Kuuntelin Yle Areenasta parin päivän aikana melkein pötköön 20-osaisen kuunnelmasarjan Armi Aavikosta. Sitähän on taajaan mainostettu tv:ssä. Äänipääosassa on Minka Kuustonen, jonka ääni sopiikin hyvin tähän tarkoitukseen. Kasvot eivät mielestäni olisi sopineet, jos joku olisi saanut päähänsä tehdä Armista elokuvan. Kuustosella ei ole niin herkät kasvonpiirteet kuin Armilla oli. Eikä monella muullakaan.
Olin 70-luvulla sen ikäinen, että tykkäsin seurata missikisoja ja muistan vieläkin kaikkien 70-luvun missien nimet ja vuodet. Armi on mielestäni yksi kauneimmista koskaan. Muista aikalaisistaan parhaita olivat Armin ohella Johanna Raunio ja Anne Pohtamo. Pieni karsastus toisessa silmässä vei Armilta varmaankin mahdollisuudet kansainvälisissä kisoissa. Ja niissähän ei luultavasti koskaan ole etsitty naapurintyttö-tyyppisiä missejä.
Koko missiorganisaatio kaikilla tasoillaan olisi pitänyt lopettaa, ennen kuin se ehti alkaakaan. Sitä mieltä sisäinen feministini on. Vaikka onhan se kevyttä viihdettä, varmaan varsinkin miehille. Kukapa ei haluaisi (nais)kauneutta katsella. Kuunnelman mukaan Armi sai paljon ilkeitä huomautuksia silmistään ja ainakin aluksi vaatimattomasta laulutaidostaan sekä keikoilla, puhelimitse, että ihan kodin lähistöllä tapahtuneessa häirinnässä. Musiikkipiireissä hänen ääntään sanottiin sirkkeliksi.
Eipä se Dannykaan laulutaidoiltaan mikään varsinainen Pavarotti ole. Hänen esittämänsä iloiset biisit (ja niin tyhjänpäiväiset) ja siihen aikaan megalomaaniset showt paikkasivat loistollaan ja erikoisuudellaan lauluäänen puutteet. Varsinkin alkuaikoina Dannynkin lauluääni oli kuin jollain teinipojalla, esimerkiksi biisissä ”Tuuliviiri”.
Vivahteikkaampi lauluääneltään ja parempi laulutaidoiltaan minun mielestäni oli vaikkapa Jamppa Tuominen, mutta hänen sanoituksensa taas olivat melkein pelkkää itsemurhaa, kuten esimerkiksi ”Kuumat kyyneleet”. Hänen laulujensa sanoissa monikin pystyi varmasti löytämään yhtymäkohtia omaan elämäänsä 70-luvun laman kourissa ja siksi ne menivät suoraan oman fanikuntansa sydämeen.
Pidin kuunnelmasarjaa ensiksi ihan hömppänä, mutta aloin sitten kumminkin kuuntelemaan sitä. Siinä haastateltiin useaan otteeseen vielä elossa olevia Armin tunteneita ihmisiä, vaikka suurin osa puheesta olikin Minka Kuustosen minä-muodossa kertomaa. Lisäksi kuunnelmassa oli paljon musiikkia, muutakin kuin Armin ja Dannyn yhteistä. Esimerkiksi 70-luvun yksi hittibiisi ”Porque te vas” jota ainakaan Armi ei tietääkseni ole laulanut suomeksi, onkohan kukaan muukaan. Armin äänelle se olisi kyllä hyvin sopinut. Alkuperäisen kappaleenkin ääni kuuluu jollekin söpöläiselle. Olisiko Armi ehkä halunnut levyttää sen, mutta ei saanut mahdollisuutta?
