Elämä ilman tarjotinta

Yle uutisoi kuluvalla viikolla, kuinka jossain helsinkiläisessä koulussa on päätetty luopua tarjottimien käytöstä kouluruokailussa ilmasto- ja säästösyistä. Sama käytäntö on ollut jo vuosia monissa muissakin kouluissa.

https://yle.fi/a/74-20085625?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Erikoisella Asiantuntijalla on näkökulmaa asiaan kahdestakin eri suunnasta. 

Muutama vuosi sitten opiskelin yhden lukukauden ajan eräässä aikuisoppilaitoksessa, jossa myös päätettiin tarjottimista luopumisesta siellä ollessani. Tarjottimettomuus kuulemma säästää kolme koneellista tiskiä päivässä. Oho.

Tarjottimet poistettiin ja siitä seurasi melkoisen epämiellyttävä kaaos ahtaassa ja ”yksipuolisessa” linjastossa, joka oli vielä lyhytkin. Käsiin olisi pitänyt saada mahtumaan kaksi lautasta (pääruoka- ja leipä/salaatti-) sekä ruokailuvälineet ja servetti. Vesi/piimä/maitolasin kuljettamisesta samalla kertaa ei kannattanut edes haaveilla. Samaan aikaan samalla alueella parveili ruokailijoita joka suuntaan, kuka mitäkin hakemassa tai pöytään viemässä, kääntymässä pois jonosta tai poistumassa ruokalasta. Loppupäässä saattoi vielä saada tällin keittiön ovesta, joka oli sellainen eestaas kääntyvä läppä.

Juoma piti hakea erikseen ja vielä kerran jälkiruoka/kahvi. Pöydät olivat tiheässä ja tuoleja niiden ympärillä paljon. Aikuisopiskelijat kun eivät enää välttämättä ole mitään pajunvitsoja vartaloltaan, niin olihan siellä pöytien ääressä aika tiivis tunnelma. Kuumakin usein. 

Itsekin pudotin käsistäni jotain lattialle juuri vilkkaimpaan kohtaan, rikoin astian ja jouduin vaivaamaan muutenkin äärirajoilla toimivaa keittiöhenkilökuntaa siivousasialla. Ja samalla piti yrittää varoittaa muita kulkijoita liukastumasta aiheuttamaani sotkuun ja sirpaleisiin.

Silloin tällöin teen keittiökeikkaa isossa keittiössä ihan vaihtelua saadakseni sekä henkisesti että fyysisesti. Hoidan useimmiten myös tiskiä, niin kuin kaikki muutkin siellä työskentelevät, kokkia myöten. Ammattikeittiöissä on ehkä erilaisiakin tiskikoneita, mutta periaatteessa ne pesevät yhtä korillista tiskiä vain noin parin minuutin ajan. Yhden koneellisen hinkkaaminen ei siis todellakaan kestä kahta-kolmea tuntia, niin kuin kotikoneilla. Jos tiskikone ei ole käytössä, se pitää silti sen sisällä olevan veden vaaditussa lämpötilassa, joka on jotain päälle 60 astetta. 

Kolmella koneellisella ei niin ollen säästetä juurikaan sähköä. Ehkä ripaus pesuainetta ja ehkä vähän vettä. Suurissa, satojen oppilaiden kouluissa ja muissa ruokailupaikoissa säästö on tietenkin suurempi. Uskon ja ainakin haluan uskoa, että nykyaikaiset tiskiaineet laitoskeittiöissäkin kilpailevat luontoystävällisyydessä keskenään. Ovat ne joskus olleet sellaisia myrkkyjä, että pesuaineastiaa vaihtaessa on pitänyt pukea hengityssuojain ja suojakäsineet. Ainakin jälkimmäiset pitää pukea nykyäänkin. 

Tarjottimet ovat vain häviävän pieni osa kaikesta siitä tiskimäärästä, mitä koneilla pestään. Lisäksi ne ovat yleensä varsin puhtaita, mutta onhan ne hygieniasyistä pestävä jokaisen käytön jälkeen yli 60 asteessa.

Edellä mainitsemassani keikkatyöpaikassa ei myöskään ole tarjottimia, mutta siellä on kaksipuoleinen linjasto ja väljät tilat muutenkin. Lisäksi juomat on joka tapauksessa haettava toiselta pöydältä, joka on eri suunnassa kuin linjasto. Silloin ei tapahdu sitä, että kaikki hyörisivät muutaman neliömetrin alueella, kuka soppalautasen, kuka haarukoiden ja kuka kuuman kahvi/teekupin kanssa.

Ilmastoa ja luontoa pitää tietenkin säästää, mutta eiköhän tässä nyt ammuta kuitenkin taas tykillä hyttysiä. Oppilaitoksessani ruokailutilanteet muuttuivat yhdeksi sirkukseksi ja hulabalooksi, kun koko ajan piti pitää kaksin käsin kiinni lautasista, niinku. Ja varoa, ettei törmäile muihin ja olla jatkuvasti väistymässä ja siirtymässä, kun joku oli kinkeämässä pöytään tuolirivin viimeiselle paikalle ja soppalautanen hänen käsissään juuri läikkymässä yli pahaa-aavistamattomien ruokailijoiden niskaan. Lisäksi monella oli kiire ruokailun jälkeen jonnekin: antaa tilaa uusille syöjille ja syöjättärille ja mennä kahvittelemaan jonnekin käytävälle väljemmin opiskelukavereiden kanssa, hoitamaan joitain asioitaan tai niin sanotusti      ”haukkaamaan raitista ilmaa”.

Uutisessa mainitussa koulussa moni olikin hankkinut oman tarjottimen, mikä onkin loistava ratkaisu tilanteeseen. 

Tarjottimien sijasta säästötoimet voisi suunnata johonkin muuhun. Esimerkiksi roskasäkkien täyttöasteeseen, ennen kuin ne viedään ulos. Pois lukien päivän/illan viimeiset roskat. Tai biojäteastioiden pesemiseen jokaisen tyhjennyksen jälkeen tiskikoneessa, poislukien päivän/illan viimeinen tyhjennys. Yhden muovisen 200 litran roskasäkin hiilijalanjälki on varmasti suurempi kuin tarjottimien pesu kolmessa koneellisessa.

Kuva: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.

Herrojen ja rouvien pihvit

Helsingin kaupunki on ilmoittanut, ettei sen järjestämissä tilaisuuksissa tarjota enää liharuokia. Ainoastaan sesongin kasviksista valmistettuja kasvisruokia ja ”vastuullisesti” pyydettyä kotimaista kalaa. Kahviinkin saa lorauttaa vain kauramaitoa.

Joku fanaattinen viherpiipertäjä on päässyt elämään unelmaansa ja luulee tällä pelastavansa maailman. Tosin päätös ei liene vielä ”lainvoimainen”, koska siitä joku kuitenkin valittaa, jos ei muuten niin piruuttaan.

Minulle henkilökohtaisesti on ihan sama, mitä näissä Helsingin kaupungin ”korkeamman tason” tapaamisissa syödään ja juodaan. En ole helsinkiläinen veronmaksaja enkä kuuluisi kutsuvieraslistalle, vaikka olisinkin. 

Lisäksi mietityttää tässä taas tuttu sana nimittäin yhdenvertaisuus. Keitä ne on ne sankarit, joita voidaan erikseen sanoa ”korkeamman tason” henkilöiksi? Ja mitä ne kaikki muut sitten ovat? Touhu kuulostaa ihan Kekk… eikun 70-luvun meiningiltä. 

Päätös vaan ärsyttää muutamastakin syystä. Niistä samoista syistä on noussut myös somekohu. Jos ja kun näkökulma on ilmastonsuojelullinen, voi ideassa olla ituakin, jos luovutaan ulkomailla tuotetusta lihasta. Mutta johtaako tämä Helsingin esimerkki siihen, että muissakaan kaupungeissa ei enää tarjota lihaa? Ei edes kotimaista. Ja kyse ei ole nyt koulu- ja päiväkotiruokailuista. Niissähän tarjotaan muistaakseni lihaa ja lihatuotteita jopa 73g viikossa per nuppi. 😁

Olisi syytä pitää mielessä, että oman maan huoltovarmuudesta on pidettävä huolta. Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämissä valtion varmuusvarastoissa säilytetään jonkin verran muun muassa lääkkeitä, viljaa ja polttoaineita. Sen sijaan varastoissa ei ole varsinaisia elintarvikkeita. Elintarvikkeita täytyy pystyä tuottamaan kotimaassa kriisitilanteiden varalta eikä sitä tuotantoa polkaista pystyyn sillä hetkellä, kun tarve koittaa. Vaan kotimaista ruoantuotantoa on tuettava ja ylläpidettävä jatkuvasti.

Suomen huoltovarmuusmalli perustuu pitkälti siihen, että puuttuvia tarvikkeita voidaan kriisin tullen hankkia ulkomailta. Tavarankuljetus perustuu laiva- ja lentokuljetuksiin. Ja niihin voi tulla yllättäviä katkoksia, kuten taannoinen rahtilaivan juuttuminen Suezin kanavaan osoitti. Tai koronan aiheuttama lentoliikenteen pysähtyminen. 

Jos näkökulma asiaan on eläinsuojelullinen, niin tuntuu sekin vaihtoehto oudolta. Kotimaista kalaa käytettäessä pitää tappaa huomattavasti suurempi kappalemäärä eläimiä vs. kotimaista naudanlihaa käytettäessä, jotta saadaan korkeamman tason vatsat täyteen. Kotimaista riistaa voitaisiin käyttää ihan hyvin. Esimerkiksi metsäkauris alkaa olla jo haittaeläin, vaikka se niin kaunis ja suloinen onkin. 

Kenelläkään ei taida olla varmaa tietoa siitä, kuinka suuren hiilijalanjäljen aiheuttaa kauramaitolitran tuottaminen verrattuna lehmänmaitolitraan? Ei se kauramaitokaan ihan hiilijalanjäljetön ole. No, kauran korsi ei röyhtäile eikä piereskele, mikä taas on lehmän suurin synti syömisen lisäksi. 

No eikö saman tien pitäisi tehdä päätös siitä, ettei Helsingin paremman väen pirskeissä tarjottaisi viiniä, joka on useimmiten rahdattu ulkomailta joko laivalla tai lentokoneella. Ja entäs se itse viinin tuottaminen sitten? Paljonko siitä tulee hiilijalanjälkiä? Oluttakaan ei pitäisi enää tarjota, kuohujuomista puhumattakaan. Raikasta kotimaista hanavettä vaan lasiin, lähdevettä korkeintaan. Se on terveydenkin kannalta parempi vaihtoehto ja saa vähemmän aikaan röyhtäilyä ja piereskelyä. 

Lähde: yle.fi

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Juomavettä viemäristä

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat totta. Tilanne on vakava jo ainakin Australiassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa. Pulaa on juoma- ja kasteluvedestä ainakin kuukauden ajan vuodessa alueilla, joilla asuu neljä miljardia ihmistä.

Vesi kiertää maapallolla merissä, järvissä, joissa ja ilmakehässä, mutta ilmastonmuutos sotkee kiertoa niin, että toisaalla kärsitään kuivuudesta ja toisaalla nousevan meriveden sisältämä suola pilaa pohjavedet.

Vedenkulutus asukasta kohti on valtavan suurta muun muassa USAssa: 324 litraa päivässä. Etelä-Afrikassa kuluu vettä 233 litraa asukasta kohti ja Suomessakin 140 litraa. Säästökampanjat eivät riitä kulutuksen hillitsemiseen ja käyttöveden riittävyyden takaamiseen. Vettä on tehtävä jostain lisää.

Uutta juotavaa valmistetaan merestä, ilmasta ja viemärien sisällöstä. Juomakelpoisen veden suodattaminen merivedestä on hidasta ja kuluttaa paljon energiaa. Prosessin jätteenä syntyy voimakasta suolaliuosta, josta voidaan ottaa osa hyötykäyttöön lipeänä ja litiumina. 

Takaisin mereen pumpattava jäännös on haitallista meren eliöille. Hommaan käytetään lisäksi fossiilisia polttoaineita, mitkä edesauttavat ilmastonmuutosta. Merivedestä käyttövettä joutuvat tekemään monet saarivaltiot, kuten Malta ja Malediivit.

.

Bill Gates on rahoittamassa Omni Processor -nimistä hanketta, jolla vessajätteistä saadaan juomavettä. Sivutuotteena tulee vielä sähköäkin, joka pitää puhdistusprosessin käynnissä ja siitä riittää vielä sähköverkkoonkin. 

