonkun edellä ajavan kiinni. Eikä tarvitse kokea sitäkään häpeää, että joku mummo polkaisee ohi yksivaihteisellaan. 

Lähde: Tiede-lehti nro 4/2021

Kuvat: Pixabay 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Taas on aihetta juhlaan

 

Jo perinteeksi muodostumassa olevaan tapaan juhlimme bloggareina eli somevaikuttajina toimimisemme vuosipäivää. Tänään tulee täyteen 2 vuotta, eli blogimme on jo kunnioitettavassa taaperoiässä. 

Toinen, vieläkin tärkeämpi juhlapäivä osuu tänä vuonna samaan päivään, nimittäin äitienpäivä, jota juhlimme omilla tahoillamme. Molemmat olemme äitejä, mutta omat äitimme ovat olleet paremmissa kahvipöydissä jo useita vuosia. Juhlikaa siis äitejänne te muut, jotka vielä voitte. Viekää kukkia, kakkua ja lahjoja, halailkaa ja laulakaa. Kyselkää ja kertokaa asioista. 

Kolmas juhlapäivä tänään on Eurooppa-päivä. Wikipedia: ”Eurooppa-päivää vietetään Euroopassa 9. toukokuuta. 9. toukokuuta 1950 Robert Schuman esitti ehdotuksensa yhtenäisen Euroopan luomisesta välttämättömänä rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi. Tätä ehdotusta, joka tunnetaan nimellä Schumanin julistus pidetään Euroopan unionin perustamisen ensimmäisenä askeleena.”

Tänä vuonna julkaisemme kaksivuotisen bloggaustaipaleemme kunniaksi sekä aloitusvuoden 2019 että viime vuoden toukokuun postauksista omasta mielestämme parhaat. Kumpikin on valinnut sekä omistaan että toisen kirjoittamista postauksista kaksi parasta. Valinta oli tietenkin äärimmäisen vaikea ja välillä piti heittää arpaa, noppaa ja yrittää kivi-paperi-sakset -taktiikallakin löytää uudelleen julkaistavat postaukset. 

Lähetämme samalla lämpimiä terveisiä blogimme tekniselle luojalle, Elina Temoselle Loimaalle. Teenne.fi -osoitteella löydät enemmän tietoa Elinasta ja hänen yrityksestään. 

Kiitos, kun olette pysyneet lukijoinamme. Vaikka välillä tuntuu olevan aiheista puutetta, into kirjoittamiseen ei ole lopahtanut hetkeksikään ja olemme pian kahden vuoden ajan julkaisseet postauksen käytännössä joka päivä. Tätä kirjoitettaessa niitä on kertynyt yli 700 kpl. Meitä onkin pyydetty kokoamaan postaukset kirjaksi, mutta se hanke on vielä aloittamista vaille valmis.  

Aurinkoista juhlapäivää meille kaikille! 

Ensimmäisenä postauksena alla olevan linkin takana on vuoden 2019 heinäkuussa julkaistu ”historiikki” parin kuukauden bloggaajakokemuksista. 

 Bloggaamisemme lyhyt historia ja sen sietämätön keveys 

 

Migreenistä 

 

Tuuleeko Kuussa?

 

 Kala toosassa

 

 Twerkkaus- lihat liikkeelle 

 

Käpy pataan ja pata jumiin 

 

Kukkapolku kesään 

 

Aina ilmassa 

 

Kiertoilmaisujen kuningas 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

  

 

Jätevesistä voi nähdä mennyttä ja ennustaa tulevaa

Jotkut poppamiehet ja -naiset ennustavat ja näkevät nykyisiä ja menneitä asioita muun muassa korteista, sammakoista, kahvinporoista ja kämmenen viivoista. Tulevia säitä on jo muinoin ennustettu luonnosta. Joillakin ihmisillä on näkemisen lahja muuten vaan. 

Tutkijat voivat jätevesiä tutkiessaan havaita ennakkoon tulevia virusepidemioita. Virusta kulkeutuu ihmisen eritteiden mukana jäteveteen, ennen kuin epidemia näkyy lääkäreiden vastaanotoilla.

Jätevesien epidemiologisen seulonnan ”tähti” on poliovirus, jota on tutkittu ja löydetty jätevesistä valtavasti. Tauti saatiin kuriin Suomessa rokotuksilla 1960-luvulla, mutta väestössä ilmeisesti oli oireettomia viruksen kantajia, koska tauti leimahti uudelleen epidemiaksi vuonna 1984. Tautiin ehti sairastua 250 000 ihmistä ja virusta löydettiin jätevesinäytteistä ympäri maata. Tehokkaalla rokotuskampanjalla se saatiin uudelleen nujerrettua. Muistan itsekin, kun rokotetta jaettiin sokeripalaan imeytettynä. 

