Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katri-Helena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katri-Helena. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. helmikuuta 2022

Laulut rakkaimmilleni




MTV 3 -kanava esittää sarjaa Laulu rakkaudelle, jossa joka jaksossa useampi julkkishenkilö tulee yllätetyksi laululla ja sen esittäjällä. Tänään tätä kirjoittaessani tiedän, että illan ohjelmassa yllätetyiksi tulevat ainakin Katri Helena ja Danny. En ole katsonut ohjelmaa kovin monta kertaa enkä katso tänäänkään, koska se menee päällekkäin saunomisen kanssa. Sauna voittaa. Joskus saunomisen lomassa innostumme Ukon kanssa laulamaan. Kerran joulun aikaan lauloimme lauteilla kaikki ne joululaulut, joiden sanat muistimme. Niitä oli aika monta.

Mietin mitkä kappaleet itse valitsisin, jos minun pitäisi yllättää laulaen rakkaimmat ihmiseni. Aloitan kaikkein rakkaimmista eli lapsistani, omista päivänsäteistäni ja nytkin kun heitä ajattelen, silmiini nousee onnen  kyyneleet. Rakastan heitä niin paljon. Laulaisin heille laulun You are my sunshine.



Rakkaalle Ukolle vetäisin niin kauniisti kuin osaisin ja vähän riehakkaasti laulun You.




Ystävät pääsisivät kuuntelemaan kappaleen Umbrella. Kokoisin heidät kaikki yhteen ja rokkaisin lopuksi heidän kanssaan niin villisti kuin pystyisin auringonnousuun asti. Tai ainakin auringonlaskuun.



Äiti ja isä saisivat kuulla Charlie Chaplinin kappaleen Smile. Heillä on aina ja ikuisesti paikka sydämessäni, vaikka he eivät enää ole fyysisesti läsnä tässä elämässä.




Pikkusiskoltani pyytäisin, että hän soittaisi jälleen kerran pianolla Myrskyluodon Maijan. Ja hänen säestämänään laulaisin kappaleen hänelle.




Jos saisin itse toivoa, niin haluaisin jonkun esittävän minulle kappaleet Ave Maria ja Warum? P.s. saa vetää oktaavia  tai kahta alempaa. Warumin teki tunnetuksi Miliza Korjus, mutta Marjorie laulaa sen myös upeasti. 




Toivekonsertin päätteeksi toivoisin kuulevani Topi Sorsakosken Varjojen yön.




Kuva: Pixabay
Musiikkivideot: YouTube 

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Kulku laulajan matkassa



Tämä ei ole tarina laulaja Jari Sillanpäästä eikä arvio hänen Ihmisen kulku -konserttikiertueestaan, vaan kuvaus artistin ja ihailijan kohtaamisesta pienen tauon jälkeen.

Jari Sillanpää vetäisi terän kaikilta epäilyksiltäni heti ensimmäisellä laulullaan, kiertueen nimikappaleella. Kulku ihmisen -kappale osui heti suoraan kuulijan sydämeen. Se pursusi kiitollisuutta saada olla taas sillä paikalla, esiintymässä lavalla, antamassa laulun lahjan soida.

Ja se laulu soi, tunteella ja palolla. Jälleen kerran. Jari is back! Valovoimainen ja karismaattinen Jari is back!


Kappaleet oli valittu uran koko aikajanalta ja niistä oli tehty uusia sovituksia. Esimerkiksi Pariisi-Helsinki -kappale soi kauniimmin ja humoristisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Letkeästi löntystelevä savunhuuruinen, jopa edithpiafmainen esitys antoi tilaa Jarin laulutaidoille. Ääni oli lämmennyt sopivasti ja ylsi kaikkiin pitkiin vetoihin, samoin kuin ennen encorea esitetty Granada.

Kuulija iloitsi. Katsoi sitä laulajaa, joka uransa alussa pyrki eteenpäin povitaskussaan lahjana saatu lauluääni, palo ja into, rakkaus musiikkiin. "Älä enää irrota otettasi, hae hyvä olo tästä" – toivoisin pääseväni sanomaan tämän laulajalle itselleen.


Anna Erikssonin Jarille tekemä kappale Oon kuka oon asetti menneet historiaan ja antoi tulevaisuudelle luvan tulla. Toivottavasti Jarin tulevat vuodet ovat täynnä laulun iloa.

Oon kuka oon -kappaleen lyriikat soivat sävelittäkin kauniina. Kaikki on tullut koettua, ihan niinkuin laulussakin.

Laulanut olen kuin viimeistä kertaa ja itkuni sulkenut pois.
Nauranut niinkuin ei riemulla ääriä ois.
Pettänyt olen ja antanut kaiken, saanut ja menettänyt.
Pahankin hyväksi monesti selittänyt.
Ja se kaikki on totta, se kaikki on tässä valona, varjona, jälkenä syvällä mun sydämessä.
Oon kuka oon,teen mitä teen.
Pystyn nii vihaan kuin rakkauteen.
En valmiita reittejä kulje vain koska sen pitäisi olla niin.
Oon kuka oon, teen mitä teen, tyydy en ikinä puolikkaaseen.
En ketään mä syliini sulje vain koska sen pitäisi olla niin, olla niin.
Katsonut olen kun elämännälkä on kasvoilta kuivunut pois.
Jo rajani tunnen kun viisasta lähteä ois.
Tärkeiden kanssa oon viiniä juonut ja turhaksi todennut sen.
He käänsivät selän kun sielua antanut en.
Ja se kaikki on totta, se kaikki on tässä valona, varjona, jälkenä syvällä mun sydämessä.
Oon kuka oon, teen mitä teen
Pystyn niin vihaan kuin rakkauteen 
En valmiita reittejä kulje vain koska sen pitäisi olla niin, olla niin.



Jarin vilpittömyys omaan tekemiseen, itseironia, sympaattisuus, laulutaidot sytyttivät jälleen kerran fanin liekkeihin. Joku saattaisi kysyä, eikö viimeaikaiset hörhöilyt himmentäneet tähden kiiltoa. Näin ei käynyt ainakaan itselleni. Enemmän ne herättivät myötätuntoa selvästikin herkkää ihmistä kohtaan.
Eikö ystävän (ja fanin) tärkein tehtävä ole seistä rinnalla myös vaikeina aikoina.
Jotain samaa näin ilokseni lavalla tänään, kuin tässä vanhassa taltioinnissa Katri-Helenan kanssa. Tuon iloisesti velmuilevan Jarin. Tämä Onni-kappale kuultiin myös konsertissa.






Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat