Mökkipäiväkirja 2020 kausi 2 jakso 3

Löytyihän lopulta se haastavakin geokätkö keskustasta paikallisen nähtävyyden liepeiltä. Torilla oli markkinat ja niistä huolimatta onnistuimme etsiskelemään kätköä keskeiseltä paikalta muina miehinä, naisina ja koirina. Nähtävyyden ympärillä hääräämisemme näytti asiaa tuntemattoman silmään ehkä normaalilta turistin hyörimiseltä. Ja enintään siltähän geokätkön etsimisen pitääkin näyttää. Mieluummin se ei saisi olla näkyvää ollenkaan. Se voi joskus olla melko ”haasteellista” missä tahansa vilkkaalla paikalla, esimerkiksi Helsingin keskustassa.

Paikallinen alkuasukas tunnisti meidät geokätköilijöiksi ja hiippaili viereen rupattelemaan aiheesta. Oli tämän miekkosen ansiota, että edes löysimme koko kätkön. Ilman häntä olisimme luovuttaneet aikaisemmin. Toisen geokätkön kävimme iltapäivällä hakemassa paikallisen raviradan kupeesta.

Geokätköillessä oppii kaikenlaista uutta, kun törmää erilaisiin esineisiin ja paikkoihin, joita on sitten kuukletettava. Sirkkelin olen nähnyt ja kuullut ihan livenä ja raamisaha-sanankin kuullut, mutta en ole nähnyt. Allaolevassa kuvassa on raamisaha, kehyssaha eli kehäsaha. Se on puuntyöstökone, jolla on perinteisesti sahattu tukkeja teollisesti. Kehäsahan syrjäyttivät vannesaha ja sirkkelisaha.
Lähde: Wikipedia

Raamisaha ei liity mökkeilyyn mitenkään, mutta tällä kertaa se liittyi geokätköilyyn. Kuva ei anna oikeutta koneen koolle. Käytännössä se on noin kolme metriä korkea. Ainakin tämä nyt nähty tapaus. Ehkä niitäkin on ollut eri korkuisia. No, ehkä ei kuitenkaan. Sahattavat puut ovat kuitenkin samankokoisia. Nyt joku kokenut puuntyöstökoneasiantuntija menee sijoiltaan tällaisesta tietämättömyydestä. Mutta ihan syntakeettomana tätä nyt vaan tässä "pekuloin".

Kuva: Kansallisarkisto

Se lintu, jota edellisessä postauksessa ihmettelin, oli sitten ilmeisesti kuikka. Arvauksiahan oli muitakin. Illalla sitä aiemmassa postauksessa kuvailtua ”ammumista” kuului taas ja heti perään kuikan ääntelyä samasta suunnasta ja etäisyydeltä. Niin että ehkä se sitten oli se sama kuikka.

Suomen Luonnon päivä ja niinsanotut venetsialaiset samana päivänä sopivat huonosti yhteen. Järvenpoukamassa kokoontuneet kurjet eivät tykänneet, vaan nousivat ilmaan samaa tahtia ilotulitusrakettien kanssa. Mieluummin kuuntelisin tätä mykistävää hiljaisuutta, kuikan ammumista ja kurkien ääntelyä kuin ilotulitusrakettien pauketta, jota jatkui useampana ”sarjana” puolisen tuntia.

Säät olivat tällä mökkirupeamalla tiistai-illasta sunnuntaiaamuun mitä parhaimmat. Meille uusi ja Lomarenkaan luokituksen mukaan **** tähden mökki oli parempi kuin mikään aikaisempi. Varsinkin sijainti sekä "isossa kuvassa" että vähän pienemmässä miellyttivät kovasti. Tämä on monelta osin vielä sopivampi meille kuin pari edellistä ja myös se paratiisinomainen paikka, jossa olemme useamman vuoden mittaan ainakin neljä kertaa aikaisemmin viettäneet lomaa. Ainahan näissä vuokramökeissä on pientä toivomisen varaa esim. siisteyden suhteen, kun vertaa omaan kotiinsa.

Tähän mökkiin olisin ehkä toivonut enemmän niin sanottua naisen käden jälkeä viihtyisyyden lisäämiseksi. Muilla mökeillä on ollut kirjoja ja lehtiä, yhdellä mökillä jopa DVD-elokuvia lukuisa määrä. Yhtään ei niistä katsottu, mutta joku muu voi tykätä kovastikin elokuvista. Voihan olla, että nekin on koronan vuoksi poistettu hygieniasyistä. Ja ainahan kaikki irtotavara tuppaa tuollaisissa paikoissa saamaan jalkoja allensa.

Sen vuoksi ymmärrän hyvin, jos omistaja ei halua pitää mökissä mitään koriste-esineitä tai tauluja. Toisaalta, ne voisivat ihan hyvin olla niin typerän näköisiä, ettei niitä kukaan huolisi mukaansa. :D
Ihan niin hyvä ei vuokramökin varustelun kuitenkaan tarvitse olla, että siellä olisi tekohampaat ja jalkasilsavoide valmiina odottamassa, eikä myöskään isännän vanhoja vihkiraamattuja, vaikka hotellihuoneen vakiovarustukseen ilmeisesti Raamattu kuuluukin.

Lue kertomus tekohampaista ja jalkasilsavoiteesta alla olevasta aiemmasta postauksesta
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja.html

Sunnuntaiaamuna piti mennä taas elämässä eteenpäin, suorittaa mökin loppusiivous ja pakata omat tavarat mukaansa. Tähän mökkiin palaamme aivan varmasti viimeistään vuoden kuluttua.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Kansallisarkisto. Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty. Ei kaupallista yhteistyötä.

Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

Mökkipäiväkirja vol6 Uusi patikointireitti ja lopun alkua

Mikkeli 18.-19.10.2019

Päivänkakkara kukkii 18.10.2019 Mikkelissä

Mökkiviikko alkaa kallistua loppuaan kohti. Vielä perjantaille kiersimme uuden mielenkiintoisen patikointireitin, joka oli vähän liian lyhyt, vain 2,2 km. Se sijaitsee Pieksämäen suuntaan mentäessä Valkeajärven ympäristössä. Senkin varrella olisi ollut useita geokätköjä, mutta etsimme tällä kertaa niistä vain yhden. Reitin olisi voinut tietysti kiertää toiseen kertaan. Oli kuitenkin kiire takaisin mökkiin katsomaan toisella silmällä iltapäivän yltiödramaattista vanhaa kotimaista elokuvaa ja toisella silmällä lukemaan hyvää kirjaa. 😀

Reitti kiersi tarkasti pienehkön Valkeajärven rantoja pitkin. Maasto oli todella tasaista ja helppokulkuista. Reitin olisi voinut kiertää vaikka  korkkareissa. Pitkospuina oli todella leveät ja tukevat lankut. Kivikkoa ja juurakkoa ei ollut juuri yhtään, päinvastoin kuin Ylä-Säynätjärven reitillä, jossa oli suorastaan vaarallisiakin paikkoja. Haukkulikin mulahti siellä hetkeksi jorpakkoon.

Valkeajärvi näyttää olevan suosittu kalastuspaikka ja nytkin siellä oli perjantaiaamuna yksi herrahenkilö virvelöimässä. Parkkipaikka on iso paikan muihin ulottuvuuksiin nähden. Tien varressakin oli pysäköintikielto noin kilometrin matkalle. Ehkä siellä järjestetään jopa kalastuskilpailuja. 

Retkeilyreitin varrella ei ollut roska-astioita lainkaan, vaan erillisessä kyltissä kävijöitä erikseen pyydettiin viemään pois lähtiessään mukanaan ne roskat, jotka olivat tuoneet tullessaan. Luonto olikin siistissä kunnossa, mutta jostain syystä laavun ja parkkipaikan lähistöllä jotkut roskat olivat muuttuneet todella painaviksi ja jääneet siihen, mihin olivat sattuneet kädestä putoamaan. Valkeajärvellä oli tuhkakin aivan eri näköistä kuin kotipuolessa. Tuhka-astian sisältö muistutti kovasti lenkkimakkaran muovipakkauksia. Onneksi se "tuhka" oli kuitenkin edes tuhkalle varatussa astiassa eikä heiteltynä pitkin varvikkoa.