Prosessi toimii niin, että viemäristä otettu liete kuljetetaan hihnalla uuniin, jossa lämpö haihduttaa siitä veden. Vesihöyry suodatetaan, puhdistetaan ja nesteytetään. Sitä voidaan käyttää viljelmien kasteluun tai juomavedeksi. Kuivattu massa johdetaan polttolaitokseen, joka lämmittää vesikattilaa. Kattilassa syntyvä höyry pyörittää generaattoria, joka tuottaa energian puhdistamolle. 

Yllä olevassa kuvassa Bill Gates maistaa ulosteista tuotettua vettä. 

Lähde: Tieteen Kuvalehti nro 4/2020

Kuvat: Tieteen Kuvalehti nro 4/2020 ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos

Monen, varsinkin varhaista keski-ikää lähestyvän television katsojan mielestä paras tv-meteorologi koskaan on Lea Saukkonen. Suosikkimeteorologi on kirjoittanut kirjan, jossa kerrotaan kansantajuisella tavalla ja runsain kuvin otsikossa mainitusta aiheesta. Kirjassa on paljonkin tuttua asiaa niille, jotka eivät nukkuneet koulussa maantiedon tunnilla. Se sisältää paljon tietoa siitäkin, miten ilmaston ennustetaan muuttuvan eri puolilla maapalloa ilmastonmuutoksen edetessä.

Kirjan alussa kerrotaan, että käsitteinä sää ja ilmasto menevät arkipuheessa usein sekaisin. Ilmasto on sään arkisto. Sää on yksittäinen tapahtuma ja ilmasto on näiden tapahtumien eräänlainen summa tai keskiarvo.

Suomi on pitkä maa ja sekin jakautuu viiteen erilaiseen ilmastovyöhykkeeseen. Kirjassa on useita erilaisia karttoja maastamme, jossa on näytetty eri vyöhykkeillä vuotuiset keskilämpötilat, koko kesän hellepäivien lukumäärä, kasvukauden alku ja loppu, sademäärät ja sadepäivät. Lisäksi löytyy kartat, joissa näkyy vyöhykkeittäin lumipeitepäivien lukumäärä, pysyvän lumipeitteen tuloajankohta ja lähtemisajankohta sekä termisen kesän pituus ja alku sekä loppu. Nämä ovat siis pitkän aikavälin (30v) keskiarvoja.

Jos haluaa asua Suomessa alueella, jossa on eniten hellepäiviä, kesä alkaa aikaisin ja kestää pisimpään ja muutkin olosuhteet ovat niinsanotusti kohdillaan, niin se paikka on eteläisessä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Näin ei sanota kirjassa, vaan tämä lausunto perustuu EAn omiin havaintoihin kirjan tietojen perusteella. Joka tapauksessa se paikka olisi Salpausselän harjun eteläpuolella, mutta ei kuitenkaan ihan rannikolla.

Ilmastonmuutoksen edetessä maailmanlaajuisesti lämpötilat nousevat, kuivuudet ja rankkasateet lisääntyvät, myrskyt voimistuvat, merenpinta nousee, jäätiköt kutistuvat ja lumipeite vähenee.

Mitä ne sään ääri-ilmiöt sitten ovat? Sama sääilmiö voi yhdellä alueella olla sään ääri-ilmiö ja toisella taas tavanomainen. Ilmiötä on verrattava alueen tavanomaiseen säähän ja ilmastoon.

Suomessa pakkasennätys on -51,5 astetta ja se on mitattu vuonna 1999 Kittilässä. Suurin lumensyvvys 190cm on mitattu Kilpisjärvellä vuonna 1997. Voimakkaimmat myrskyt koetaan Suomessa usein talviaikaan. Suurin keskituulen nopeus 32,5m/s on mitattu tammikuussa 2019 Kökarissa.

Keväinen sään ääri-ilmiö on kevättulva. Siihen liittyy jäidenlähtö ja jokiin muodostuvat jääpadot, joita muodostuu lähes kaikkiin suuriin jokiin, mutta merkittävimmät tulvat syntyvät Lapin alueella. Tuhoisimpia tulvia on ollut Kemijoella ja Ounasjoella. Ounasjoen tulvista pahin on ollut vuonna 1859, jolloin vedenkorkeus on Rovaniemen kohdalla noussut 10 metriä.