Armin toiveita kappalevalinnoissa ei nimittäin paljoakaan otettu huomioon, vaan levy-yhtiön äijät ja iso-D lähinnä päättivät, mitä lauletaan ja mikä Armille sopii. Totta kai siinä piti ottaa huomioon se tosiasia, että Armi ei ollut lähellekään esimerkiksi Barbra Streisandin tasoinen laulaja, vaikka olisikin halunnut levyttää ”Woman in Love” -biisin suomeksi. Sitä oli silloin jo Seija Simola tekemässä. Alkuperäisversio on muuten minunkin mielestäni yksi parhaista ikinä. Kyllä sitä tulikin kulutettua niihin aikoihin, kun sanoma tuntui omalla kohdalla uudelta ja ajankohtaiselta. Tai ainakin olisi toivonut sitä.
Loppupuolella kuunnelmaa Veikko Samuli pohti ääneen, että miten Armin elämä olisi mennyt ja olisiko hänestä tullut onnellinen, jos ei ”Tahdon olla sulle hellä” -biisiä koskaan olisi tehty duolle ja Armin ja Dannyn esitettäväksi. Samulin puheessa oli havaittavissa jopa lievää syyllisyydentuntoa. Jossain lehdessä oli väitetty, että Armi pilasi Dannyn uran, mutta eiköhän se ollut kuitenkin niin, että Danny pilasi Armin koko elämän.
Armi puhui kuunnelmassa useinkin naimisiin menosta, mutta en muista, että iso-D olisi sitä hänelle koskaan suoraan luvannut. Totesi vain, ettei aio koskaan erota Liisasta, kun lapset ovat pieniä. Nyttemminhän he ovat eronneet. Jos Danny kerran näin oli päättänyt, miksi hän sitten lahjoitti Armille kalliita lahjoja, esimerkiksi turkin ja kalliin timanttisormuksen (jota Armi piti oikeassa kädessään) ja ehkä siten ruokki Armin suuria ja turhia toiveita. Melko sairasta.
Kun Dannyn kuopuskin tuli täysi-ikäiseksi, Armi otti asian taas esille ja iso-D kielsi mitään avioliittoa koskaan luvanneensakaan. Siitä sekä rakkaan isosiskon itsemurhasta Armin jo alkanut alamäki jyrkkeni ja alkoholismi johti Mylly-hoitoon ja suljetulle osastolle, joista ei sitten ratkaisevaa apua ollut.
Jo ihan ensimmäisestä heidän yhteisestä biisistään lähtien heidän keskinäinen kemiansa oli ilmiselvää ja yhteiset yöt vietettiin samassa hotellihuoneessa, mikä oli koko lähipiirin tiedossa Liisa Lipsasta myöten. Kuunnelman mukaan Armi otti itse asian puheeksi Liisan kanssa, mutta iso-D oli ehtinyt jo tehdä sen ensin. Mikä tässäkin sitten lopulta pitää paikkansa.
Ja oliko iso-D:llä ja Liisalla avioehtoa, kuten Danny väitti. Jos ei ollut, niin on varsin ymmärrettävää, ettei Liisa halunnut erota Dannysta kaikesta huolimatta. Liisa pärjäsi itsellisenä naisena kaikessa ihan hyvin ilman aviomiestäänkin eikä varmaankaan halunnut jakaa miljoonaomaisuuttaan pellen kanssa. Tiedä näistä sitten, mikä lopulta pitää paikkansa. Kuunnelmassa ei Liisakaan lopulta silti sanonut pahaa sanaa Dannysta.
Joka tapauksessa Armin kohdalla meni hyvä nainen ja ihminen ja potentiaalinen vaimo ja äiti melko hukkaan. Liian kilttinä hän oli toisten vietävissä eikä saanut tehdä itse itseään koskevia päätöksiä.
Kuunnelmasarja oli mielenkiintoinen ja koukuttavakin. Siinä oli paljon muutakin musiikkia, mutta Tahdonollasullehyvinhellää tuli joka jakson alussa ja välilläkin, joten sitä sai kyllä korvat ja silmät täyteen. Jaksot olivat mukavan lyhyitä, puolisen tuntia ja allekin.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