Polioviruksen seulonta jätevedestä kannattaa, sillä yli 90 prosenttia tautitapauksista on oireettomia. Pari-kolme oireilevaa poliopotilasta tarkoittaa sitä, että väestössä voi olla satoja tai jopa tuhansia oireettomia taudinkantajia. Kuinkahan tämä ilmiö mahtaa toimia koronan suhteen?

Koronavirustakin on ennen epidemian puhkeamista havaittu monissa Euroopan ja Yhdysvaltain kaupungeissa jätevesinäytteistä. Ensihavainnosta on kulunut noin viikko ennen kuin ensimmäiset sairastumiset ovat tulleet päivänvaloon. 

Kun koronaepidemian toinen aalto oli alkamassa Suomessa loppukesästä 2020, muun muassa Kouvolassa virusta löydettiin jätevesinäytteistä, ennen kuin yhtään tartuntaa paljastui koronatesteissä. Tämän jälkeenkin jätevesien virusmäärät ovat sopineet yhteen myöhempien ilmaantuvuuslukujen kanssa.

Jätevesinäytteistä tutkitaan monien muidenkin taudinaiheuttajien esiintyvyyttä. Muun muassa rota-, noro-, aichi-, adeno-, salmonella- ja kampylobakteereita ja kaikille antibiooteille vastustuskykyisiä superbakteereita sekä muita viruksia löytyy jätevesistä. 

Huumeiden käytön lisääntyminen on havaittavissa jätevesinäytteistä kaikkialla. Kokaiinia käytetään eniten Lontoossa, Amsterdamissa, Zurichissa, Genevessä ja Antwerpenissa. Amfetamiinia kuluu eniten Belgiassa, mutta suuria jäämiä on löydetty Suomesta, Islannista, Hollannista ja Ruotsista. Metamfetamiinia käytetään enemmän Pohjois-Amerikassa ja Australiassa kuin Euroopassa. Ekstaasin suosio on suurinta Hollannissa, mutta sen käyttö lisääntyy myös Helsingissä, Oslossa, Brysselissä ja Barcelonassa.

Jätevesinäytteistä voidaan selvittää huumeiden käyttömääriä ja käytön huippujen ajoittumista sekä niiden markkina-arvoa. Esimerkiksi amfetamiinia liikkui vuonna 2014 Suomessa noin 70 miljoonan euron arvosta.

Jätevesitutkimuksen kehittyessä näytteistä voidaan tutkia monia muitakin asioita. Erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan jäteveden bakteerit kertovat lihavuuden yleisyydestä. Tämä onnistuu sen ansiosta, että normaalipainoisten ja ylipainoisten ihmisten suolistobakteeristossa on selviä, tunnusomaisia eroja. 

Erilaisten ruoka-aineiden käytöstä löytyy myös merkkejä jätevesinäytteistä. Niistä voidaan löytää merkkejä, jos kansa on popsinut kokojyvätuotteita, kaalia, sitrushedelmiä, omenoita, päärynöitä tai ekstraneitsytoliiviöljyä. Mikään ei näköjään pysy ”isoveljeltä” salassa. 

Monet jätevesien kemikaalit läpäisevät jätevedevedenpuhdistamoiden prosessit ja päätyvät ympäristöön. Aiemmin on päivitelty lääkejäämien vaikutuksia kaloihin ja muihin eliöstöihin. Myös kahvin, nikotiinin ja huumeiden jäämien on todettu vaikuttavan ankeriaiden, vesihyönteisten ja selkärangattomien fysiologiaan, lisääntymiseen ja stressitasoihin.

Lähde: Tiede-lehti nro 5/2021, Jani Kaaron artikkeli.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Hyvän historia eli milloin kaikki alkoi mennä pieleen

Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa. Rutger Bregman 2019, De meeste menses deugen / Humankind. Atena Kustannus Oy, suomentanut Mari Janatuinen.

Tämän postauksenkin suhteen meni aluksi kaikki pieleen yhdellä väärällä napin painalluksella. Kirjoitin nimittäin huomattavasti pitemmän postauksen mainitusta kirjasta, kunnes sohaisin vahingossa puhelimella jotain näppäintä niin, että kaikki katosi niin kuin se yksi kaikkien tuttu sinne Saharaan. No eipä auta kuin muistella etäisesti aikaisempaa aikaansaannosta.