Kesäinen sään ääri-ilmiö on tietysti helle. 2000-luvulla on ollut useina vuosina yli 20 päivän mittaisia hellejaksoja, ainakin vuosina 2008, 2010, 2014 ja 2018. Myös Lappiin on osunut hellejaksoja. Vuonna 1972 on kesä-heinäkuun vaihteessa Inarissa ollut kymmenenä peräkkäisenä päivänä yli 30 asteen helteet. Kesäisiä sadevesitulvia varsinkin taajamissa tapahtuu voimakkaiden ukkoskuurojen yhteydessä, kun sadevesijärjesstelmät eivät ehdi vetää hulevesiä tarpeeksi nopeasti ja asvalttipinnat eivät läpäise vettä.

Suomen lämpöennätys 37,2 astetta on mitattu Liperissä vuonna 2010. Sama kesä on jäänyt monelle mieleen rajuilmoistaan nimeltään Asta, Veera, Lahja ja Sylvi. Omille kotikulmille osui tuo viimeksimainittu ja sen yhteydessä syöksyvirtaukset kaatoivat lähimetsästä isoja puita kuin tulitikkuja kahdestakin eri paikasta. Syöksyvirtaukset ovat Suomessa varsin tavallinen sääilmiö. Puuskarintamassa tuulen nopeus voi saavuttaa lähes tornadon tuulen voiman. Ukkoskuuropilviin liittyvät myös rakeet. Suurimmat rakeet ovat olleet pesäpallon kokoisia, mutta yleensä ne ovat kooltaan 5-10 millimetrin kokoisia.

Kuvassa tv-meteorologi Anniina Valtonen.

Trombeja ja tornadoja tavataan joskus Suomessakin, mutta enemmän muualla maailmassa, eniten Yhdysvalloissa Kalliovuorten ja Appalakkien välisellä alueella. Ilmastonmuutoksen myötä tornadokausi tulee pitenemään kummastakin päästään, keväällä sekä syksyllä. Aasian suunnalla puhutaan taifuuneista.

Syksyinen sään ääri-ilmiö on myös myrsky ja ilmastonmuutoksen myötä myrskyjen määrän ei odoteta muuttuvan, mutta niiden ennustetaan olevan entistä voimakkaampia.

Trooppisia hirmumyrskyjä ei esiinny Suomessa. Voimakkaimmat syntyvät Tyynellä valtamerellä tai Atlantin valtamerellä. Suomessa niistä käytetään nimeä pyörremyrsky. Tämä nimitys on virheellisesti annettu joskus tornadolle tai trombille, mutta Suomessa ei pyörremyrskyä ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan.

Hirmumyrskyjä alettiin toisen maailmansodan aikaan nimetä naisten nimillä (niinpä tietysti). Nykyään nimilistat sovitaan jokaiselle vuodelle erikseen YK:n alaisen Maailman Ilmatieteen järjestön WMO:n kokouksessa. Lista alkaa A-kirjaimesta ja joka toinen nimi on naisen nimi ja joka toinen miehen nimi. Kerran käytetty nimi voidaan palauttaa listalle 12 vuoden jälkeen, jos kyseinen myrsky ei ole saanut paljon tuhoa aikaan. Pahimpien myrskyjen nimet poistetaan listalta kokonaan.

Lähde: Lea Saukkonen: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos, Lea Saukkonen ja Minerva Kustannus Oy 2020. Ei kaupallista yhteistyötä. Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

Lihakeskustelu

Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab osallistuu lihakeskusteluun Uutissuomalaisen artikkelissa 20.10.2019/Ari Helminen. Artikkelissa viitataan muun muassa Helsingin yliopiston ravintoloiden päätökseen luopua naudanlihan käytöstä ensi vuoden helmikuussa.

Julkisuudessa vellova keskustelu maitotuotteiden ja naudanlihan rajoittamisesta tai kokonaan kieltämisestä harmittaa ravitsemusterapian professoria, ja ihan syystä. Miksi julkisuuteen mahtuu vain yksi näkemys ja keskustelu poukkoilee äärilaidasta toiseen, kysyy hän. Asioissa on harvoin vain yksi puoli, etenkään ravitsemuksessa ja terveydessä. Kultainen keskitie pitäisi löytää. Ihmisiä ei saisi luokitella sen mukaan, millaisia ruokavalintoja he tekevät.

