Kuva: Lehtikuva (Syksyn sävel 1990)
Luin e-kirjana Bookbeatista Kai Kortelaisen uudehkon kirjan Kikka - traaginen elämä sisaren silmin.Kirjaan on Kati-sisaren lisäksi antanut muistikuviaan Kikan eli Kirsi Sirenin, omaa sukua Viilosen, muutama muukin lähipiirin jäsen. Enimmäkseen kirjassa kerrotaan kuitenkin Kirsin pikkusiskon Katin suulla, kuten nimikin kertoo. Erityisesti sisarusten lapsuus oli todella traagista jo pelkästään heidän syntyperästään aiheutuneen kiusaamisen johdosta jo ennen kouluikää, puhumattakaan koulukiusaamisesta.
Kirsin ja Katin isä oli romani eli mustalainen, miten sen nyt haluaa ilmaista ilman rasistin leimaa. Jossain haastattelussa muistan erään romaninaisen tokaisseen itseään koskien, ettei hän mikään romani ole, vaan m***alainen. Tätä perimää ei voisi kummankaan sisaruksen ulkonäön piirteistä päätellä, ehkä he muistuttavat kasvonpiirteidensä puolesta enemmän äitiään. Hiukset olivat molemmilla tummasta juurikasvusta päätellen voimakkaasti vaalennetut.
Äiti oli vakavasti alkoholisoitunut ja väkivaltainen ja ulkoisti tytärten isän heidän elämänsä ulkopuolelle. Äidin yhtä juopot ja vaihtuvat miesystävät käyttivät molempia tyttöjä hyväkseen, mikä oli kirjassa kaikista kuvottavinta luettavaa. Edellä mainitut asiat sekä koko elämän ajan kestänyt isän kaipuu suisti Kirsinkin päihteiden käyttöön ja lopulta artistin uran hiipumiseen sekä päihteiden väärinkäytön ja parantoloiden kautta liian varhaiseen kuolemaan vain 41-vuotiaana.
Sitä ennen Kirsi ehti kuitenkin perustaa oman perheen ja saada lapsenkin, Sannin, joka oli vasta 9-vuotias äitinsä kuollessa. Pieni Sanni löysi kuolleen äitinsä tämän sängystä. Voiko kamalampaa tilannetta lapsen koettavaksi kuvitella.
Kikka oli laulaja ja viihdyttäjä, joka oli oman aikansa myydyimpiä kotimaisia naisartisteja. Kappaleita hänelle tehtailivat muiden muassa Junnu ja Ilkka Vainio sekä Veikko Samuli. Jossain vaiheessa Kikan välit menivät Ilkka Vainioon poikki ja lämpenivät muutamien vuosien kuluttua uudelleen.
Musiikkityyli oli lievästi sanottuna paikoitellen pornahtava. Kikan ihailijoihin kuuluivat alussa varsinkin miehet, mutta myöhemmin fanikuntaan liittyivät naiset ja lapsetkin. Monet pikkutytöt pitivät Kikan persoonallisesta ja itse kehittämästään esiintymistyylistä. Laulujen sanoitukset olivat pikkutuhmia, mutta sen verran ovelasti laadittuja, etteivät lapset ehkä täysin ymmärtäneet niiden merkitystä. En lapsena ymmärtänyt itsekään kaikkien laulujen merkitystä, en edes lastenlaulujen.
Kikka piti omana esikuvanaan Marilyn Monroeta, mutta hänet rinnastettiin usein muihin ulkomaisiin seksisymboleihin, kuten Samantha Foxiin ja Sabrinaan, mitä Kikka ei itse olisi halunnut. Kirsi Viilonen oli luonut Kikka-hahmon itse ja henkilö sen takana, Kirsi itse, oli siskonsa mukaan aivan toisenlainen. Kotona verkkareissa ja villasukissa sekä silmälaseissa viihtyvä, herkkä ja haavoittuvainen luonnonlapsi.
Tässä kirjassa kuten muissakin samaa viihdemaailman aihepiiriä kuvaavissa tulee hyvin ilmi musiikki- ja muun viihdebisneksen raadollisuus. Kun Kikan tähti alkoi sammua, joku keksi alkaa puoliväkisin tekemään Kirsin pikkusiskosta Katista uutta Kikkaa. Se ei kuitenkaan lähtenyt samanlaiseen lentoon ja loppui lyhyeen.
Kirjan luettuani tutustuin Youtuben kautta Kikan esittämään musiikkiin ja kuuntelinkin sitä muutamaan otteeseen kuntosalilla käydessäni. Musiikin voi tunnistaa ammattilaisten sarjatuotantona tekemäksi. Kikalla oli kaunis ja sointuva lauluääni. Hänen esittämäänsä musiikkia ei voi miksikään korkeakulttuuriksi sanoa, mutta kyllä sitä kuntosalilla kuuntelee. Tai autoa ajaessa.
Wikipedian mukaan Kirsi tuli viimeisinä elinvuosinaan uskoon, mutta todellisuudessa hänen elämässään oli uskonnollisuus läsnä lapsuudesta lähtien. On virkistävä tieto, ettei hän ollut kuitenkaan mikään harmaa nutturapää hiirulainen, jollaiseksi uskonnolliset ihmiset usein mielletään, vaan halusi olla oma kaunis ja viehättävä itsensä ja - halusi viihdyttää.
Kirjan loppupuolella erityisen koskettavaa oli Katin kuvaus Kirsin viimeisestä puhelusta pikkusiskolleen, jonka perusteella Kati aavisti mitä oli tapahtumassa, eikä se ollut vahinko eikä sattumaa.
Julkisuudessa kerrottiin aikanaan Kikan menehtyneen sydänkohtaukseen. Kikka itse toivoi, että todellinen kuolinsyy ja hänen elämäkertansa kerrotaan julki, mutta vasta sitten kun hänen lapsensa ja Katin lapset ovat aikuisia. "Jotta kenellekään muulle ei kävisi niin kuin minulle on käynyt." Siksi kirja on julkaistu vasta tänä vuonna. Viime vuonna Kikan elämästä julkaistiin myös elokuva, jonka kävin heti uutuudeltaan katsomassa.
Kikka lepää Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla isovanhempiensa kanssa samassa haudassa.
Kuvat: Lehtikuva, Seiska, Iltalehti
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