Kirjan kirjoittaja on alankomaalainen historioitsija, joka valloitti maailman menestyskirjallaan Ilmaista rahaa kaikille.  

Ihminen on luonnostaan itsekäs ja tavoittelee vain omaa etuaan. Tällaisen kuvan ihmisestä antavat sekä historioitsijat, psykologit ja filosofit että iltapäivälehdet ja poliitikotkin. Näin ei välttämättä aina ole ollut.

Jos koko elämän aikajana maapallolla puristettaisiin yhteen ainoaan nykyiseen kalenterivuoteen, dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon jouluna. Ihminen ilmestyi maapallolle uudenvuoden aattona klo 23 ja maanviljelys alkoi kehittyä samana iltana klo 23.58. Niin uusia otuksia me olemme tällä pallolla. 

Kaikki alkoi mennä pieleen silloin, kun maan viljeleminen  ja sen omistaminen keksittiin. Sitä ennen elettiin metsästäjä-keräilijöinä ja vaihdettiin asuinpaikkaa sen mukaan, missä parhaiten oli murkinaa tarjolla. Maita ja mantuja ei omistanut kukaan ja pysyttelimme suht erillämme toisistamme, jolloin mitkään epidemiat eivät päässeet leviämään. Metsästäjä-keräilijät pääsivät helpolla. Aikaa oleiluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen jäi paljon enemmän kuin maata viljellessä. 

Esihistoriallisella ajalla sukupuolet olivat tasa-arvoisempia kuin nykyään. Naisten osallistumisessa päätöksentekoon oli paljon hyviä puolia, muun muassa se, että heidän sosiaalinen verkostonsa oli laajempi kuin miesten. Miehet enimmäkseen kommunikoivat vain veljiensä ja miespuolisten serkkujensa kanssa. 

Primitiivisissä kulttuureissa kaikki oli yhteistä, vauvoja myöten. Vauvoja hoitivat kaikki yhteisön jäsenet ja naiset imettivät muitakin kuin omiaan. Paraquayn vuoristossa elää ilmeisesti tänäkin päivänä heimo, jossa naisella saattaa olla keskimäärin kaksitoista puolisoa elämänsä aikana. 

Parin valinnassa valta oli naisella. Isät osallistuivat enemmän lasten kaitsemiseen ja kasvatukseen kuin nykyisät. Lapsetkin olivat ikään kuin yhteisiä. Ja noin runsaalla puolisoiden määrällä ei taatusti voinut olla ihan varma siitä, kuka kenenkin vauvan isä oli. Oltiinko moisesta problematiikasta silloin edes tietoisia. 

Ehkä sillä asialla ei silloin niin väliä ollutkaan, koska omistaminen ja perinnön jättäminen keksittiin vasta paljon myöhemmin.

 

Sitten kun asetuttiin aloilleen viljelemään maata, alkoi kehittyä kyläyhteisöjä ja myöhemmin kaupunkejakin. Rakennettiin pysyvämpiä asumuksia ihmisille ja karjalle. Ihmiset ja karja asuivat samoissa rakennuksissa, vasta paljon myöhemmin tehtiin karjasuojat erillisiksi ihmisten asumuksista. 

Kaikki kulkutaudit ovat tavalla tai toisella lähtöisin (koti)eläimistä. Esimerkiksi tuhkarokko on alun perin ollut lehmän tauti. Myös influenssa, sikotauti ja kuppa on saatu eläimiltä. Viimeksi mainittuun liittyy sellainen nolo perustavanlaatuinen asia, että ihminen keksi jossain vaiheessa eläimiin sekaantumisen ja silloin kuppa tarttui ihmiseen. 

Ja sama tahti jatkuu tänäkin päivänä: sikainfluenssa, lintuinfluenssa, HIV, ebola, korona...

Maa-alueiden omistamista täytyi myös puolustaa kaikenlaisilta varkailta ja kaappareilta. Siitä se ihmislajin sotaisuus ja eriarvoistuminen sitten lähti. Piti puolustaa omia tiluksia, kylää, kaupunkia, valtiota. Näiltä ajoilta arvellaan olevan peräisin luolamaalaukset, jotka esittävät jousipyssyllä ampuvaa ihmistä. Myös Raamatun luomiskertomuksen kohta "Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaita", ajoittunee maanviljelyksen aloittamisen ajankohtaan.

