 |
| Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita Kasvukertomuksia pullon juurelta |
Alkoholi on lääke, joka auttaa kaikkeen. Stressiin nyt ainakin, mutta myös ahdistukseen, unettomuuteen, jännitykseen, pelkotiloihin, parisuhdeongelmiin, yksinäisyyteen, itsetunnon nostatukseen.
Alkoholi on myös palkinto, lohdutus, tunnelman nostattaja, nollaaja, arjesta irrottaja, juhlistaja, ryhmähengen luoja, rauhoittaja, riehaannuttaja, rohkaisija.
Alkoholi kuuluu arkeen ja juhlaan. Juhlapäivällisiin, häihin, hautajaisiin, rippijuhliin, merkkipäiviin, läksiäisiin, tulijaisiin, työviikon lopetuksiin, saunailtoihin, lavatansseihin, ruskaretkiin, illanistujaisiin, jälleen näkemisiin, eron hetkiin, kissan ristiäisiin.
Paitsi että ei mikään edellä mainituista pidä paikkaansa. Ei ihminen alkoholia oikeasti mihinkään tarvitse.
"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä!" on joku viisaana itseään pitävä lausunut. Mieluumminen sanoisin, että "Viinalla aikaansaatu ilo on teeskentelyä!" Alkoholi vapauttaa ihmistä estoistaan. Kuka muuttuu mihinkin suuntaan.
On muodostunut omanlaisensa kulttuuri alkoholin ympärille, kuvitellaan tosiaankin, että alkoholi kruunaa ja viimeistelee tilaisuuden kuin tilaisuuden ihmisten kohdatessa toisiaan tai että se paikkaa jotakin yksinolossa.
Oikeasti, alkoholi on "lääke", joka tavallisesti pahentaa niitä vaivoja, joita sillä yritetään parantaa.
Ani Kellomäen kirjassa ääneen pääsevät ne aikuiset, joiden lapsuus on ollut kostea vanhemman tai vanhempien taholta. Nämä nyt jo aikuiset kertovat, minkälaisia jälkiä vanhemman juominen on heihin jättänyt. Mitä lapsi kokee, kun vanhempi juo. Minkälaiseksi aikuiseksi kasvaa lapsi, jonka lapsuus on alkoholistivanhemman takia ollut täynnä pelkoa, väkivaltaa tai sen uhkaa, pettymyksiä, rikottuja lupauksia, häpeää, unettomia öitä, nälkää, hätää siinä missä myös rakkautta ja huolta vanhempaa kohtaan.
Minkälaisissa tilanteissa lapsuuden traumat ja eletyn elämän taakat nousevat pintaan ja miten. Voiko vaurioitunut lapsi saavuttaa onnellisen ja tapapainoisen aikuisuuden. Miten yhteinen salaisuus vaikuttaa lapseen. Miten lapsi voi olla perheessä vastuunkantaja. Miltä kulissielämä tuntuu. Kasvaako alkoholistin lapsesta kaikkien ymmärtäjä.
Lapsi tekee rakkauden ja pelon voimasta kaikkensa vanhempansa eteen. Hän ostaa hyväksyntää. Kärsii ristiriidoista ja vanhemman ailahtelevaisuudesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta. Lapsesta tulee helposti myös vanhemman luotettu, huolien kuuntelija. Vihan tunteet puretaan lapseen, joka saa ottaa vastaan huudot ja haukut. Loukkaavat sanat, jotka humalainen vanhempi unohtaa, jäävät loppuelämäksi lapsen mieleen. Pelko asettuu pysyväksi olotilaksi. Varuilla olo, aavistelu ja ennakointi kuuluvat pelkäävän lapsen jokaiseen päivään arvaamattoman alkoholistivanhemman kanssa.
Kun lapsi aikuistuu ja irtaantuu oman elämänsä äärelle, pelko ja huoli vanhemmasta jäävät. Osat ovat kääntyneet kuin päälaelleen. Ongelmainen vanhempi ei ole huolissaan lapsensa pärjäämisestä ainakaan siinä määrin, että tekisi asialle eli juomiselleen jotakin. Omillaan elävän lapsen on entistä vaikeampi etäältä hallita tilanteita, kun jokapäiväinen kontakti vanhempaan saattaa puuttua. Pitäisi tehdä irtiotto, mutta kuka siihen pystyy - kun kyseessä on oma vanhempi. Harva siihen kykenee, vaikka kaikkien ongelman kanssa painivien pitäisi pystyä. Itsensä takia.
Suomessa on kymmeniätuhansia lapsia, joiden lapsuuteen vanhemman alkoholin käyttö tai alkoholismi jättää pysyvän vaurion. Kosteusvaurion, jonka syyt ja seuraukset ovat syvällä pinnan alla. Pinta saattaa vaikuttaa kuivalta, mutta kosteusvaurio on petollinen. Se voi muhia pinnan alla pitkäänkin näennäisen rauhallisena. Kun pato murtuu, vain perusteellinen asian läpikäynti, pohjamutia myöten, voi auttaa kuivalle maalle.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