Ohessa linkki kahteen aikaisempaan postaukseemme liittyen luonnon roskaamiseen:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/bloggaajasta-ploggaajaksi-erikoisia.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/roskaamisesta-ja-siivoamisesta.html

Viimeisen päivän aamuna ylösnousemus ja aamupala tavanomaiseen aikaan, tavaroiden pakkaaminen ja loppusiivous. Mökiltä pois lähtiessä pakkaaminen on helppoa, kun tarvitsee ottaa vain omat tavarat mukaan. Ei tarvitse miettiä niin kuin kotoa lähtiessä, otanko tämän ja tuon mukaan. Loppusiivoukseen kuuluu tuhkan tyhjennys tulipesistä, saunan ja kylppärin ja wc:n pesu, vuodevaatteiden tuuletus, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden ja mattojen imurointi sekä lattioiden kostealla pyyhkiminen. Halutessaan loppusiivouksen voi tilata isäntäpariskunnalta, 80 euroa. Mieluummin siivoamme aina itse omat jälkemme.

Näin jälkeenpäin täytyy taas todeta, että viikko luonnonrauhassa metsän keskellä liikkuen ja raikasta ilmaa hengitellen rentouttaa ja lepuuttaa ihmistä paljon paremmin kuin viikko etelän turistikohteessa jatkuvassa hälyssä ja ihmispaljoudessa. Eikä tarvitse istua mennen tullen lentokoneessa tuntikausia polvet suussa veritulppaa hankkimassa ja lentohäpeää tuntemassa.

Seuraavaa mökkiviikkoa jäädään odottelemaan. Todennäköisesti samalle mökille mennään taas.

Ohessa linkit edellisiin postauksiin mökkiviikkoon liittyen:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol5-patikointia-ja.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol4-patikointia.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol3-ympariston.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja-vol2-paikoilleen.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat  ja

https://hallinta-mikkeli.kunta-api.fi/wp-content/uploads/2018/07/Mikkelin-alueen-laavu-ja-kotakoonti-29.6.2018.pdf

Mökkipäiväkirja vol5 Patikointia ja vaaratilanne

Mikkeli 16.10.-17.10.2019

Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja päätimmekin heti, että tästä tulee pyjamapäivä. Säätiedotuksen mukaan torstai olisi hitusen poutaisempi, joten tyydyimme takan poltteluun ja makkaranpaistoon, lukemiseen ja lautapeleihin. Illalla sauna lämpimäksi jokapäiväiseen tapaan. Saunanlämmitys on Isännän valtakuntaa, mutta kun silmä vältti, sytytin kiukaan puut ja onneksi sain ne syttymään. Muuten olisi tullut sanomista.

Torstaina satoi vähän tihkua, mutta lähdettiin silti samalle patikointireitille hakemaan ne loput löytymättömät geokätköt. Nyt kun gps-laite oli hereillä, niin ne löytyivätkin melko helposti. Edellisellä kerralla puhelimen appi oli ohjannut suorastaan väärään paikkaan, toiselle puolelle tietä. Monet reitin kätköistä oli varsin nerokkaasti tehty. Vain yksi kuudestatoista jäi löytymättä. Osasyyllisenä siihen voitaneen pitää paikalla tehtyjä metsätöitä, joiden vuoksi kätkö saattaa olla tuhoutunut. Samalla reitillä on siis nyt käyty kolme kertaa ja sinne ei enää palata.

Kun palailimme patikointiretkeltä kohti parkkipaikkaa, tuli vastaan kolmihenkinen perhe ja iso paimenkoira, ehkä saksan- tai belgianpaimenkoira. En ehtinyt arvioida rotua tarkemmin, kun se hyökkäsi sutena pienen, hihnassa olevan terrierimme kimppuun. Ehkä sen asenne kuitenkin oli vain utelias eikä aggressiivinen, mutta hetken aikaa tilanne näytti uhkaavalta. Kaksikko pyöri varvikossa ja omamme jo vähän vinkaisi, ennen kuin ison koiran isäntä älysi tulla hätiin. Tilanne tuli päälle niin äkkiä, etten ehtinyt itse reagoida mitenkään. Olisin voinut komentaa vierastakin koiraa. "Paikka" -sanan pitäisi olla kaikkien koirien hallussa, joita vähänkään on koulutettu. Meidän Haukkulilla on loistava taito kohdata toisia koiria. Nytkään se ei ryntäillyt eikä ärhennellyt yhtään vaan odotti vastaantulijoita rauhallisesti paikallaan seisten. Tällä vastaantulijalla olisi ollut Haukkulilta paljon oppimista.

Tilanne oli ohi samantien ja Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Olisi voitu jäädä tarkemmin analysoimaan asiaa ja neuvoa toista koiranomistajaa koiran kytkemisestä, kun ei hän pysty sitä näköjään sanallisesti hallitsemaan. Sen vuoksi pidämme Haukkulinkin kytkettynä myös patikkareitillä, koska se ei tottele "Tänne!" -käskyä. Jos se olisi tuossa tilanteessa ollut vapaana, se olisi varmasti nyt koirien taivaassa. Hurtta olisi lähtenyt jahtaamaan sitä ja tavoittanut nopeasti ja loppu on vain historiaa. Ikävä päätös mökkilomalle.

Haukkulin kytkettynä pitäminen pelasti tällä kertaa sen oman hengen. Isäntä pääsi lyhyesti arvioimaan asiaa toisen koiran isännälle, joka ei mitenkään pahoitellut oman koiransa käytöstä. Hän oli täysin sanaton, ehkä pelästyi itsekin. Haukkulille ei ehkä siltikään jäänyt tapauksesta ylipääsemätöntä traumaa. Jatkossa se varmaan kuitenkin pelkää entistä enemmän isokokoisia ja varsinkin tummanvärisiä koiria. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että se yhdistää jatkossa pelon metsäretkiin eikä suostu niille enää lähtemään.

Ihan riittävästi on luettu mediasta tilanteista, joissa isompi koira on käynyt pienemmän kimppuun surullisin seurauksin. Kaikkea ei tapahtumista tiedetä, voihan olla, että pienempi on ärhentelyllään provosoinut isompaa. Kyllä asia on vaan niin, että koira on eläin ja sillä on eläimen vaistot. Kun se kohtaa itseään pienemmän koiran, jonka se kokee saaliikseen, ei se voi estää vaistojensa toteuttamista. Vaikka kuinka olisi kiltti ja tottelevainen nallekarhu kotioloissa ja "Ei se tee kenellekään mitään."  Ja "Ei se ole koskaan purrut ketään." Niinpä niin.

Oma Haukkuli ei meidänkään mielestämme käy kenenkään toisen kimppuun, mutta ei sitä koskaan voi tietää. Jos se näkee jonkun puolitoistakiloisen taskuraketin, jonka se kokee uhkaavaksi tai saaliikseen, ei voi luottaa, miten se käyttäytyy. Tai jos se näkee lenkillä oravan tai jäniksen ja sen metästysvietti herää, niin silloin korvat katoavat. Eikä se muutenkaan tottele Tänne! -käskyä, kuten edellä kerroin. Niin ollen meidän kymmenkiloinen terrierimme pidetään kytkettynä aina ja kaikkialla, kun ei se ole aidatulla omakotitalomme takapihalla, josta se ei pääse karkuun eikä se voi vahingoittaa mitään eikä ketään.