Sekä ihmisen DNA että aivot ovat vielä kivikautisella tasollaan. Metsästäjä-keräilijät olivat hoikkia ja voimakkaita, koska joutuivat näkemään paljon vaivaa ravinnon saamisen eteen. Nykyihmisen DNA luulee, että vieläkin juostaan viidakossa etsimässä pudonnutta kookospähkinää ja niin ollen marketissa kahmitaan kärryyn ruokaa enemmän kuin olisi tarpeellista. 

Myös ihmisen aivot eivät ole sopeutuneet kiireiseen ja lukemattomia ärsykkeitä tuuppaavaan elämänmenoon. Olemme tietyllä tavalla menneet sekaisin, kun olemme tulleet epäluuloisiksi muukalaisia kohtaan ja tapamme toisiamme. Esihistoriallisella ajalla eläneet ihmiset olisivat kauhuissaan, jos kuulisivat, että ihminen voi tappaa toisen ihmisen. 

Tämä postaus jäi tosiaan nyt aivan tyngäksi alkuperäiseen verrattuna, mutta oikeastaan parempi niin, vaikka yksi ilta menikin hukkaan sitä kirjoittaessa. Enpähän paljasta liikaa kirjan sisällöstä, sillä siinä on edellä kerrottujen lisäksi paljon paljon muutakin mielenkiintoista. 

Jos lukija on kiinnostunut ihmislajin historiasta ja psykologiasta, tämä kirja on ihan parhaasta päästä ahmittavaksi. Teksti on mukaansatempaavaa ja helppotajuista ja pistää lukijan tosissaan miettimään mitä olemme olleet ja miksi olemme tällaisiksi tulleet. 

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu läyttäminen ilman lupaa on kielletty.

 

Oliko tosiaan ennen paremmin?

Meillä on ruokaa, vapautta, aikaa ja mahdollisuuksia. Näitä kaikkia puuttui isovanhemmiltamme. 

Luonnonkatastrofeissa ja muissa onnettomuuksissa kuolee ihmisiä vain neljännes siitä määrästä kuin sata vuotta sitten. Vielä kun suhteutetaan tämä siihen, että maailman väestö on kasvanut tässä ajassa viidellä miljardilla, vähennys on vielä dramaattisempi. Paremman elintason ja kehittyneen teknologian ja tieteen ansiosta ihmisillä on paremmat mahdollisuudet suojautua katastrofeilta.

 

Elintaso on noussut ja lapsikuolleisuus romahtanut jopa Afrikassa ja Aasiassa. Yli 90 prosenttia maailman lapsista pääsee kouluun. Sodat ja muu väkivalta ovat vähentyneet. Vuonna 2018 aseellisissa yhteenotoissa kuoli 76 000 ihmistä. Vielä 1970-luvulla kuolleita oli kymmenkertainen määrä. Suomessa oli 1950-luvulla 20-kertainen riski nykyiseen verrattuna tulla surmatuksi alle vuoden vanhana.

 

Äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön osuus on vähentynyt puoleen maapallolla kahdessa kymmenessä vuodessa. Äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään 1,90 dollarin päiväbudjetilla eläviä. Näitä ihmisiä on noin 690 miljoonaa, eli noin joka kymmenes maapallon asukas. Toisaalta, jos raja nostetaan kahteen dollariin, äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä lisääntyy yhtäkkiä sadalla miljoonalla ihmisellä. Suurin osa näistä köyhimmistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nigeriassa, Kongossa, Tansaniassa, Etiopiassa ja Madagaskarissa. 

Köyhyys ei silti katoa mihinkään. Köyhien maiden väkiluku on lisääntynyt kahdella miljardilla. Köyhissä maatalousvaltaisissa maissa lapset ovat työvoimaa ja vanhuudenturva vanhemmilleen.

Väestöräjähdyksestä puhuttiin 1970-luvulla ja arveltiin miljoonien ihmisten kuolevan nälkään jo silloin. Väestöpommi jäi suutariksi. Väestö kasvaa, mutta kasvu on alkanut jo hidastua. Keskimääräinen lapsiluku naista kohti on enää puolet siitä, mitä se oli toisen maailmansodan jälkeen. Tähän kehitykseen vaikuttaa vaurastuminen ja elinkeinojen monipuolistuminen.

