Miksi vähemmistöjen asioista ja ongelmista halutaan tehdä enemmistöjen asioita ja ongelmia? Typerin esimerkki tästä on liikennemerkkien muuttaminen sukupuolineutraaleiksi. Nykyisessä kävelytien merkissä ja pihakadun merkissä on oletettavasti mieshahmo lapsen kanssa. Voihan se olla naishahmokin. Tai muunsukupuolinen. Jostain liikennemerkkihahmoista valittaminen on pienen vähemmistöryhmän navankaivelua, johon on saatu höynäytettyä isompi koneisto mukaan tuhlaamaan verovaroja joutavanpäiväiseen hömpötykseen. Tässä maassa on oikeitakin ongelmia ja rahareikiä pilvin pimein. Nämä navankaivelijat pitävät pilkkanaan koko muuta yhteiskuntaa.
Ammattinimikkeiden muuttaminen on toinen turha toimenpide. Poikamiestä minusta ei tule, mutta voisin ihan hyvin olla vaikka kirvesmies, palomies tai poliisimies. Kyvyt eivät tosin riitä mihinkään näistä, mutta se on taas toinen juttu. Mieluummin silti kirvesmies kuin kirveshenkilö.
Tähän samaan liittyy jatkuva kirjoittelu seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ja kaikkeen siihen suoraan tai välillisesti liittyvästä. Ei päivää ettei lehtiä tai nettiä lukiessa törmäisi juttuun, jossa käsitellään jotain heteronormista poikkeavaa toimintaa ”hyväksyntää” hakien. Jatkuvasti on tarpeita antaa lausuntoja omasta tai toisten seksuaalisuudesta. Vähän liikaakin mennään seksuaalisuuskärki edellä. Näistä asioista jokainen saa ajatella mitä itse haluaa ja olla mitä mieltä itse haluaa. Niin myös tämän postauksen kirjoittaja.
Eikö seksuaalisuus ole kaikin tavoin yksilön tai ”kaksilon” välinen asia? Jos joku on homoseksuaali, pitääkö sitä toistuvasti koko maailmalle julistaa? Eihän heterotkaan niin tee. Ei tavalliseen arkiseen kanssakäymiseen sillä asialla ole merkitystä, kuuluuko joku johonkin vähemmistöön. EAllakin on ollut työkaveri, joka oli/on täysin sokea, eikä sillä ollut mitään käytännön merkitystä. Hän hoiti oman tonttinsa mallikkaammin kuin moni muu eikä tehnyt siitä numeroa.
Riikka Suominen (ex-poliitikko Ilkka Suomisen tytär) oli antanut avoimesta parisuhteestaan maakuntalehteen lehtihaastattelun. Avoin parisuhde tarkoittanee sitä, että saa kumppaninsa suostumuksella harrastaa intiimejä kohtaamisia muidenkin kuin oman kumppanin kanssa. Edellisen päivän lehdessä oli haastateltu henkilöä, joka halusi julistaa lukijakunnalle aseksuaalisuuttaan. Mahtaakohan Riikka Suominen ollenkaan tulla ajatelleeksi sitä, mitä hän avoimessa parisuhteessaan aiheuttaa seksikumppaniensa lähipiirille? Suurin osa kanssaihmisistä todennäköisesti ei kuitenkaan ajattele avoimesta parisuhteesta samoin kuin hän. Hänen toimintansa on itsekeskeistä.
