Tuttavallisemmin hernekeitto, mutta sinemääristä ja valmistustavasta johtuen keksin sille hetki sitten uuden nimen. Ylläolevassa kuvassa tämänpäiväinen aikaansaannos on vasta uuniin menossa.
Olen jo vuosien ajan tehnyt hernekeiton itse ja kypsentänyt sen uunissa ”paistamalla”. Helppoa eikä tarvitse olla jatkuvasti sekoittamassa pohjaan palamisen pelossa. Pari kertaa paiston aikana lisätään kuumaa vettä, jos on tarpeen ja sekoitellaan.
Liotan pussillisen kotimaisia herneitä yön yli, niin kuin tapana on. Liotusveden kaadan pois ja huuhtelen herneet lävikössä. Kaadan ne korkeaan uunipataan ja päälle sen verran kuumaa (vedenkeittimessä kuumennettua) vettä, että herneet selvästi peittyvät.
Lisään mausteet: paahdettua sipulirouhetta, meiramia, mustapippuria, valkosipulijauhetta, lihaliemikuution pilkottuna tai vaihtoehtoisesti loraus lihafondia. Tällä kertaa laitoin mukaan myös vähän kuivattua minttua, saas nähdä mitä se vaikuttaa makuun.
Tässä vaiheessa paistoksen voisi jo tyrkätä uuniin, koska seuraavaksi tulevat ainekset eivät tarvitse uunissa kypsennystä. Pilkon ja ruskistan yhden paketillisen gourmet -pekonia ja sen jälkeen samalla pannulla pekonin rasvassa 400g naudan vähärasvaista jauhelihaa.
Nämä voi lisätä paistokseen vasta loppuvaiheessa, mutta itse olen pitänyt tapana paiskata kaiken yhdellä kertaa pataan ja sitten pata uuniin 150 asteeseen.
Joku 2-3 tuntia riittää hyvin kypsennykseen ja pitää muistaa pari kertaa ottaa pata pois uunista, tarkistaa nesteen määrä ja tarvittaessa lisätä sitä kuumennettua vettä ja sekoitella.
Tätä sanotaan meillä hernekeitoksi, vaikka se onkin tavallaan nextillä levelillä sekä maussa että epäterveellisyydessä. Enin osa (painon mukaan) on muuta kuin herneitä, mutta kasvis(proteiini)pitoisuus on silti hyvin korkea. Ja ”viskositeetti” on tietenkin kuin hernekeitossa, vaikka vähän vitsillä nimitän tätä paistokseksi.
Kaksi henkilöä tulee tästä satsista ravituksi useamman päivän ajan, jos vaan makuaisti jaksaa samaa pöperöä niin pitkään. Ja osanhan voi aina pakastaa vaikka heti tuoreeltaan ja mieluummin niin. Nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä tätä, koska minusta kaikki hernekeitot ja sen versiot ovat selvästi ”talviruokaa”, samoin kuin joku karjalanpaisti ja muut sen kaltaiset. Tosin en tee sitäkään perinteisellä tyylillä, vaan olen muokannut siitä oman version.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