Lapsia ei enää hankita työvoimaksi pienille perhetiloille eikä lapsikuolleisuutta paikkaamaan. Lapsi- ja tartuntatautikuolleisuuden väheneminen lienee hyvin pitkälti antibioottien ansiota. Ja oma osuutensa on varmasti myös rokotteiden kehittymisellä ja käyttöönotolla. 

Sekä naiset että miehet ovat paremmin koulutettuja ja haluavat lapsilleen hyvän koulutuksen ja laadukkaampaa ravintoa. Siten pienempi lapsiluku tyydyttää useampia perheitä. Ennusteiden mukaan maapallon väkiluku lakkaa kasvamasta ja asettuu vuosisadan loppuun mennessä 11-12 miljardin välille.

Emme ole koskaan ennen olleet näin terveitä, vauraita ja onnellisia. Niitä asioita on vaikea mitata, mutta elinajanodote voisi olla jonkinlainen mittari. Koko maailmassa elinajanodote 1800-luvulla oli noin 30 vuotta. Vastasyntyneistä puolet kuoli jo pikkulapsina ja aikuisista puolet 50-70 -vuotiaina. Nykyisin elinajanodote koko maailman keskiarvona on noin 70 vuotta. Ennen toista maailmansotaa suomalainen mies eli noin 55-vuotiaaksi ja nyt syntyvän poikalapsen elinajanodote on 78,9 vuotta. Naisten vastaavat luvut ovat 62 vuotta ja 84,3 vuotta.

Lähde: Tiede-lehti nro 2/2021, Jukka Ruukin artikkeli, jonka tiedot perustuvat Hans Roslingin Faktojen maailma -kirjaan sekä Maailmanpankin, Tilastokeskuksen ja YK-järjestöjen tilastoihin ja raportteihin. 

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Suon villi laulu

Delia Owens: Suon villi laulu

 

Delia Owens on ottanut romaanissaan sen henkilöt haltuunsa, valinnut oikeat sanat ja luonut näiden avulla sellaisen tarinan, joka lumoaa minut kertaheitolla. Kansien välistä löytyy maailma, joka vetää puoleensa ilta toisensa perään. Herättää eloon rämemaisemat ja sitä ympäröivän luonnon eläimineen. Näyttää minulle, lukijalleen elämän julman puolen ja sinkauttaa kaiken keskelle ihmeellisen, elossa pitävän ja eteenpäin vievän voiman. 

Taianomainen tarina, joka on taitavasti rakennettu kahteen aikatasoon. Nykyhetkeen ja nykyhetkeä kohti kulkevaan aikaan. Kirjaa lukiessani haluaisin hetken pysähtyvän ja silti juoksevan eteenpäin. "Mitä seuraavaksi tapahtuu?" sykkii mielessäni. 

Kirjan päähenkilö Kya selviytyy hänen eteensä asettuvista vastoinkäymisistä yksi toisensa perään. Hän oppii luottamaan itseensä, mutta luottamus muihin ihmisiin karisee usean pettymyksen jälkeen. Ympäröivästä luonnosta tulee koti ja ystävä. Kya on kuin luonto itse, osa sitä. Luonnossa vallitsevat luonnon lait ja lopulta asiat menevät niin kuin niiden pitääkin, oikein.

Kirjan muhkeat luontokuvaukset avaavat kuin ikkunan marskimaahan. Kirja on tulvillaan aistinautintoja, hienolla taajuudella värähteleviä tunnelman kuvauksia. Tunnen, kuinka valpastun kuulemaan ja sieraimeni värähtävät aistimaan tuoksuja. Silmät sirrillään tähyilen lintuparvia yhdessä Kyan kanssa. 

Kirja puhuu viisaita sanoja myös yhteisön ulkopuolelle jättämisestä ja jäämisestä. Kumpi tulee silloin ensin, ulkopuolisuus vai oudon leima. Miksi yksin viihtyvä ihminen tuomitaan miltei automaattisesti joukkoon kuulumattomaksi. Kuin olisi jotenkin sopimatonta olla erilainen. Ja niinhän se on. On oltava niinkuin muutkin tai tulee syrjityksi, loukatuksi, jää yksin.

Miksi ihminen, kaikessa viisaudessaan, on niin irtaantunut ystävästään luonnosta? Lähtisin milloin tahansa kirjan maisemiin, mielellään Rämelikan matkassa.

Tämä kirja on parhaita lukemiani romaaneja.