Ikäihmisille maitotaloustuotteet sopivat hyvin tottumussyistä. Kasvisproteiininlähteet voisivat olla huonommin sulavia ikäihmisten elimistössä ja näin aiheuttaa vatsavaivoja. Runsas lihansyönti ei ole kenellekään hyväksi, mutta nytkin Helsingin päiväkotien ja koulujen ruokalistoilla on artikkelin mukaan vain 73 grammaa lihaa viikossa. Ilmeisesti per ruokailija. Se ei ole paljon. Marjoja, hedelmiä, kasviksia ja täysjyvätuotteita käytetään liian vähän, mutta se ei tarkoita, että liha ja maito pitäisi kieltää. Monipuolinen ruokavalio on kuitenkin tunnetusti terveyden kannalta paras ja se sisältää myös erilaisia lihatuotteita.

Kieltolinjalle ei professorin mukaan pidä lähteä, koska se tietää yleensä aina ongelmia. Jos lisättäisiin esimerkiksi palkokasvien käyttöä proteiininlähteenä, allergikot kärsisivät ja erityisruokavalioiden tarve kasvaisi, koska palkokasviallergiat ovat hyvin tavallisia. Harvempi on kuitenkaan lihalle allerginen.

Edelliset kappaleet ovat lähes suoria lainauksia edellä mainitusta artikkelista.

Liha- ja maitorajoitukset kirvoittavat lausuntoja myös poliitikoilta. Muuan kansanedustaja on todennutkin osuvasti, että kyse on ideologisesta ratkaisusta ja ilmastonmuutoksen varjolla yritetään viedä toisilta ihmisiltä oikeus syödä mitä he itse haluavat. Onneksi lihan käyttöä ravintona ei kuitenkaan liene tarkoitus kokonaan kieltää. Eihän se tietenkään onnistuisikaan. Lihan syönti ei sentään ole välittömästi terveydelle vaarallista, kuten vaikka tupakonti tai viinanjuonti, eikä niitäkään ole vielä saatu kiellettyä.

Totta on, että yksittäisten ihmisten valinnoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta, mutta valintojen pitäisi lähteä ihmisestä itsestään, eikä muiden taholta ja toisten ihmisten ideologioiden perusteella pakottamalla. Valistusta lisäämällä ja ostokäyttäytymistä ohjaamalla voisi tähänkin asiaan vaikuttaa paremmin. Meidän A-luokan lihansyöjien tulisi kuitenkin tulla tietoisemmiksi siitä, että lihaa ostaessamme pitäisi välttää esimerkiksi brasilialaista naudanlihaa ja uusiseelantilaista lampaanlihaa. Näillä valinnoilla olisi jo yksistään merkitystä ilmastonmuutoksen ja kansantalouden kannalta. Kotimaistakin tuotetta on vielä toistaiseksi tarjolla. Jos kotimainen lihantuotanto loppuisi, häviäisi myös yksi tärkeä hiilinielu, nurmiviljely. Nurmi sitoo hiiltä ja estää vesistöjä rehevöitymästä.

Suomalaisen maidon- ja naudanlihantuotannon vainoamisen sijasta kannattaisi kaikin voimin ponnistella isompia voimia vastaan, kun asian taustalla kuitenkin on pelko ilmastonmuutoksesta. Merkittävämpiä asioita ilmastonmuutoksen kannalta ovat sademetsien tuhoaminen, laiva-, lento- ja autoliikenteen sekä teollisuuden päästöt sekä fossiilisten polttoaineiden käyttö. Valtavia ilmaston pilaajia ovat myös ympäri maailmaa riehuvat maastopalot, joita vastaan taistellaankin kaikin voimin. Ne lienevät jo ainakin osittain ilmastonmuutoksen seuraus ja pian myös sen syy.

Tasavaltamme presidentti näyttää esimerkkiä meille muille ja on julkisuudessa kertonut syövänsä lihaa vain kerran viikossa. Erikoinen Asiantuntija on ottanut tavaksi valita lounaakseen mahdollisimman usein jotain kalaruokaa. Ja jos suinkin mahdollista, lautaselle päätyy kaikkein mieluiten järvikalaa. Kalsiumia ja D-vitamiinia ei tarvitse talvellakaan syödä purkista. Pakotettuna en ruokailutottumuksiani muuta, vaan omasta tahdosta. Enkä vaadi pakkoa muiltakaan.

Mitä mieltä sinä olet lihan käytön vähentämisestä?

Seuraava tähän aiheeseen liittyvä postaus julkaistaan blogissamme 1.12.2019.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay