Sinä kaltaiseni (kohtalaisen) terve, toimeentuleva ja oman kodin omaava ihminen, älä valita turhasta.
Milloin on jäätelötötterö pienentynyt entisestä koostaan, joskus ei saa mieleisiään makaroneja kaupasta tai lempiviini on tilapäisesti loppunut siitä Alkosta, missä normaalisti asioit.
Pitää jonottaa kuukausia hammastarkastukseen, kaupassa ei ole oikeanlaista vessapaperia, koronapandemian aikana sitä ei ollut ollenkaan (hamstrattavaksi). Nettiyhteys pätkii ja telkkarissa pyörii vain vanhojen ohjelmien uusintoja. Aina jotain. Ei ole hyvä koskaan.
Vessapaperista tulikin mieleen, että lauantaina yritin löytää Prisman hyllystä Serlan hylsytöntä vessapaperia, jota olen ostanut jo vuosia. Mitäpä sillä hylsyllä tekee, pyörii se rulla telineessä ilmankin. Vaan ei ollut hylsytöntä paperia. Kaikenmaailman paksuja lambeja vain sun muita, joissa näppituntuma on niin kuin pöytäliinalla pyyhkisi ärsettään.
Ostin sitten luonnonystävän wc-paperia, joka on muuten jollain tavalla muuttunut paremmaksi, vähän paksummaksi. Ennen se oli niin ohutta, että hajosi käsiin jo ennen kuin oli lähelläkään totuutensa hetkeä.
Turhanpäiväinen valitusvirsi tuli nyt tästäkin. Edelliseen pieni korjaus: en ole koskaan pyyhkinyt pöytäliinalla mitään, en edes käsiäni, mutta tuli nyt vaan tuollainen vertaus mieleen paksusta wc-paperista. Niissäkin ”muoti” vaihtelee ja pitää keksiä aina jotain uutta.
Mutta alkuperäinen tarkoitus oli muistuttaa Asunnottomien yöstä, jota vietetään monella paikkakunnalla tänä vuonna 17.10. Illansuussa meinasin jäätyä pystyyn tuolla viiltävssä pohjoistuulessa Haukkulia pissattaessa. Mietin niitä, joilla ei ole omaa lämmintä kotia, jossa voisi yönsä nukkua. Eikä välttämättä ole sitä vessapaperiakaan.
Aina silloin tällöin kuulee kaupunkien liepeillä metsissä asuvista ihmisistä. Muutama vuosi sitten täälläkin mopoili liikenteessä vanhempi mies, jolla oli kuulemani mukaan asumus oikeasti jossain korpikuusen kannon alla. Ja toinen saman kohtalon omaava pummasi välillä kaupungilla rahaa ja kävi erään viraston yleisövessassa peseytymässä bidee-suihkulla. Nyttemmin molemmat herrat ovat kadonneet katukuvasta, en ole kumpaakaan nähnyt pitkiin aikoihin.
Asunnottomien elämän helpottamiseksi löytyy keinoja, kun vähän googlettelee. Löysin jo oman tapani auttaa ja suosittelen muillekin.
Itsellä ei ole mitään hätää, kun saa nukkua lämpimässä, sängyssä, jääkaapissa on jotain pöperöä syötäväksi ja kaupasta voi ostaa lisää. Vaikkakin kukkaronnyörejä on jokaisen täytynyt kiristää kohonneiden hintojen vuoksi. Ja sekin osuu pahiten kaikista köyhimpien kohdalle.
Näinkin kehittyneessä yhteiskunnassa ei saisi kukaan olla ilman vakituista asuntoa. Joko omaa, vuokrattua tai jonkinlaista asuntolapaikkaa.
”Asunnottomien yötä vietetään 17.10. eri puolilla Suomea. Asunnottomien yö on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisliike, jossa on mukana eri sosiaali- ja terveysalan järjestöjä ja muita toimijoita. Asunnottomien yö muistuttaa, että asunto on perusoikeus ja vaatii päättäjiä toimimaan asunnottomuuden poistamiseksi.
Asunnottomien yön kansalaisliikkeen koordinoinnista ja Helsingin päätapahtuman suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Vailla vakinaista asuntoa ry.
www.asunnottomienyo.fi”
Kuvat: Pixabay
Lähde:asunnottomienyo.fi
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