Suosittelen lämpimästi lukemaan! 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Maailman onnellisin mies

Maailman onnellisin mies, Eddie Jaku. Alkuteos The Happiest Man on Earth 2020. Kustannus Oy Aula & Co 2021.

Holokaustista kertovat kirjat ovat toinen toistaan ahdistavampia. Tämä kirja tekee poikkeuksen, koska sen kirjoittaja on täynnä toivoa eikä hän menettänyt toivoaan synkimmillä hetkilläänkään. Kirjoittaja on juuri täyttänyt 102 vuotta ja kirjoitti tämän esikoiskirjansa 100-vuotiaana. 

Eddie on niiden harvojen onnekkaiden joukossa, joka selvisi kolmelta eri keskitysleiriltä hengissä useamman pakoyrityksen jälkeen. Siihen vaadittiin paljon rohkeutta ja viisautta ja monta kertaa hänen henkiriepunsa oli hiuskarvan varassa. Kun hän lopulta oli päässyt turvaan ja sairaalahoitoon, hän painoi 28kg ja oli yltä päältä paiseiden peitossa. Eloonjäämisen todennäköisyys oli 35%, sanoi sairaanhoitaja, jolta Eddie oli puristanut tiedon todellisesta voinnistaan.  

Hengissä säilymistä keskitysleireillä edesauttoi hänen ammattitaitonsa hienomekaanikkona, jota natsit tarvitsivat milloin minkäkin vempeleen rakentamisessa ja korjaamisessa. Toinen tärkeä tekijä oli hänen ystävänsä Kurt. Miehet auttoivat toinen toistaan pahimmissa paikoissa. Kolmas tekijä selviytymisessä oli luja tahto ja toivon säilyttäminen. Siitäkin huolimatta, että hän oli menettänyt läheisimmät ihmisensä siskoaan lukuunottamatta kaasukammioihin. 

Eddie halusi vapautumisensa jälkeen pois Euroopasta ja matkusti laivalla Sydneyyn, jossa elää tiettävästi tänäkin päivänä perheensä ympäröimänä. Eddie kirjoittaa, ettei olisi 75 vuotta sitten voinut uskoa, että hän vielä kirjoittaisi kirjan ja että hänellä olisi vaimo, lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. 

”Elämä ei ole aina onnellista. Toisinaan on moniakin vaikeita päiviä. Mutta sinun täytyy muistaa, miten onnekas olet, kun olet elossa - olemme kaikki sillä tavalla onnekkaita. Jokainen hengenveto on lahja. Elämä on ihanaa, jos annat sen olla. Onni on omissa käsissäsi.”

”Haluan myös sanoa kaikille, ettei koskaan saa luopua toivosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla ystävällinen, kohtelias ja rakastava ihminen. Yksin olemme voimattomia, mutta yhdessä olemme vahvoja.”

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Ota sieluni mun

 

Susanne Schemper: Ota sieluni mun

Kuuntelin jo aiemmin BookBeatin valikoimista tämän Solinge-sarjan ensimmäisen osan nimeltä Sikolätti Jonna Järnefeltin lukemana, jolloin päätin, että hänen lukemiaan kirjoja en ainakaan enää kuuntele. Syy oli omaan korvaani hänen oudossa intonaatiossaan. Mutta vannomatta paras ja hyvä niin. Nimittäin tässäkin tarinan lukee Jonna ja lukemistyyli on parempaan päin. Ei enää hitokseen ärsyttävä, vain hieman, ja kun tietää mistä tähän on tultu, niin ääni itseasiassa ihan sopiikin tähän maaniseen tarinaan.

Lähtöasetelmana on leipiintynyt keski-ikäinen, tahtomattaan lapseton pariskunta, joiden parisuhde on ajautunut raiteille, joita kuljetaan ees taas. Ei nousuja, ei laskuja, samat maisemat, päivästä toiseen. Rouvalla on lapsen korvikkeena kaksi kissaa, jotka eivät juuri noteeraa perheen herrahenkilöä. 

Yksi asia johtaa toiseen, niin kuin tapana on, ja kohta on koossa kaikkien aikojen sotku, jossa ihmiset lupaavat tahoillaan ja astuvat silti omiin ansoihinsa. Houkutus johdattelee ihmistä, vaikka omatunto rummuttaa otsalohkolla. Sitten ihmistä seuraa syyllisyyden tumma varjo, askel askeleelta kiinni kirien ja pian kuristavat kourat tarraavat kiinni. Elämä on pälyilyä ja nuuhkimista puolin ja toisin. Kun sekasotkuun lisätään vielä rouvan vanhemmat ja muu perhe omine solmuineen, on epäonnisen kudelman langat täydellisesti koossa. Kaikki liittyy kaikkeen ja valheiden verkko vangitsee eikä vapauta sätkivää saalistaan.