Palattuamme valmistin aiemmin tässä blogissa julkaistun reseptin mukaista lohi-herkkusienipastaa. Alkuperäiseen reseptiin erotuksena vain se, että laitoin mukaan sekä ruohosipulia että kirsikkatomaatteja. Pastana käytin kikhernepastaa, jolloin ateriasta tuli gluteeniton. Ohessa kuva valmistusvaiheesta sekä linkki alkuperäiseen postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/kaikkien-aikojen-lohi-herkkusienipasta.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Mökkipäiväkirja vol2 Paikoilleen asettuminen

Ja nyt pari päivää sitten luvattua tarinaa vuokramökistä ajalta 12.10.-19.10.2019

Vuokrasimme mökin Mikkelin kupeesta. Olemme olleet tällä samalla mökillä kahdesti aikaisemminkin. Ja olleet hitokseen tyytyväisiä. Mökki sinällään ei edusta mitään tolkutonta luksusta, mutta ei tarvitsekaan. Meille se on varustelultaan täysin riittävä. No on täällä pyykinpesukone, tiskikone, wc ja suihku sisällä ja puulämmitteinen sauna. Saunassa jaksaisi olla vaikka kuinka pitkään. Mökissä on takka ja kattolämmitys. Lämmin ja kylmä vesi tulee ja menee. Mikroaaltouuni, jääkaappipakastin, keraaminen liesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, televisio, radio ja wifi. Astioita ja ruoanvalmistusvälineitä on mökkikäyttöön riittävästi. Taas tulee mieleen se Leevi and the Leavingsin biisi: ”Vaimo, älä ole onneton. Meillä melkein kaikki laitteet on...”

Wifi on ilmestynyt tänne sen jälkeen kun viimeksi kävimme vuonna 2016. Sen jälkeen saunan kiuas on uusittu ja minun mielestäni myös tv ja radio. Isännän mielestä ne ovat samat kuin viimeksi. Sijainti on keskellä "ei mitään" ison ja rauhallisen lammen rannalla. Lähistöllä ei ole yhtäkään mökkinaapuria eikä muutakaan asumusta, ainoastaan omistaja asuu mökille johtavan hiekkatien alkupäässä. Arkipäivisin hän on ilmeisesti töissä jossain muualla ja satunnaisesti askaroi jotain kotipihassaan, mistä saattaa lähteä ääntä, esimerkiksi traktorin hurinaa puuhommissa.

Kun tällä kertaa tulimme tälle mökille, mökin ovet olivat auki ennalta sovitusti ja avaimet pöydällä. Omistaja oli lämmittänyt mökin takan ja laittanut saunan pesäänkin puut valmiiksi. Seuraavat takkapuut jo odottivat telineessä ja jääkaappi oli valmiiksi kylmänä odottamassa eväitämme. Takkaa oli lämmitetty vähän liikaakin, mökin lämpömittari näytti 28,5 astetta. Jostain ihmeen syystä lämpö ei ollut noussut mökin yläkertaan, jossa makuutilat sijaitsevat, vaan makuutilat olivat ihanan viileät.

Haukkulin mökkielämässä ongelma on se, että se ei uskalla itse nousta eikä laskeutua jyrkkiä portaita yläkertaan, vaan sitä pitää kantaa rappuja ylös ja alas. Ja Haukkuli kun haluaa joka paikkaan ihmisen perässä, joutuu joko kanniskelemaan koiraa tai välttämään yläkerrassa kulkemista. Jokainen koiranomistaja tietää, että koira ei mielellään kulje tällaisia portaita, ei ainakaan alaspäin. Tämä oli kyllä odotettavissakin. Sama tilanne oli edellisen koiramme kanssa, joka oli mukanamme ensimmäisellä kerralla tällä mökillä vuonna 2015. Mökin omasta päiväkirjasta saimme lukea, että olimme olleet täällä tasan kaksi kuukautta ennen sen poismenoa.

Toisella kerralla olimme siis vajaa vuosi ennen joutuneet luopumaan ensimmäisestä koirastamme ja nykyisen Haukkulimme hankkimispäätös syntyi tämän mökin laituripenkillä istuessamme.

