Jokaisessa maan- tai maailmanlaajuisessa katastrofitilanteessa ihmisten auttamishalu nousee pintaan. Tunnetaan yhteenkuuluvaisuutta, kun meitä kaikkia kohtaa samainen uhka tai vaara. Alamme auttaa toisiamme yhdessä tai yhteisöissä. Se on todella hieno asia.
On hyvä levittää tietoa avun tarvitsijoista ja miten voi auttaa. Piste.
Sitten alkaa kuulua ja näkyä kovaan ääneen älämölöä, miten paljon minä itse olen auttanut ja ketä. Ja sitten odotetaan sädekehä pään päällä kiitoksia.
Eniten ja jatkuvasti auttavat ihmiset pysyvät vaiti. Heille on tärkeää vain auttaa. Yhtä tärkeää heille on pysyä nimettöminä auttajina. Koska ei sitä tietoa tarvitse kukaan. Apu menee perille. Piste.
"Hyviä tekoja ihmisten nähden, mutta mitä teet ollessasi yksin."
Eikö kiitokseksi riitä hyvä mieli, jonka saat auttamisesta. Miksi ylipäätääm autat? Siksi, että haluat auttaa! Siksi, koska muutkin? Se kelpaa vastaukseksi. Siksi, että saat itse huomioita ja kiitosta? Apu menee itsekeskeisyydestäsi riippumatta perille, mutta kummasta iloitset enemmän, avun antamisesta vai huomion saamisesta?
Pohdimme tätä asiaa kerran aikaisemminkin blogissa:
Mitä teet ollessasi yksin?
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
