Prinsessan pako

Kuva: WSOY

Palasin pitkästä aikaa äänikirjojen kuuntelijaksi. Osittain tähän ajoi pitkittynyt kesäflunssa, joka rajoitti muiden aktiviteettien parissa puuhaamista ja pakotti vuodelepoonkin. Tautikierre alkoi heti kesäloman alkaessa 29.6. ja arviolta kolmas virustauti on parhaillaan riesana. 

Kuuntelin Bookbeatin äänikirjana Johanna Elomaan Prinsessan pako -nimisen kirjan (WSOY), joka on tosikertomus muutaman vuoden takaisesta pakoyrityksestä, jossa suomalainen Tiina Jauhiainen oli auttamassa vapauteen arabiprinsessa Latifaa isänsä, Arabiemiraattien hallitsijan ylläpitämästä vankeudesta. Ja siis tämähän ei ole uutuuskirja, vaan julkaistu vuonna 2022. Edellä mainitulla shekillä on muuten kolme Latifa -nimistä tytärtä, joista tämä kyseessä oleva on keskimmäinen.

Tiina oli töissä Dubaissa ja tutustui prinsessa Latifaan, kun tämä pyysi Tiinaa capoeira-ohjaajakseen. Capoeira on itsepuolustuslaji, jossa Tiina itsekin oli harrastaja eikä ollenkaan ohjaajatasoinen tekijä, mutta prinsessa sai puhuttua hänet ryhtymään toimeen. Samalla naiset ystävystyivät. Oliko tämä Latifan puolelta ehkä täysin suunniteltua, koska Tiinalla oli ja on Suomen passi, joka on yksi maailman ”arvokkaimmista” ja siten Latifa laski olevansa luotettavassa seurassa myös pakomatkaansa ajatellen.

Prinsessa oli yrittänyt pakoa jo kerran aikaisemmin, 14-vuotiaana, jäänyt siitä kiinni ja sen jälkeen muutaman vuoden kuulustelujen, kidutuksen ja vankilanomaisissa olosuhteissa pitämisen jälkeen joutunut vanhempiensa tarkan valvonnan alaiseksi. Emiraateissa naisen oikeudet tavalliseen elämään ovat käytännössä olemattomat. Nainen on aina jonkun miehen holhouksen alainen, joko isän tai aviomiehen. Holhoojan hyväntahtoisuudesta riippuu muun muassa, saako nainen esimerkiksi matkustaa ulkomaille tai ajaa autoa. Tai missä hän saa liikkua kotimaassaan tai kotikaupungissaan ja minkälaiset kotiintuloajat hänellä on. Puheluita ja whatsapp-viestejä tietenkin seurataan. Puhumattakaan siitä, miten hän saa pukeutua ja keitä saa tavata. Useimmilta tytöiltä ja naisilta on opiskelu ja oman uran luominen täysin poissuljettua. Nainen on vaimo, synnyttäjä, äiti ja kodin koriste. Joissain olosuhteissa ei edes eläimen arvoinen.

Pakeneva prinsessa ja hänen apurinsa Tiina jäivät kiinni laivasta Intian valtamerellä vaarallisen merimatkan loppumetreillä. Kävi ilmi, että pakomatka oli suunniteltu liian heppoisesti ja vailla riittävää asiantuntemusta ja luottaen liikaa henkilöihin, joilla ei ollut tällaiseen valmiuksia. Prinsessa oli muun muassa ohjeistettuna uskaltanut lukea sähköpostejaan laivalla Wi-Fi kautta, mikä lienee ratkaisevin tekijä heidän kiinnijäämisessään.Myös Intia pakomatkan kohteena oli kehno ratkaisu, sillä Arabiemiraateilla on maahan läheisiä poliittisia ja kaupallisia suhteita. 

Niinpä isä-sheikki esikuntineen sai varsin nopeasti selville tyttärensä sijainnin ja jäljitti karkulaiset laivalle, joka seilasi kohti Mumbaita. Tähän selvitykseen hän joutui käyttämään muun muassa Intian pääministerin ja FBI:n apuja, joista viimeksi mainittu ei ihan ollut toiminut  kaikkien protokollien mukaan. Mutta lienee raha ratkaissut tämänkin asian. Sheikki on yksi maailman raharikkaimmista ihmisistä, ellei rikkain.

Karkulaiset otettiin kiinni väkivaltaisesti ja kuljetettiin takaisin Dubaihin kuulusteltaviksi ja voi kuvitella, minkälaisissa oloissa Latifa joutuu loppuelämänsä viettämään. Tiinan oli sheikki armahtanut ja hän pääsi palaamaan Suomeen ja toipumaan koettelemuksistaan. Nykyään Tiina asuu Lontoossa.

