Lääkärisarja osa 5

Minulle oli varattu aika jatkotapaamiseen Tri Oudon vastaanotolle. Päivystävällä yleislääkärillä ei nimittäin ollut tarpeeksi ”natsoja” kirjoittaa lähetettä mahdollisesti tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

Tässä linkki lääkärisarjamme edelliseen osaan, jolle tämä postaus on jatkoa: 

Lääkärisarjamme jatkuu

Aikaisemmin olen lähes aina asioinut eräällä neljännellä lääkärillä, jota ei näissä meidän postauksissamme ole vielä mainittukaan. Hän ottaa koronan vuoksi vastaan vain etänä eikä ollut nyt tähän hätään käytettävissä. Olen hänellä asioinut sekä etänä että tykönä. Hänen ansiotaan itse asiassa on se, että meillä on nyt Haukkuli koirana. Mutta se on taas kokonaan toinen tarina.

Keksitään hänellekin salanimi. Tri on tyypiltään ja olemukseltaan hyvin rauhallinen ja miellän hänet isälliseksi, vaikka luultavasti hän ei ole edes montaa vuotta itseäni vanhempi. Lisäksi hän usein ehtii vastaanottoajan puitteissa kertoa tarinoita kissoistaan. Nimetään hänet jatkoa ajatellen nyt vaikka Tri Kissa-isukiksi. 

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Tri Outoon, lue ensin alla oleva postauksemme. 

 Potentiaalinen paloittelumurhaaja

Tarpeeksi emme varmaan korosta sitä, että Tri Outo on erinomainen lääkäri kuten myös Tri Kissa-isukki ja molemmat todellakin ihmisiä oikeassa paikassa. Kunhan nyt muuten vaan pidämme hyväntahtoisesti hauskaa heidän kustannuksellaan. 

Istuin odottelemaan käytävälle kuten Nyttekin kertoi edellä olevassa postauksessa. Odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Olin myös tullessani huomannut erään Isännän sekä minun tunteman henkilön ottavan vastaan toisessa, Tri Oudon huonetta lähellä olevassa huoneessa. Otin kuvan nimitaulusta ja lähetin whatsappilla Isännälle. Hän vastasi: ”Lähe karkuun!” No en sitten lähtenyt. Toivoin, ettei se ovi odotellessani aukeaisi, koska tuo henkilö on tuttavamme ihan muista ympyröistä. 

Tri Oudon ovi aukesi etuajassa (taas) ja sieltä ponkaisi esiin aivan päinvastainen olemus kuin olin kuvitellut paloittelumurhaaja-postauksen perusteella. Piirsin käynnin jälkeen kuvan olettamastani Tri Oudosta. 

Mies ei ollut vähääkään kuvassa olevan näköinen. No ehkä silmälasikehysten muoto natsasi esikuvan kanssa. Muuten tapaaminen alkoi ja jatkui juuri kuten Nyttekin kertoi: ”No mitäs?” 

Isoa reppua ei näkynyt naulakossa tällä kertaa eikä Tri Outo mutustanut pastillia. Näillähän oli ilmeinen syy-yhteys, viitaten edellä linkitettyyn postaukseen. Sen sijaan minulla oli mukanani iso reppu ja tavallaan käyntini syy liittyi etäisesti siihenkin. Pyysin Tri Outoa kokeilemaan reppuani. Ja hän kokeili. 😊 

Jatkotutkimuksia (kuvauksia) ei tarvittu eikä niin ollen määrätty. Varmistin sen vielä kysymällä. Parempi kysyä kaikki kerralla mikä mietityttää, ettei tarvitse niin paljoa kotona tohtoroida itseään netin avustuksella. Säästyy sekin aika muuhun. Lääkkeet apteekista ja loppuviikko vielä saikutusta. Sitä ihmettelen, ettei Tri Kissa-isukki vastaavassa tilanteessa viime syksynä puhunut saikusta mitään, vaikka olen sen tällä kertaa huomannut oleellisesti vaikuttavan paranemisprosessiin. Eikä muuten määrännyt lääkkeitäkään. Vain lähetteen fysioterapeutille. Siitäkin oli kyllä pitkässä juoksussa apua, kunnes tilanne niin sanotusti eskaloitui uudelleen. 