Mitä tästä kirjasta voimme oppia? Älä harhaudu ulkopuolisiin suhteisiin - ainakaan mielenvikaisen kanssa. Toiseksi, perhe pitää lopulta aina yhtä. Kolmanneksi, jotkut tiikerit eivät koskaan pääse raidoistaan. Vielä neljänneksi: apu voi joskus tulla yllättävältä taholta. Yhden opetuksen vielä tiristän. Viimeisen, vaan ehkä tärkeimmän: kaiken ylitse käyvän armollisuuden.

Suosittelen lukemaan. Solinge-sarjaan on tulossa kolmaskin kirja. Ainakin nämä kaksi ensimmäistä ovat täysin itsenäisiä tarinoita eli ei ole väliä, kumman lukee ensin. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

 

Markkinahumukin siirtyy verkkoon

Kuluttaminen on murroksessa eikä se ole yksistään koronapandemian syytä. Kivijalkakaupat ovat vaikeuksissa. Vanha ja kunniakas Stockmann ajautui yrityssaneeraukseen. Ja tämä on vasta alkua. Suomessa rakennetaan hypermarketteja vielä viime vuosituhannen tahtiin. Kaupan alalla työskennellyt kylänmies ennusti jo 2000-luvun alussa, että Prismojen kaltaiset hehtaarihallit ovat parinkymmenen vuoden kuluttua bingo- ja päivätanssihalleja. Tämä ei ole ihan vielä toteutunut mutta toisen 20 vuoden kuluttua näin voi jo olla.

Kiina on maailman verkkokaupan ykkösmaa. Kiinan vähittäiskaupasta yli kolmasosa tapahtui verkossa jo ennen koronapandemiaa. Verkko-ostosten arvo Kiinassa on suurempi kuin USAssa ja Euroopassa yhteensä. Tiheän asutuksen ja halvan työvoiman maassa ihmisvoimin tehtävän jakelun kustannukset ovat pienemmät kuin muualla. Kiinassa vähittäiskaupan palvelut on rakennettu suoraan verkkoon. Sieltä puuttuvat suuret tavaratalot ja kauppakeskukset, jotka ovat painolastina länsimaissa. Kalliit kivijalkaneliöt aiheuttavat kuluja. Vain menekiltään suurimpia tuotteita voi varastoida niihin. 

Logistiikkansa tehokkaasti organisoiva verkkokauppa pystyy tarjoamaan huikean suuren valikoiman tuotteita. Verkkokauppa pystyy tarjoamaan myös vähemmän kysyttyjä tuotteita, joita kivijalkamyymälöissä ei kannata pitää tarjolla. Koronavuonna verkkokauppa kasvoi maailmassa lähes 28 prosenttia. Koko maailman vähittäiskaupasta 18 prosenttia tapahtuu verkossa ja verkkokaupan arvo on jo ylittänyt 4000 miljardia dollaria. Yhdysvaltalainen markkinatutkimusyhtiö eMarketer arvioi, että vuonna 2024 verkkokaupan arvo ylittää jo 6000 miljardia dollaria.

Maailman suurimpien yritysten Top 10-listalla on kaksi vähittäiskaupan yritystä, USAlaiset Walmart ja Amazon. Täsmällisemmin sanottuna Amazon ei ole verkkokauppa, vaan verkkokauppa-alusta, jota käyttävät muut yritykset. Suurin osa sen kaupankäynnistä on muiden käsissä. Amazonin suurimmat voitot saa aikaiseksi sen pilvipalveluja tarjoava yksikkö. Amazonin kova kilpailija on kiinalainen Alibaba, joka ei myy itse mitään.

Koronapandemia rohkaisi suomalaisetkin ruokaostoksille verkkoon. Kuljetusmatkat asiakkaille harvaan asutussa maassa ovat pitkiä. Kivijalkakaupat on suunniteltu niin, että asiakas viettäisi siellä mahdollisimman paljon aikaa ja sen vuoksi tuotteiden keräily on tehotonta ja työlästä. Kiinassa tämäkin on jo osattu ratkaista niin, että robotit keräävät ostokset suoraan varastosta. Suomessa on alettu käyttää robotteja ruokalähetteinä. Sellainen vie lounaita kotitoimistoihin Redissä Helsingin Kalasatamassa. 

