Tapaturma-alttius kasvussa

Nuorempana oli ”perus”, että teloin itseni pahemmin noin kymmenen vuoden välein. 

Nyt se on alkanut olla jokavuotista. Pahemmin tai lievemmin. 

Vuonna 2001 oikea nilkka murtui ja samalla kertaa nivelsiteet kärsivät vaurioita, mutta siitä ei kukaan puhunut mitään, kun hoidossa keskityttiin vain murtuman hoitoon. 

Vuonna 2011 sama nilkka meni sijoiltaan niin, että pohjeluu törrötti nilkan ulkopuolella. Väänsin sen itse takaisin nilkan kuoppaan. Ja sattui ihan s*****sti. Nivelsiteethän siinä menivät poikki.

Vuonna 2021 taas sama nilkka muljahti metsäretkellä, mutta ei tullut muuta vauriota kuin vähän turvotusta ja mustelmaa. Kävelin omin jaloin pois n. kilometrin verran mikä oli retkeä jäljellä. 

Vuoden 2016 maaliskuussa olin työmatkalle vaihtanut talvipyörästä kesäpyörään, eikä lihasmuisti ollut vielä tottunut siihen, että kesäpyörässä on (oli) korkeampi runko. Ei muuta kuin ylämäessä taas turvalleen. Onneksi vauhtia ei taaskaan ollut nimeksikään, mutta vasen polvi osui asvalttiin ja aukesi. 

Näistä ei ole enää kuvia tallella.

Mutta sitten vauhti kiihtyy. 

Vuonna 2021 pyörälenkillä, suunnilleen sen puolivälissä, kaaduin pyörineni oikealle puolelle, onneksi vauhtia ei käytännössä ollut juuri lainkaan. Oikean jalan polvi otti tuntumaa isänmaahan ensimmäisenä ja jälki oli sen mukaista. Jalka on kuin afrikannorsulla. 

Kolmen viikon kuluttua näytti jo paljon paremmalta. 

Kaikki yllä olevat polven kuvat ovat siis viime kesäiseltä (2021) pyöräretkeltä Orimattilaan ja Villähteelle.

Tämän vuoden puolella olen uuden sähköpyöräni kanssa viettänyt maanläheistä elämää jo kahdesti ja kolmaskin on ollut hilkulla. Niissä ei onneksi käynyt kuinkaan muuten kuin että hävetti. Näkikö kukaan ja sitten nauratti. Kolmesta tapauksesta kahdessa ei kukaan tiettävästi nähnyt.

Ja viimeisin tälli tuli sitten mökkilomalla, kun törmäilin saunassa kiukaan pesään ja varpaalla ovenpieleen (tai johonkin). 

Tänään sunnuntaina 19.6. pihatyöt osoittautuivat vaarallisiksi. Oltiin taas lammen suodattimen ja pumpun kimpussa ja olin laittamassa sähkötöpseleitä takaisin kiinni jatkojohtoon, kun toinen niistä kimposi jostain koivuangervopuskan uumenista alahuuleen, jossa on nyt reikä sisäpuolella ja ulkopuolelta huuli näyttää siltä, kuin olisin juuri syönyt mustikoita. Hyvä ettei tullut alahammas huulesta läpi. En laita kuvaa tähän. 

Mikäpä siinä, huomenna (20.6.) pitäisi mennä näyttämään kaupunginsairaalaan haavahoitajalle tuota persuksen palovammaa. Samalla suunnalla on myös melko komea mustelma, samassa rytäkässä tullut. Ja nyt vielä tämä alahuulikin. Alkavat kohta epäilemään jotain perheväkivaltaa. 

Isäntä laittoi minut jo loppuloman ajaksi ”toimenpidekieltoon”. Enemmän vaan rauhakseen oleilua eikä mitään vaarallisia pihatöitä. Kuten esimerkiksi viime kesänä, kun olin kahdesti pihalammen reunalla selälläni ja toisella kerralla löin pääni kiveen. Siinä oli varmaan aivotärähdys aika lähellä. Lammen kanssa häärätessä on hyvä puoli siinä, että lammelle ei paljonkaan muualta kukaan näe. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Kuva-arvoitus

Lomalla pääsee halutessaan tai vahingossa tutustumaan monenlaisiin uusiin asioihin. 

Tässäkin kuvassa on kyse sellaisesta. 

Pistetään pystyyn arvauskilpailu. Onko kyseessä

a) tämänvuotisen lomapaikkakunnan savustamon tuotannon alkuvaiheesta otettu kuva

b) Jalostajan markkinoille tuoma uusi tuote

c) Erikoisen Asiantuntijan uusi käsilaukku

d) joku muu, mikä? 

Vastauksista ja niiden määrästä riippuen paras arvaus palkitaan kirjapalkinnolla. 

Julkaisija pidättää itsellään oikeuden palkita tai olla palkitsematta ketään. Oikea vastaus paljastetaan 20.6. julkaisuun tulevassa postauksessa.  

Kuva: En tiedä kuka otti kuvan

Ei kaupallista yhteistyötä 

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Pieni äksidentti

Laajensin ”osaamistani” taas eilen. En muista, postasinko tänne kesällä siitä, kun onnistuin roiskimaan vastakeitettyä marjamehua keittiöstä saakka eteisen vaalealle tapetille. Otti niin päähän, että meinasi mennä koko kämppä remonttiin sen takia saman tien. 

Kaikkeen tottuu, sano täi tervassa. Marjamehuläiskä on edelleen seinässä eikä se enää häiritse. Ehkä jonain päivänä tapetoidaan sekin mieliharmi pois näkyvistä. 

Olkkarin pöydällä on poltettu kynttilää, josta tulee ihan järkyttävä käry, kun sen sammuttaa. Koko huusholli haisee pitkään kynttilän sammuttamisen jälkeen. Olen joka kerta pelännyt, että palovaroittimet alkavat huutamaan ja Haukkuli-parka joutuu paniikkihäiriöön, itsestä puhumattakaan. Mutta niin ei ole vielä käynyt. 

Eilen sitten sain kuningasidean, joka ei osunut ihan tonttiin. Avasin tuuletusikkunan, sen ylemmän, jossa ei ole hyönteisverkkoa. Nostin kynttilän sitä kohti ja puhalsin, jotta savut menisivät ulos. Ulkoa tulikin ilmavirtaa sisään päin sen verran, ettei kynttilä ottanut sammuakseen. Tällainen persjalkainen 165,5 cm lyhyt kun olen, tulin kallistaneeksi kynttilää ja kaikki sulat steariinit ryöpsähtivät ikkunanpuitteisiin, lattialle ja osa syliinkin. 

Hirveä sotku. Eihän siinä voinut kuin nauraa katketakseen. Onneksi ei syntynyt mitään palovammoja tai Haukkuli ei osunut olemaan steariinivyöryn alla. Elämässä pitää mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Nukuin yön yli ja ryhdyin seuraavana päivänä puhdistamaan steariinia laminaattilattiasta vanhalla konstilla. 

Silitysrauta kuumaksi ja talouspaperia steariiniroiskeiden päälle ja ”silittämään”. Hyvin lähtivät pois, myös ikkunanpuitteista. Joistain kolosista joutuu varmaan vielä kaivelemaan punaista steariinia pois hammastikulla. Kunhan nyt ensin tulisi kesä ja lämmin ja ikkunoidenpesupäivä.

 

Kuvat: Pixapay ja Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.