Kyllä sitä tulee vanhemmiten varovaiseksi ja araksi kaiken suhteen. Heikkona hetkenäni olin mennyt lupaamaan Isännälle, että lasken uudesta pulkkamäestä.
Ja niin se oli sitten tehtävä. Ohessa kuvia.
Mäki oli melko kovan lumen, ellei peräti jään peitossa. Päiväaurinko paistaa siihen monta tuntia ja mäki näyttää olevan kovassa käytössä, joten pohja on varmasti kovettunut.
Yllättävän pieniäkin lapsia siellä oli laskemassa ihan ylhäältä alas ja ihan itsekseen. Vanhemmat katselivat vähän kauempaa.
Meikäläinen kun lastaa koko kroppansa pieneen pulkkaan, niin luulisi siinä vauhdin olevan kovempi kuin sellaisilla pienillä tiitiäisillä, jotka painavat kymmeniä kiloja vähemmän.
Oma vauhtini ainakin oli niin hurja, että en olisi uskaltanut mennä toista kertaa, ellen olisi lupautunut kuvattavaksi. Ekalla laskulla Isäntä otti videokuvaa ja toisella tavallisia kuvia.
Joskus nuoruuden päivinä tuli laskettua mäkeä purkuauton nurin päin käännetyllä nokkapellillä. Meitä oli siinä kaksi kyydissä ja mäki päättyi pieneen kuusikkoon.
Nokkapeltiä ei voinut ohjata mitenkään, vaan se tuli mäkeä alas ihan holtittomasti. Se oli aika vaarallistakin, mutta eihän silloin tullut mieleen, kuinka pahasti siinä olisi voinut käydä.
Sieltä kuusikosta kerättiin itsemme ja eikun uudestaan.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
