...sillä minä pidän sinusta 🖤
Tiedän, että olet monen inhokki ja olethan sinä tavallaan melko ankea. Lähestyessäsi joudut kuuntelemaan ihmisten kauhistuneita huudahduksia. Olet monelle kauhun kohde ja joskus jopa ahdistuksenkin syypää. Monet eivät sinua jaksaisi kestää, mutta pakkohan se on. Jotkut lähtevät sinua pakoon, mutta ei se sinua muuksi muuta.
Olet aidosti se mitä olet. Paljastat puolesi aina niin rohkeasti. Et esitä mitään ja yllätyksetön paluusi vuosi toisensa perään on aina niin samanlainen. Siinä sinuun voi ainakin luottaa ja se on harvinaista näinä aikoina.
Joskus saatat hieman yllättääkin. Tuot pienen hetken ajan valoa ja iloa pimeän keskelle. Silloin, voit saada toviksi muutaman ystävän ja kuulla kiittävän sanankin. Mutta nämä ystävyyssuhteet eivät ole kestäviä - ne ovat pinnallisia ja ne ottavat toisesta irti vain sen mitä itse haluavat.
En tiedä kuinka paljon ennakkoasenteet vaikuttavat siihen, että sinusta ei edes yritetä pitää. Sinut on tuomittu alimpaan hornaan vain siksi, että ei rohjeta nähdä hyviäkin puoliasi. Sillä niitäkin on.
Juuri nyt, kun katson ulos ikkunasta, en näe sinua missään, mutta olet silti kaikialla. Olet omenapuun lehdettömissä oksissa, maatuvissa lehtikasoissa, pimeässä loistavassa kynttilälyhdyssä, tuulen hiljaisessa huminassa.
Kuulen sinut sielussani soivassa surumielisessä sävelmässä - joka sykkii sydämeni verkkaisessa tahdissa. Olet se lepo, jonka käsivarsille voin laskeutua ja pesä, johon painaudun. Kätesi ovat tyyny, johon pääni saa laskeutua ja painosi kuin peitto, joka rauhoittaa minut tyyneksi.
Olet kuin unikaveri, joka ei herätä kesken unien, vaan antaa nukkua kun nukuttaa. Annat syödä suklaata etkä soimaa ja kehotat ottamaan lisää, jos tekee mieli. Et hoputa etkä pakota, etkä hälise etkä häiritse.
Ystäväni marraskuu 🖤
Kirjoittelin marraskuusta aiemminkin: