Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholismi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Siinä välissä hän oli elossa


Kuuntelin Yle Areenasta parin päivän aikana melkein pötköön 20-osaisen kuunnelmasarjan Armi Aavikosta. Sitähän on taajaan mainostettu tv:ssä. Äänipääosassa on Minka Kuustonen, jonka ääni sopiikin hyvin tähän tarkoitukseen. Kasvot eivät mielestäni olisi sopineet, jos joku olisi saanut päähänsä tehdä Armista elokuvan. Kuustosella ei ole niin herkät kasvonpiirteet kuin Armilla oli. Eikä monella muullakaan.

Olin 70-luvulla sen ikäinen, että tykkäsin seurata missikisoja ja muistan vieläkin kaikkien 70-luvun missien nimet ja vuodet. Armi on mielestäni yksi kauneimmista koskaan. Muista aikalaisistaan parhaita olivat Armin ohella Johanna Raunio ja Anne Pohtamo. Pieni karsastus toisessa silmässä vei Armilta varmaankin mahdollisuudet kansainvälisissä kisoissa. Ja niissähän ei luultavasti koskaan ole etsitty naapurintyttö-tyyppisiä missejä. 

Koko missiorganisaatio kaikilla tasoillaan olisi pitänyt lopettaa, ennen kuin se ehti alkaakaan. Sitä mieltä sisäinen feministini on. Vaikka onhan se kevyttä viihdettä, varmaan varsinkin miehille. Kukapa ei haluaisi (nais)kauneutta katsella. Kuunnelman mukaan Armi sai paljon ilkeitä huomautuksia silmistään ja ainakin aluksi vaatimattomasta laulutaidostaan sekä keikoilla, puhelimitse, että ihan kodin lähistöllä tapahtuneessa häirinnässä. Musiikkipiireissä hänen ääntään sanottiin sirkkeliksi. 

Eipä se Dannykaan laulutaidoiltaan mikään varsinainen Pavarotti ole. Hänen esittämänsä iloiset biisit (ja niin tyhjänpäiväiset) ja siihen aikaan megalomaaniset showt paikkasivat loistollaan ja erikoisuudellaan lauluäänen puutteet. Varsinkin alkuaikoina Dannynkin lauluääni oli kuin jollain teinipojalla, esimerkiksi biisissä ”Tuuliviiri”. 

Vivahteikkaampi lauluääneltään ja parempi laulutaidoiltaan minun mielestäni oli vaikkapa Jamppa Tuominen, mutta hänen sanoituksensa taas olivat melkein pelkkää itsemurhaa, kuten esimerkiksi ”Kuumat kyyneleet”. Hänen laulujensa sanoissa monikin pystyi varmasti löytämään yhtymäkohtia omaan elämäänsä 70-luvun laman kourissa ja siksi ne menivät  suoraan oman fanikuntansa sydämeen.


Pidin kuunnelmasarjaa ensiksi ihan hömppänä, mutta aloin sitten kumminkin kuuntelemaan sitä. Siinä haastateltiin useaan otteeseen vielä elossa olevia Armin tunteneita ihmisiä, vaikka suurin osa puheesta olikin Minka Kuustosen minä-muodossa kertomaa. Lisäksi kuunnelmassa oli paljon musiikkia, muutakin kuin Armin ja Dannyn yhteistä. Esimerkiksi 70-luvun yksi hittibiisi ”Porque te vas” jota ainakaan Armi ei tietääkseni ole laulanut suomeksi, onkohan kukaan muukaan. Armin äänelle se olisi kyllä hyvin sopinut. Alkuperäisen kappaleenkin ääni kuuluu jollekin söpöläiselle. Olisiko Armi ehkä halunnut levyttää sen, mutta ei saanut mahdollisuutta?

Armin toiveita kappalevalinnoissa ei nimittäin paljoakaan otettu huomioon, vaan levy-yhtiön äijät ja iso-D lähinnä päättivät, mitä lauletaan ja mikä Armille sopii. Totta kai siinä piti ottaa huomioon se tosiasia, että Armi ei ollut lähellekään esimerkiksi Barbra Streisandin tasoinen laulaja, vaikka olisikin halunnut levyttää ”Woman in Love” -biisin suomeksi. Sitä oli silloin jo Seija Simola tekemässä. Alkuperäisversio on muuten minunkin mielestäni yksi parhaista ikinä. Kyllä sitä tulikin kulutettua niihin aikoihin, kun sanoma tuntui omalla kohdalla uudelta ja ajankohtaiselta. Tai ainakin olisi toivonut sitä.

Loppupuolella kuunnelmaa Veikko Samuli pohti ääneen, että miten Armin elämä olisi mennyt ja olisiko hänestä tullut onnellinen, jos ei ”Tahdon olla sulle hellä” -biisiä koskaan olisi tehty duolle ja Armin ja Dannyn esitettäväksi. Samulin puheessa oli havaittavissa jopa lievää syyllisyydentuntoa. Jossain lehdessä oli väitetty, että Armi pilasi Dannyn uran, mutta eiköhän se ollut kuitenkin niin, että Danny pilasi Armin koko elämän. 

Armi puhui kuunnelmassa useinkin naimisiin menosta, mutta en muista, että iso-D olisi sitä hänelle koskaan suoraan luvannut. Totesi vain, ettei aio koskaan erota Liisasta, kun lapset ovat pieniä. Nyttemminhän he ovat eronneet. Jos Danny kerran näin oli päättänyt, miksi hän sitten lahjoitti Armille kalliita lahjoja, esimerkiksi turkin ja kalliin timanttisormuksen (jota Armi piti oikeassa kädessään) ja ehkä siten ruokki Armin suuria ja turhia toiveita. Melko sairasta.



Kun Dannyn kuopuskin tuli täysi-ikäiseksi, Armi otti asian taas esille ja iso-D kielsi mitään avioliittoa koskaan luvanneensakaan. Siitä sekä rakkaan isosiskon itsemurhasta Armin jo alkanut alamäki jyrkkeni ja alkoholismi johti Mylly-hoitoon ja suljetulle osastolle, joista ei sitten ratkaisevaa apua ollut. 

Jo ihan ensimmäisestä heidän yhteisestä biisistään lähtien heidän keskinäinen kemiansa oli ilmiselvää ja yhteiset yöt vietettiin samassa hotellihuoneessa, mikä oli koko lähipiirin tiedossa Liisa Lipsasta myöten. Kuunnelman mukaan Armi otti itse asian puheeksi Liisan kanssa, mutta iso-D oli ehtinyt jo tehdä sen ensin. Mikä tässäkin sitten lopulta pitää paikkansa. 

Ja oliko iso-D:llä ja Liisalla avioehtoa, kuten Danny väitti. Jos ei ollut, niin on varsin ymmärrettävää, ettei Liisa halunnut erota Dannysta kaikesta huolimatta. Liisa pärjäsi itsellisenä naisena kaikessa ihan hyvin ilman aviomiestäänkin eikä varmaankaan halunnut jakaa miljoonaomaisuuttaan pellen kanssa. Tiedä näistä sitten, mikä lopulta pitää paikkansa. Kuunnelmassa ei Liisakaan lopulta silti sanonut pahaa sanaa Dannysta. 



Joka tapauksessa Armin kohdalla meni hyvä nainen ja ihminen ja potentiaalinen vaimo ja äiti melko hukkaan. Liian kilttinä hän oli toisten vietävissä eikä saanut tehdä itse itseään koskevia päätöksiä. 

Kuunnelmasarja oli mielenkiintoinen ja koukuttavakin. Siinä oli paljon muutakin musiikkia, mutta Tahdonollasullehyvinhellää tuli joka jakson alussa ja välilläkin, joten sitä sai kyllä korvat ja silmät täyteen. Jaksot olivat mukavan lyhyitä, puolisen tuntia ja allekin.

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kosteusvaurioita

Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita
Kasvukertomuksia pullon juurelta


 

Alkoholi on lääke, joka auttaa kaikkeen. Stressiin nyt ainakin, mutta myös ahdistukseen, unettomuuteen, jännitykseen, pelkotiloihin, parisuhdeongelmiin, yksinäisyyteen, itsetunnon nostatukseen.

Alkoholi on myös palkinto, lohdutus, tunnelman nostattaja, nollaaja, arjesta irrottaja, juhlistaja, ryhmähengen luoja, rauhoittaja, riehaannuttaja, rohkaisija.

Alkoholi kuuluu arkeen ja juhlaan. Juhlapäivällisiin, häihin, hautajaisiin, rippijuhliin, merkkipäiviin, läksiäisiin, tulijaisiin, työviikon lopetuksiin, saunailtoihin, lavatansseihin, ruskaretkiin, illanistujaisiin, jälleen näkemisiin, eron hetkiin, kissan ristiäisiin.

Paitsi että ei mikään edellä mainituista pidä paikkaansa. Ei ihminen alkoholia oikeasti mihinkään tarvitse.

"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä!" on joku viisaana itseään pitävä lausunut. Mieluumminen sanoisin, että "Viinalla aikaansaatu ilo on teeskentelyä!" Alkoholi vapauttaa ihmistä estoistaan. Kuka muuttuu mihinkin suuntaan. 

On muodostunut omanlaisensa kulttuuri alkoholin ympärille, kuvitellaan tosiaankin, että alkoholi kruunaa ja viimeistelee tilaisuuden kuin tilaisuuden ihmisten kohdatessa toisiaan tai että se paikkaa jotakin yksinolossa.

Oikeasti, alkoholi on "lääke", joka tavallisesti pahentaa niitä vaivoja, joita sillä yritetään parantaa.

Ani Kellomäen kirjassa ääneen pääsevät ne aikuiset, joiden lapsuus on ollut kostea vanhemman tai vanhempien taholta. Nämä nyt jo aikuiset kertovat, minkälaisia jälkiä vanhemman juominen on heihin jättänyt. Mitä lapsi kokee, kun vanhempi juo. Minkälaiseksi aikuiseksi kasvaa lapsi, jonka lapsuus on alkoholistivanhemman takia ollut täynnä pelkoa, väkivaltaa tai sen uhkaa, pettymyksiä, rikottuja lupauksia, häpeää, unettomia öitä, nälkää, hätää siinä missä myös rakkautta ja huolta vanhempaa kohtaan.

Minkälaisissa tilanteissa lapsuuden traumat ja eletyn elämän taakat nousevat pintaan ja miten. Voiko vaurioitunut lapsi saavuttaa onnellisen ja tapapainoisen aikuisuuden. Miten yhteinen salaisuus vaikuttaa lapseen. Miten lapsi voi olla perheessä vastuunkantaja. Miltä kulissielämä tuntuu. Kasvaako alkoholistin lapsesta kaikkien ymmärtäjä.

Lapsi tekee rakkauden ja pelon voimasta kaikkensa vanhempansa eteen. Hän ostaa hyväksyntää. Kärsii ristiriidoista ja vanhemman ailahtelevaisuudesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta. Lapsesta tulee helposti myös vanhemman luotettu, huolien kuuntelija. Vihan tunteet puretaan lapseen, joka saa ottaa vastaan huudot ja haukut. Loukkaavat sanat, jotka humalainen vanhempi unohtaa, jäävät loppuelämäksi lapsen mieleen. Pelko asettuu pysyväksi olotilaksi. Varuilla olo, aavistelu ja ennakointi kuuluvat pelkäävän lapsen jokaiseen päivään arvaamattoman alkoholistivanhemman kanssa.

Kun lapsi aikuistuu ja irtaantuu oman elämänsä äärelle, pelko ja huoli vanhemmasta jäävät. Osat ovat kääntyneet kuin päälaelleen. Ongelmainen vanhempi ei ole huolissaan lapsensa pärjäämisestä ainakaan siinä määrin, että tekisi asialle eli juomiselleen jotakin. Omillaan elävän lapsen on entistä vaikeampi etäältä hallita tilanteita, kun jokapäiväinen kontakti vanhempaan saattaa puuttua. Pitäisi tehdä irtiotto, mutta kuka siihen pystyy  - kun kyseessä on oma vanhempi. Harva siihen kykenee, vaikka kaikkien ongelman kanssa painivien pitäisi pystyä. Itsensä takia.

Suomessa on kymmeniätuhansia lapsia, joiden lapsuuteen vanhemman alkoholin käyttö tai alkoholismi jättää pysyvän vaurion. Kosteusvaurion, jonka syyt ja seuraukset ovat syvällä pinnan alla. Pinta saattaa vaikuttaa kuivalta, mutta kosteusvaurio on petollinen. Se voi muhia pinnan alla pitkäänkin näennäisen rauhallisena. Kun pato murtuu, vain perusteellinen asian läpikäynti, pohjamutia myöten, voi auttaa kuivalle maalle.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Kakin maku


Luin kolmannenkin kirjan Kirsti Kaijalta, romaanin Kakin maku.

Aikaisemmat kirjat olivat Positio 16053 ja Tärveltyneet. Edellisessä oli aiheena kirjoittajan koskettava oma elämäntarina ja jälkimmäisessä olivat kyseessä FAS-lapset eli odottavan äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vuoksi vammautuneet, "tärveltyneet" lapset ja heidän monenlaiset tarinansa.

