Panu Rajalan kirjoittama ja viime syksynä julkaistu kirja Hannele, näyttelijä oli ”lukujärjestyksessäni” pääsiäisen pyhien aikana.
Tekstin tunnistaa Panu Rajalan kirjoittamaksi. Alkupuolella kirjassa kerrotaan eri teattereiden ohjelmistoista, ohjaajista, muusta historiasta ja politiikasta enemmän kuin Hannelesta ihmisenä ja hänen elämäntarinastaan. Aina välillä kirjoittaja kietoi Hannelen tarinoihin mukaan, ettei ”focus” kokonaan olisi jäänyt peittoon.
Jäi vähän sellainen vaikutelma, että kirjoittaja tuntee teatterialaa hyvin ja olisi mieluummin kirjoittanut teatteritaiteesta yleensä kuin kenestäkään yksittäisestä ihmisestä. Kuitenkin, kun kirjoitetaan ihmisen elämäkertaa, voisi odottaa, että kirjassa kerrotaan pääasiassa siitä ihmisestä ja kaikki muu on sivuosassa, vaikka tärkeää tietoa onkin. Tulee ihan mieleen Siiri Rantasesta kirjoitettu kirja, joka oli samankaltainen. Ohessa linkki siitä kirjoittamaani postaukseen.
Hannele on lahjakas näyttelijä, joka teki nuorempana vakaviakin teatterirooleja. Hänen silloinen miehensä Hannu otti teatteritaiteen vähän liiankin vakavasti eikä arvostanut kaiken kansan viihteen tekemistä, johon Hannele meni mukaan ”Speden talliin”. Sen myötä hän vasta sitten tuli julkkikseksi, mikä oli ehkä taloudellisesti kannattavampaa kuin laitosteatterissa näytteleminen. Pääasiallinen työmaa hänellä on ollut Helsingin kaupunginteatterissa sekä useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Näiden lisäksi hän on työskennellyt lyhyempiä aikoja pienemmissä teattereissa ja tehnyt vierailunäytäntöjä muun muassa Heinolan kesäteatteriin. Kirjan lopussa on valtavan pitkä luettelo kaikista tuotannoista, joissa Hannele on ollut mukana.
Väkisinkin ”kaiken kansan viihteen” esittäjänä häneen on jäänyt tietynlainen tyhmän mutta viileän bimbon leima. Rajalan kirjassa toistuvat monessa kohdassa adjektiivit ”kolkko” ja ”koleerinen”, jotka kuvaavat ainakin hänen roolihahmojaan hyvin. Ihmisenä hän lienee kuitenkin lämpimämpi.
Syke-sarjassa hänen roolihahmonsa on itsensä ikäinen rouvashenkilö, jolla on säilynyt uskomaton tyhmyys ja bimbous vaikka on jo aikuinen ihminen. No, sarja itsessään on tietysti fiktiota, mutta osittain varmaan se on saanut jutun juurta tositapahtumistakin. Toivottavasti kenelläkään lääkärillä ei ole oikeasti noin bimboa äitiä kuin Syke-sarjan Jessellä. Toi koiransakin akuuttivastaanotolle Jessen hoidettavaksi ihan väkisin. Ja väitti, että kaikkia potilaita on kohdeltava tasapuolisesti.
Minulta on kyllä mennyt ohi monet kotimaiset tv-sarjat, joissa Hannele on kirjan tietojen mukaan näytellyt. Harmi sinänsä. Käsitykseni hänestä on sen vuoksi voinut jäädä vähän yksipuoliseksi.
Jos palataan vielä hetkeksi itse kirjaan. Puolivälin jälkeen sen sisältö muuttui ja alettiin toisella tavalla kertoa Hannelesta itsestään. Samalla mukaan tuli kirjoitusvirheitä ja kerrottiin toiseen kertaan samoja asioita, joita oli alkupuolella. Käväisi mielessä, että onkohan siinä käytetty jotain ”haamukirjoittajaa”. Rajala on joka tapauksessa kirjoittanut itse ainakin sen alkupuolen, jossa oli kieltämättä perinpohjaista teatterihistorian asiantuntemusta. Voi olla, että olen väärässä.
Kävin 19.4. katsomassa Hannele Laurin ”tähdittämän” elokuvan 70 on vain numero. Siinä Hannelen esittämä hahmo ei mielestäni poikennut paljoakaan esimerkiksi Syke-sarjan Jessen äidin hahmosta. Ulkonäköä, vaatetusta, hiuksia, suun mutrua, huulipunaa ja pukeutumista myöten molemmat hahmot olivat melko samanlaisia. Ja lievästi räävitön puhetapa oli molemmilla samanlainen. Voisi välillä olla edes eri värinen peruukki tai jotain.
Kuva Panu Rajalan kirjoittaman kirjan kannesta.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