Minua ei ainakaan kiinnosta kenenkään eri huoneessa nukkuvan seksuaalisuuteen liittyvät asiat. En aio lähteä Pride-kulkueeseen vain asian kannatuksesta. Mieluummin osallistuisin tapahtumaan vaikkapa lasten oikeuksien puolesta tai asunnottomien aikuisten puolesta. Tai näkövammaisten tai sotainvalidien. Tai lasten kaltoinkohtelua vastaan ja lastensuojelun puolesta. Tai alaikäisten tyttöjen sukuelinten silpomista ja nuorten tyttöjen kunniamurhia vastaan. Tai Suomessa tapahtuvaa ihmiskauppaa vastaan. Miksei niihin liittyen järjestetä mielenosoituksia ja kulkueita? Kuinka moni Prideen osallistuva lähtisi mukaan kulkueeseen, joka järjestettäisiin vaikka CP-vammaisten tai vaikeasti kehitysvammaisten lasten puolesta? Missä on nyt se yhdenvertaisuus, jota peräänkuulutetaan näissä yhteyksissä? Nämä edellä mainitut asiat eivät ole riittävän mediaseksikkäitä aiheita.
Miksei vasenkätisyys ole yhtä taajaan uutisoitu ja karnevalisoitu asia? Mistä saisi trendikkäitä kangaskasseja, joissa lukee: "Olen vasenkätinen, hyväksy minut juuri sellaisena kuin olen." Vasenkätisyyskin on vain ominaisuus, ei sairaus. Vasenkätisillä on ihan käytännön ongelmia jokapäiväisessä elämässä, koska tämä maailma on oikeakätisille tehty. Esimerkkinä mainittakoon vaikka ovien kätisyydet, sakset ja auton vaihdekeppi. Vasenkätisille suunniteltuja saksia saa ostaa, mutta auton vaihdekeppi on aina oikean käden puolella. Se johtuu tietenkin siitä, että kuski on vasemmalla, mutta jos suurin osa ihmisistä olisikin vasenkätisiä, mikä tilanne olisi silloin? (En ole vasenkätinen.)
Muokattu 23.8.2020: ihan kuin tilauksesta kolme päivää tämän postauksen julkaisun jälkeen maakuntalehdessä oli juttu vasenkätisyydestä ja vuoden vasenkätiseksi valitusta henkilöstä. Ohessa linkki juttuun, joka ikävä kyllä taas on maksumuurin takana, mutta näettepä millainen sattuma. Olivat toimituksessa tietysti lukeneet tämän postaukseni ja päättivät korjata tilannetta edes vähän....😁
https://www.ess.fi/kotimaa-ulkomaat/2500080
Julkisuushakuisuus aroissa asioissa voi kääntyä itseään vastaan. Tarvitaan ennemminkin hyviä esimerkkejä kuten Tove Jansson ja Pekka Haavisto. Kaikki muu Pekka Haavistoon liittyvä jääköön nyt tämän ulkopuolelle. Tove Jansson ja Pekka Haavisto ovat pitäneet tässä asiassa luonnollisen matalaa profiilia eivätkä ole tehneet siitä mitään muotiasiaa. Heistä olisi esimerkiksi monelle. Pekka Haavisto kirjoittaa kirjassaan Eurooppa raiteilla seuraavasti: "... Pride-tapahtumat ovat yleistyneet. Itsekin olen ollut monen sellaisen tapahtuman suojelijana. Samalla myönnän, että niihin liittyvä karnevaali tuntuu joskus vähän vieraalta. Vähemmistöissä olevat ihmiset ovat usein ihan tavallisia, arkisen harmaita ihmisiä."
Ja mainitaan selvyyden vuoksi vielä erikseen, että tämän postauksen tarkoitus ei ole epäkunnioittaa vähemmistöjä tai enemmistöjä tai muita valtavirrasta poikkeavia ihmisiä eikä mitään muutakaan, vaan ihmetellä sitä, miten näitä asioita mediassa ylikorostetaan. Jos seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen ja sen eri "olomuotoihin" kaikki osapuolet suhtautuisivat kiihkottomasti ja maalaisjärjellä, ei syntyisi tarvetta sählätä liikennemerkkien ja ammattinimikkeiden kanssa. Valtavirrasta poikkeavat uhriutuvat ja uhriuttavat itsensä tässä asiassa ihan itse.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä. Kiitos.