Kuvassa kiinalaisrobotit keräilevät ostoksia asiakkaille.

Merikonttikuljetusten ansiosta kuljetuskustannukset halpatuontimaista ovat pienentyneet. Se hyödyttää sekä kivijalkakauppaa, mutta varsinkin verkkokauppaa. Esimerkiksi 100 euron hintaisten lenkkitossujen kuljetuskustannukset Kiinasta Saksaan ovat vain noin viisi euroa. Yksi 12-metrinen merikontti vetää tavaraa yli 28 tuhatta kiloa ja suureen konttialukseen tällaisia kontteja mahtuu 12 tuhatta kappaletta.

Lähde: Tiede-lehti nro 4/2021, josta kaksi valokuvaa.

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen luvattomasti on kielletty.

Puhutaanpa siitä

 

Ihminen on kokonaisuus. Ihmispakettiin sisältyy ulkoista ja sisäistä, henkistä ja fyysistä olemusta. Olemme enemmän tai vähemmän täydellisiä, keskenämme erilaisia, ainutlaatuisia. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä - enkä tarkoita nyt seksuaalista suuntautumista, vaan ylipäätään mistä pitää ja mistä ei. 

Minä en pidä siitä, että nainen kutsuu pimppiään vituksi tai pilluksi. Että oma alapää on vittujen kuningatar tai että henkilö kertoo kokevansa pilluiloa. Minusta nainen, joka käyttää ruumiinosastaan tällaisia nimityksiä halveeraa itseään, enkä pääse ajatuksesta irti, vaikka siitä kuinka yritetään luoda positiivista.

Katja Välikangas hehkuttaa Me Naisten artikkelissa vulvapositiivisuutta. Mikäpäs siinä sitten. Pitäisi ilmeisesti kehua häntä. Omat ajatukseni ovat ristiriitaisia. Kyseessä on taideprojekti, jossa ihmiset ovat lähettäneet Katjalle kuvan pimpistään tarinan kera. Katja tekee kuvista piirroksia ja julkaisee niitä sitten Instagram-tilillään. Kurkkasin sivuja ja luin muutaman Katjan kirjoittaman postauksen. En pitänyt tyylistä enkä tekstistä, jossa vilisee p- ja v-sanoja.

Vulva on aiheuttanut kautta aikojen häpeää, josta irtipääseminen on hyvässä vauhdissa ja se on hyvä asia. Kyseessä on sukupolvelta seuraavalle siirtyvä häpeä, jonka jatkumo on jo murrettu. Kaikkea terapoidaan ja kuorrutetaan positiivisuudella. Nyt myös vulvaa, jotta vapaudutaan ja vapauden riemua jaetaan sosiaalisessa mediassa kaikelle kansalle. Ensin pidetään pimennossa häpeän komerossa vuosien ajan ja sitten töttöröö ja ta-daa. 

Miksi en ymmärrä tätä suitsutusta.

Asian tiimoilta tulee mieleeni myös vanha ajatus naisten peniskateudesta. Psykoanalyyttinen teoria, jonka isänä tunnetaan Sigmund Freud. Maallikkona mietin, että teoria on älytön. Ajattelen, että peniskateus on ennemminkin miesten välinen juttu 😉

Mietin myös välittömästi, mikä olisi naisten reaktio, jos kyseessä olisi penispositiivisuuden julistaminen. Miestarinoita peniskuvien kera. Lempinimien antamista tälle omalle pikkuveljelle. Mutta tätähän miehet ovat jo tehneetkin. "Pojat ovat poikia!"

Ei sillä, etteikö omasta pimpistä ja peniksestä voisi pitää. Tottakai voi ja pitääkin ja hyvä niin. Mutta että sitä julistaisi julki, kuinka rakastettavan upea, ainutlaatuinen ja erilainen ja silti ihana se on, tuntuu oudolta. Artikkelin lopussa Katja Välikangas ikäänkuin kumoaa oman julistuksensa, kun toteaa, että pimpin ulkonäön sijaan pitää miettiä mitä upeita asioita sillä voi tehdä - kuten synnyttää, tuottaa ja saada nautintoa. Nyt menit asiaan, Katja!

Mitä ajatuksia juttu sinussa herättää?

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / Me Naiset

Lähde: Me Naiset -lehti 16/2021

Katjan Instagram-sivut löytyvät hakusanalla Vulvapositivisuus.

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.