Pitäisi ilmeisesti itse osata vaatia enemmän. Meihin suomalaisiin iskostettu joku sotien aikainen ”itse pärjäämisen” eetos kai estää sen. Ainakin meillä aikanaan kotona piti itse pärjätä kaikessa, apua ei pyydetty eikä saanut olla heikko. Kouluun piti mennä sairaanakin ja pää kainalossa, paitsi silloin jos oli kuumetta tai oksensi kurkku suorana. Mikä autuaaksi tekevä asia se kuume on? Voi sitä muutenkin olla toimintakyvytön esimerkiksi jos henki ei kulje ja nenä vuotaa räkää niin kuin puutarhaletkun pää. Paraneminen vain hidastuu, kun viimeisillä voimillaan yrittää tehdä parhaansa.

Korona-aikana pitää pysyä pois työpaikalta ja koulusta, jos on vähänkään kurkkukipua tai muita oireita. Tästä saisi mielellään tulla uusi normaali ja se sairaana työhön tuleminen ja työnsankarina keikkuminen toisia tartuttamassa saisi jäädä vanhaksi normaaliksi. Vaikka korona joskus loppuisikin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  

"Jos esimies on pölvästi, ei työntekijän ottama lääke häneen vaikuta"

Yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Joensuu Hämeenkoskelta kirjoittaa asiaa 23.11.2019 maakuntalehden yleisönosastolla. Hän kertoo työskennelleensä työterveyslääkärinä 1970-80-luvuilla ja silloin työterveyshaasteet olivat aivan muunlaisia kuin nykyään 1990-luvun laman jälkeen. Tätä asiaa ei voi enää suoremmin ja selvemmin sanoa.

Työelämä on radikaalisti  muuttunut voiton maksimoinnin myötä.  Kun työtä on paljon ja tavoitteet kovia, voivat sen tekijät silti jaksaa työssään, jos johtaminen on osaavaa ja inhimillistä. Jossain se on sitä, jossain ei. Yksi mätä omena voi pilata koko korillisen. Esimies edustaa työpaikalla työnantajaa, mutta hänen tulee olla myös työntekijöiden puolella. Ainakin antaa heille sellainen vaikutelma, jos ei aidosti pysty tai halua auttaa työntekijöitä onnistumaan työssään. Kaikenlaisia  esimiehiä on tullut nähtyä tässä vuosien mittaan tässäkin suhteessa. Tosin ei esimiehelläkään helppoa ole. Se on puun ja kuoren välissä olemista. Esimiehen keinovalikoima olosuhteiden muuttamiseen vaan on laajempi kuin muilla. Voi vaikka keksiä ihan itse syyn, millä pääsee virallisesti potkimaan työntekijää päähän tarvittaessa ja saa ahdistettua hänet sairauslomalle. Esimies on vain yksi tiimin jäsenistä ja hänen työnsä vain on vähän erilaista kuin toisten. Jotkut esimiehet luulevat olevansa joka tavalla muiden yläpuolella. Esimiehen asia on hoitaa oma työnsä niin, että hän on tiimiläistensä tukena, ei vaikeuttamassa heidän työtään.

Paljon on kiinni esimiehen persoonasta ja ihmisten välisestä kemiasta. Ja uuden esimiehen astuessa remmiin niistä ensimmäisistä päivistä ja viikoista, kun yhteistyö hakee muotojaan. Esimiehen täytyy olla hyvä ihmistuntija ja osata reagoida erilaisiin tilanteisiin oikealla tavalla. Ihmisiä ei voi laittaa yhteen, oman mielen mukaiseen muottiin. Esimiestehtäviin mielellään hakeutuu ja on liian usein väärin perustein tullut valituksi narsistisia luonteenpiirteitä omaavia henkilöitä, jotka ovat liian vaikeita esimiehinä. Tällaiset hakijat pitäisi karsia pois hakuvaiheessa. Varmaan olisi niin parempi heille itselleenkin.