Ohessa linkit postauksiin, jotka liittyvät edellä mainittuihin kirjoihin

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/positio-16093.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/09/tarveltyneet.html

Kertomisen tyyli on hyvin samankaltainen Kakin maussa kuin kahdessa muussa kirjassa. Kirsti Kaijalla on omintakeinen tyyli, joka sopii näihin aihepiireihin enemmän kuin hyvin. Kakin maussa kerrotaan huostaanotetuista lapsista ja sijaisvanhemmuudesta. Lasten joukossa on tietysti myös FAS-lapsia, joiden elämässä huostaanotto lienee ja useimmiten onkin selvä onnenpotku.

Sosiaaliviranomaiset eivät kovin hyvää arviota kirjassa saaneet. Kirjan sijaisperheen motiivit sijaisvanhemmuuteen olivat myös hetkittäin kyseenalaiset. Sijaislapsista maksettavat korvaukset ovat ilmeisesti kohtuullisen hyvät ja tässä kirjan tapauksessa sijaisvanhempien motiivit olivat ainakin osittain taloudelliset.

Kirjan tarinat ovat ehkä suureksi osaksi fiktiivisiä, mutta varmaankin oikeasta elämästä ainakin toinen puoli. Kirjoittaja vie tarinaa eteenpäin vuorotellen jokaisen osallisen näkökulmasta ja kietoo eri henkilöt kätevästi tarinaan ja toisiinsa. Loppupuolella tekee mieli aloittaa lukeminen uudelleen alusta. Tämä aihealue nyt kuitenkin jo riittää ainakin vähäksi aikaa, koska kaikki aiheet ovat olleet erittäin sydäntäsärkeviä.

Kuten eräs lukijamme Tärveltyneet-postausta kommentoi, täytyy itsekin sanoa samoin: Olen sanaton :((


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä. Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.









tiistai 21. huhtikuuta 2020

Ei enää Eddy




Nuoren ranskalaisen kirjailijan elämänkerrallinen esikoisteos Ei enää Eddy. Suomentanut Lotta Toivanen. Tammi, Helsinki 2014. Alkuperäinen ranskankielinen teos En finir avec Eddy Bellegueule.

Kirjan kansikuvan kun näkee ja kansilehden tekstin on lukenut, niin kirjan aihepiiri ja juonikin on arvattavissa. Mitenkään en moiti teosta siitä, päinvastoin. Aihepiiri on arka, nuoren miehen kasvaminen ja seksuaalisen identiteetin muodostuminen hankalassa ilmapiirissä, ankarassa köyhyydessä ja suvaitsemattomuudessa. Jopa omat vanhemmat pilkkaavat omaa lastaan. Eddy yritti mukautua ympäristöön kaikin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Jalkapalloa olisi pitänyt pelata, niin kuin muutkin pojat. Eddy halusi mieluummin harrastaa tanssia. Pienempänä hän halusi pukeutua tyttöjen vaatteisiin eikä kokenut siinä olevan mitään outoa. Perheen isä ei yleensä ollut perhettään kohtaan fyysisesti väkivaltainen. Vain silloin isä löi Eddyä, kun hän oli jäänyt kiinni ei-toivotusta toiminnasta vajassa toisten poikien kanssa. Henkistä väkivaltaa isä kohdisti kaikkiin perheenjäseniinsä, erityisesti Eddyyn, joka ei täyttänyt isän odotuksia millään tavalla. Äidiltäkään Eddy ei saanut juuri myötätuntoa ja koulussa isommat pojat kiusasivat väkivaltaisesti. Vanhemmat sekä isoveli olivat alkoholisoituneita.

Tarina on koskettava. Suoraa puhetta. Teksti on sellaista, jota jaksaa lukea. Tarina etenee eikä jää liikaa jumittamaan paikoilleen liian tarkoilla ympäristön tai tunnelman kuvaamisilla. Enempää en ota tässä kantaa sateenkaariväen tilanteisiin, koska se ei olisi blogimme linjan mukaista. Sen verran uskallan sanoa, että kyllä kirjailijan lähipiiri omista vanhemmista alkaen ovat olleet aikamoisia käytännön rasisteja. Kirjailija kuvaa elämää 1990-luvun - 2000-luvun ranskalaisessa teollisuuskylässä ja on kyllä ollut järkyttävää meininkiä monessa asiassa. Jos osataan typeröidä ja  mölliä Suomessa, niin on osattu Ranskassakin.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstien kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin linkkiä saa jakaa.