Ennen vanhaan kaikki oli paremmin.
Oli markka ja Kekkonen. Tuoreita kananmunia ja lypsylämmintä maitoa sai torilta. Leipä pakattiin paperipussiin ja makkaraa siivutettiin ostajalle grammalleen pyydetty määrä.
Syötiin perunaa ja kastia, jossa saattoi hyvällä tuurilla olla lihanpala jos toinenkin. Kukaan mitään salaatteja väsännyt. Porkkanaraastetta korkeintaan. Ruisleipää kylkeen, eikä leikkeleitä leivän päälle ruuan kanssa, vaan voita, jota oli laitettu tarjolle lasilautasella.
Lasten kuului kunnioittaa vanhempia ihmisiä, mutta lasta ei kunnioittanut kukaan. Lapsi eli "siinä sivussa" muttei oikein ollut kukaan tai mitään. Tästä vanhempien ihmisten yksipuolisesta kunnioittamisvaateesta kuulee edelleen. Sanoisin, että 1950-luvulla ja sitä aiemmin syntyneiden taholta. Eikä tietenkään saa yleistää.
Tämän ikäpolven ihminen voi, ja yleensä näin tekeekin, mekkaloida miten lystää, olla ikävä ja hankala kaikin tavoin nuorempiaan kohtaan - ja mitä hän odottaa tällä saavansa. Kunnioitusta!
Kaikenikäisten tulee ansaita omat kunnioituksensa ja myöskin saada sitä samoin perustein. Lähtökohtaisesti kaikkia tulee kunnioittaa ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Mutta ei, kun se ei mene näin. On marttyyrimummeleita ja paatospappoja, joilla on valta, oikeus ja kaikkivoipaisuus olla omasta mielestään muita korkeammalla.
Kuka kertoisi tälle ikääntyvälle väelle, että asia on juuri päin vastoin.
Heidän omia sananlaskujaan käyttäen voisi todeta ainakin, että "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan!" tai nykytermein: "Sitä saa mitä tilaa!"
Ole kunnioittava, niin sinuakin kunnioitetaan!
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