Näyttelijä, käsikirjoittaja ja psykoterapeutti (YET) Kari Ketonen puhuu itsetuntemuksesta, läsnäolon taidosta, karisman kehittämisestä, hengityksen merkityksestä ja siitä, miten keho varastoi tunteet, joiden kohtaamista vältämme. Hän myös kouluttaa johtajia tunteiden käsittelyyn ja kohtaamiseen itsessään ja muissa.

”Jos johtaja ei pysty käsittelemään omia tunteitaan, ihmiset pelkäävät aina, että johtajan astuessa huoneeseen hän kaataa omat tunteensa muiden niskaan. On nimittäin niin, että se mitä emme tunne ja tunnista, manifestoituu kuitenkin tavalla tai toisella meidän käytökseemme tiedostamatta."

Yhteistyötaitoja ja työyhteisötaitoja vaaditaan kaikilta. Jaksamisestaan huolehtiva ei vie työasioita kotiin mutta ei pidä myöskään tuoda kotiasioita töihin. Toki ensin mainittu on todella helpommin sanottu kuin tehty. Jälkimmäinen on huonoa työyhteisötaitoa. Kaikilla on huonoja päiviä ja epäonnistumisia elämässä, mutta ei niistä silti pidä osoittaa mieltään asianosattomille ja tietämättömille työkavereille huonolla käytöksellä. Pelisilmää täytyy olla. Mielestäni työyhteisöön sopii hyvin sanonta ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Ei pidä stressata epäolennaisista asioista liikaa. Työn ei tarvitse olla elämäntapa.

Työyhteisö ei tietenkään ole mikään demokratia, vaan siellä käyttää valtaansa yksin työnantaja tai hänen edustajansa. Lähiesimiehellä on työyhteisöön ja sen ilmapiiriin suuri vaikutus sekä hyvässä että pahassa. Valtaansa väärin käyttävä lähiesimies voi pilata paljonkin tai taitava lähiesimies vastaavasti innostaa työntekijöitään työssään ja parantaa ilmapiiriä ja elämänlaatua työpaikalla muutenkin. Huonon esimiehen edesottamuksiin on kenenkään vaikea puuttua varsinkin silloin, jos hänen esimiehensä on täysi lapanen.

Itse olen tilaisuuden tullen onnistunut vaihtamaan työtehtäviä ja työyhteisöä. Vapaa-ajalla ei tarvitse enää miettiä mitään työhön liittyviä asioita eikä antaa keskeneräisten asioiden vaivata. Takaisin vanhaan en todellakaan vaihtaisi. Olen myös saanut opiskella ihan muuta opintovapaalla ja järjestellä työaikaani. Vaikka työnantaja on sama, tuntuu kuin tekisin töitä nyt ihan eri planeetalla.

Alla on linkki Työterveyslaitoksen tiedotteeseen.
https://www.ttl.fi/tyoterveyslaitos-vetoaa-tyopaikkoihin-keinot-mielenterveysongelmien-ehkaisemiseksi-on-saatava-kayttoon/

Alla on linkki Ylen artikkeliin luovista harrastuksista, jotka voivat parantaa jaksamista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/25/luovat-harrastukset-parantavat-terveyttasi-tassa-nelja-lajia-joista-jokaine

Alla linkki Me Naiset -lehden työuupumusta käsittelevään artikkeliin
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/laura-teki-toita-kellon-ympari-susanna-taas-piti-kaikki

Tässä alkuperäinen yleisönosastokirjoitus, johon Jyrki Joensuu viittasi.

Mitä mieltä olet esillä olevasta asiasta? Kirjoita allaolevaan kommenttikenttään. Kiitos etukäteen!

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat/ESS 23.11.2019 ja 19.11.2019
Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.