Mitä johtopäätöksiä tästä tein. Ikinä, koskaan, milloinkaan en matkustaisi mihinkään maahan, jossa noudatetaan sharia-lakia. Sehän koskee paikallisten lisäksi myös turisteja. En ole tosin koskaan tuntenutkaan minkäänlaista vetoa kyseisiin maihin matkustamiseen. 

Toisekseen, ei millään pahalla. Naisten aseman suhteen on parannettavaa kaikkialla, Suomessakin. Muutamia kiihkofeministejä neuvoisin kuitenkin ensin perehtymään naisten asemaan noissa maissa ja vasta sen jälkeen tirisemään Suomen tilanteesta naisten aseman suhteen, jos vielä katsovat aiheelliseksi.

Tekstin kopioiminen ja kaikenlainen lainaaminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Prinsessan pako

Tänä vuonna ilmestynyt Prinsessan pako on Johanna Elomaan kirjoittama kirja suomalaisen Tiina Jauhiaisen ja Arabiemiraattien prinsessa Latifan hurjasta pakoyrityksestä. Jauhiainen oli siis auttamassa Latifaa pakenemaan maastaan ja pois isänsä aikaansaamasta vapaudenriistosta. Lopullinen päämäärä saattoi olla USA. Tiina auttoi ja riskeerasi oman elämänsä Latifan vuoksi ihan vapaaehtoisesti ja aidosta ystävyydestä. Naiset olivat tutustuneet toisiinsa capoeiran harjoituksissa ja Tiinasta tuli Latifalle yksityinen capoeiran opettaja. Pakomatkaa suunniteltiin kauan, mutta sen epäonnistuminen johtui lopulta kuitenkin yhden heikon lenkin pettämisestä. Pakoa ei oltu kuitenkaan osattu suunnitella riittävän hyvin.

Dubaihin matkustamiseen en ole ennenkään tuntenut vetoa ja tämän kirjan julkaisemisen jälkeen vielä vähemmän. Se miten naisia siinä(kin) yhteiskunnassa kohdellaan, on ihan pöyristyttävää. Nainen on aina miehen omaisuutta ja hänen ainoa elämäntarkoituksensa on synnyttää maailmaan uusia kansalaisia. Mies ja tässä kirjan tapauksessa isä voi sulkea naispuolisen henkilön vaikka loppuelämäkseen häkkiin tai rajoittaa hänen elämäänsä miten tahtoo. Outoa on sekin, että kyseisellä maan päämiehellä on (ainakin) kolme tytärtä ja jokaisen nimi on Latifa. Mikä idea siinäkin on? Suomessa se ei lain mukaan olisi mahdollista.

Ero naisten ja miesten tasa-arvon toteutumisessa esimerkiksi Pohjoismaiden ja muun muassa Arabiemiraattien välillä on valovuosien pituinen. Mietin asiaa niinkin päin, että mitähän miesväki niissä maissa mahtaa tuumata esimerkiksi siitä, että Suomessa suurin osa valtioneuvoston jäsenistä ja varsinkin sen "viisikko" ovat kaikki naisia pääministeriä myöten ja vielä nuoria sellaisia. Mahtaa se herättää sandaalisouzaneissa suoranaista kauhua (Souzan on miehen nimi siellä päin). 

Kirjan kertomus oli jännittävä ja kirjaa ei olisi malttanut millään laskea pois käsistään. Suomalaisen Tiinan kannalta pakoretki päättyi lopulta onnellisesti, vaikka hänelläkin ehti olla aseen piippu ohimolla ja vaihtoehtoisesti musta ja pimeä meri, johon häntä pakotettiin hyppäämään. Tiinan kylmähermoisuutta täytyy kyllä ihailla.

Latifasta ei Tiina kuullut pitkään aikaan mitään kotipaikkakunnalleen Suomeen palattuaan, mutta jonkun ajan päästä hän näki ystävästään kuvia netissä. Niiden aitoudesta ja todenperäisyydestähän ei kukaan voi olla varma. Tiinaa on kielletty pitämästä yhteyttä Latifaan ja Arabiemiraatteihin matkustaminen on tietenkin tehty mahdottomaksi hänelle. 

Tämän postauksen jälkeen ei minullakaan ole varmasti mitään asiaa Dubaihin, mutta enpä todellakaan ole sinne menossakaan.

Kuva: Suomalainen kirjakauppa

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.