Blogipostauksessa 30.3. mainitsin lopussa Kari Hautamäen uudemman kirjan Nyt sinä kuolet, joka liikkuu samassa aihepiirissä ensimmäisen kirjan, Et sinä vielä kuole, kanssa.
Kirjoittajahan on työskennellyt vuosikaudet ambulanssissa Tukholmassa ja kertoo tässä jälkimmäisessä kirjassaan niistä karmeimmista tilanteista, joissa asiakas kuskattiin pois tapahtumapaikalta useimmiten ruumisautolla joko yhdessä tai useammassa osassa.
Kuuntelin kirjan Bookbeatistä. Toinen kirja on ensimmäisen toisinto kaikin puolin, kerrotut tilanteet ovat tietenkin toiset ja nimiä ja tapahtumapaikkoja ja muita yksityiskohtia on muutettu siten, ettei kukaan voi tunnistaa niistä itseään.
Hautamäki antaa kirjassaan hyvän vinkin turistille Tukholmassa. Siellä voi ambulanssia käyttää taksina. Voi soittaa ambulanssin paikalle ja se tulee aina, vaikka olisi vain hyttysen pisto kyseessä. Ja jos asiakas haluaa, että hänet viedään sairaalaan, niin ambulanssihan vie, toisin kuin Suomessa. Koska Ruotsissa se on kansalaisoikeus. Eikä ilmeisesti edes maksa mitään.
Ruotsissa autetaan ihmiset avuttomiksi. Suomessa pyritään hoitamaan asiakas kotona niin pitkään kuin mahdollista. Joskus siinäkin tapahtuu ehkä jopa ylilyöntejä ja asiakkaat ovat tyytymättömiä, kun eivät pääse sairaalaan, vaikka katsovat sen itse aiheelliseksi.
Jengiväkivalta on Ruotsin suurissa kaupungeissa, varsinkin Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä lähtenyt ihan lapasesta. Hautamäen mukaan tilanne on jo toivoton ja paljon pitäisi tapahtua, että voitaisiin palata samanlaiseen pumpuliseen kansankotiin mikä Ruotsi oli vielä 60- ja 70- luvuilla. Käytännössä se on mahdotonta.
Kirjan ulkopuolelta kerrottakoon, että Yle Areenassa nähtävä draamasarja Ohuella langalla liikkuu tässä samassa aihepiirissä.
Ruotsalaiset joko diskuteeraavat kaikki ongelmat olemattomiksi tai sitten ovat niistä hiljaa, jolloin niitä ei siis ole olemassa. Näin on käymässä jengiväkivallan suhteen, joka lienee suurimmalta osaltaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan syytä. Mikä taas on ruotsalaisen yhteiskunnan aikaansaamaa, ei yksistään maahanmuuttajien syytä.
Suomea ja suomalaisia on varoitettu moneen kertaan joutumasta samalle tielle ja ehkä täällä onkin vähän paremmin onnistuttu kotouttamisessa kuin Ruotsissa. Ainakin toistaiseksi.
Hautamäen kirja ei välttämättä ole paras mahdollinen iltasatukirja aikuisillekaan, mutta kyllähän se silmiä avaa. Se tuli myös selväksi, ettei kirjoittaja ole kovin lahjakas antamaan rakentavaa palautetta kanssaan toimiville, esimerkiksi kokemattomille työpareilleen tai hätäkeskuspäivystäjille.
Kaksi tapausta kirjassa on, joissa hän haukkuu edellä mainitut esimerkkihenkilöt niin perusteellisesti, että moni vaihtaisi jo alaa siinä vaiheessa. Mokahan on lahja ja siitä olisi vain otettava opiksi.
Kuva: suomalainen.com
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ha muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