Tätä kirjoitettaessa sauna on lämpenemässä, uimaranta ja laituri on tsekattu ja Haukkuli on omalta osaltaan tarkastanut mökin sisältä ja ulkoa. Ja rauhoittunut sen verran, että malttoi syödä iltaruokansa.

Nytten aikaisemmin postaama kaikkien aikojen ysärimättö odottaa uuniin menoa. Vielä toivotaan kirkasta säätä ja tähtitaivasta, jota voimme jonain yönä ihailla täydessä pimeydessä laiturilta.

Ohessa linkki kaikkien aikojen ysärimättöön:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kaikkien-aikojen-ysarimatto.html

Valmiista ysärimätöstä ei valitettavasti ehditty saada kuvaa. Se katosi parempiin suihin ennen kuin tuli kuvaaminen mieleen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Mökkipäiväkirja

Oheinen kuva ei liity alla kerrottuun tapaukseen.

Olemme jo vuosia perheen kanssa vuokranneet erään mökkejä vuokraavan ketjun kautta mökin viikoksi kerrallaan. Ei edes joka vuosi eikä joka kesä, mutta aina silloin tällöin. Internetin aikakautena erilaisten mökkien vertailu on ollut helpompaa kuin silloin, kun käytettävissä oli vain paperinen esite ja siinä tasan yksi kuva vuokrattavasta mökistä. Netin aikakautena mökeistä saa paremman käsityksen.

Paperisesta esitteestä sen kummemmin kuin netistäkään ei tietenkään saa irti kaikkea tarvittavaa tietoa, vaan on ryhdyttävä kokemusasiantuntijaksi. Niinpä kerrankin vuosia sitten vuokrasimme itärajan pinnasta mökin, jota omistajapariskunta selvästikin käytti vuokrauksen ohella omiin tarkoituksiinsa aina silloin tällöin. Niin ainakin päättelimme, koska kylppärin kaapissa oli jemmassa yhdet tekohampaat ja kirjahyllyssä oli selvästikin omistajaperheen isännän vihkiraamattu edellisestä avioliitosta. Lisäksi edellä mainitusta kylppärin kaapista löytyi lääkärin määräämää jalkasilsavoidetta nykyisen emännän nimellä. Voihan olla, että edellä mainittu mökki oli tavanomaista paremmin varusteltu ja tekohampaat sekä jalkasilsavoide oli ajateltu jättää vuokralaisten käyttöön, eihän sitä koskaan tiedä. Saattoihan sen jalkasilsan saada vaikka sieltä mökistä. Ehkä se oli "varoitusmerkki".

Kyseisessä mökissä kävi loman aikana selväksi myös, mikä ilmeisesti oli omistajapariskunnan lempiruoka. Läskisoosi. Joka puolella leijui pistämätön läskisoosin tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Se tarttui vaatteisiin ja tukkaan. Mökille mennessämme meillä oli mukana pukupusseihin pakattuina ykköstamineet hautajaisvaatteiksi, koska olimme menossa suoraan mökiltä Isännän isotädin hautajaisiin. Säilytimme hautajaisvaatteita mökin kuistilla ulkotiloissa pukupusseissaan juuri tuon läskisoosin hajun vuoksi. Ei se auttanut. Muistotilaisuudessa aloin nuuhkia juhla-asuni hihaa ja havaitsin sen läskisoosin hajun. Se ei tullut hiuksista eikä ihosta, vaan siitä vaatteesta. Voihan olla, että Erikoisella Asiantuntijalla on Erikoisen tarkka hajuaisti. Haistan tupakan hajun tyynellä ja selkeällä  ilmalla melko kaukaakin naapurustosta.

No, tämä oli pohjanoteeraus liittyen tämän ketjun vuokraamiin mökkeihin ja kaikki muut kokemukset ovat sen jälkeen olleet positiivisempia. Jatkossa on tulossa "päiväkirja" viimeisimmästä kokemuksesta ajalta 12.-19.10.2019.

Kuva: Pixabay