Kohtaamisten voima

Herra Lumiukko rouvineen tuijotteli vaitonaisena järvenselälle auringon helliessä heitä ja minua. Hymy huulillani lähdin tutulle lenkkipolulle luonnonsuojelumetsän uumeniin ja jätin lumisen pariskunnan jatkamaan ihmisten ilahduttamista.

Lumilakkiset keloherrat seurasivat polun vierellä ylväinä kulkuani. Varikset virittelivät lauluaan kevätkarkeloitaan varten. 

Metsäpolku kiemurtelee pitkin järvenrantaa. Vastaantulijoiden kanssa arvoimme kumpi hyppää polulta hankeen kohtaustilanteessa.

- Kiitos! sanoi polkua edennyt.

- Ole hyvä! sanoi hankeen hypännyt.

Pyrin aina olemaan hyppääjänä, mutta aina ei ehdi. Ja kuljen mielelläni polkua, kun herrasmies väistää hangen puolelle.

Metsäpolku päättyi, mutta polku jatkui pitkin rantamaisemaa. Itseäni hieman vanhempi naishenkilö lähestyi minua yhtäaikaa kun taivaalta, juuri yläpuolellamme kuului pienkoneen moottoreiden pärinää. Vilkaisin ylöspäin.

- On se kotimainen kone! huudahti vastaantulija. 

- Näinä aikoina ei tiedä! hän jatkoi.

Jäimme puhumaan polulle, vähän Ukrainasta ja Venäjästä, kauniista säästä, joditableteista (joita kumpikaan ei ollut ostanut). 

- Hyvää kevättä! toivotimme toisillemme ja matkamme jatkui kummallakin omaan suuntaansa. 

Tavoitin pian edelläni kulkevan miehen koirineen. Jäin silittelemään hänen kahta koiraansa, lapinporokoiraa ja suomenpystykorvaa ja tuli yhtäkkiä taas kauhea ikävä omaa Nuuskijaa. Koiraihmisen kanssa on helppo jutella, myös ilman koiraa. Ei puhuttu muusta, vain koirista. Kuulin, että toisella koirista oli hieman vaivoja. Toivottelinkin sille sitten pikaista paranemista ja jatkoin taas matkaani.

Saavuin lintubongareiden kuvauspaikalle, jossa useimmiten on ison kiven päällä pähkinöitä houkuttimena. Nyt kiven oli vallannut viisi oravaa, jotka hieman äkäisinä kisailivat pähkinöistä. Ne ovat niin kesyyntyneet, että eivät välittäneet minusta eivätkä paikalla olevasta toisesta naisesta.

- Eivät linnut uskalla tulla, kun oravat ovat niin riehakkaina, totesi tuo toinen tilannetta seuraava.

- Sinitiaiset ovat täällä niin kesyjä, että tulevat syömään kädestä, kun malttaa odottaa liikkumatta! hän jatkoi.

Matkani jatkui kohti pulkkamäkeä, josta alkoikin jo kantautua ilon kiljahduksia. Mikä pulkkailijoiden ja kelkkailijoiden riemu. Auringon paiste ja ilmassa leijuva grillimakkaran ja kahvin tuoksu. Jäin kahvilarakennuksen seinustalle ihailemaan ja fiilistelemään talvisen päivän ihanuutta. Siinä seistessäni sinisen taivaan alla auringon jo selvästi lämmittäessä unohtui hetkeksi kaikki maailman pahuus. Oli niin hyvä olla metsälenkin ja kaikkien kohtaamisten päätteeksi.

Kuvat ja video: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Yli- ja alivire

Kuopuksemme, joka kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi päätti pitää välivuoden ja lähteä vasta ensi vuonna jatko-opiskelemaan. Sanoimme hänelle, että jotain järkevää hommaa (lue: töitä tai tulevaa opiskelua avittavaa) pitää olla välivuodeksi. No, hän hommasi sitten töitä - varmuudeksi kaksi työpaikkaa. Kuopuksen poikaystävä lähti heinäkuun alussa armeijaan ja ehkä siksikin Kuopus ajatteli, että työ täyttää päivät ja karkottaa samalla ikävää.

Ihailen sitä miten omatoiminen Kuopus on. Hän asuu nyt kaupunkikodissamme yksin ja hoitaa taloutta työnsä ohessa kaikin puolin mallikkaaati. Hän on myös saanut molemmista työpaikoista hyvää palautetta ja kesän jälkeen onkin jatkoa luvassa työsuhteisiin. Erinomaista!

Eilen saimme Kuopuksen luoksemme Punaiselle Tuvalle. Istuttiin saunan lauteilla, vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin tyttöjen juttuja. Yhtäkkiä Kuopus sanoi, että hän käy hieman kierroksilla eikä osaa oikein rauhoittua. Huolestuin. Juttelimme asiasta lisää. Hän oli itse havainnut, että on täyttänyt kalenteriaan töiden lisäksi monenlaisella aktiviteetilla. On rannalla käyntiä, tapaamisia ruokailun merkeissä, urheilua, kyläilyä ja niin edelleen. Joka illalle ohjelmaa - kaikki jotain mukavaa, mutta...

Puhuimme itsensä rauhoittamisesta, kun keho alkaa käydä kierroksilla. Sattumoisin Me Naiset -lehden numerossa 26 (30.6.2021) oli myös juttua yli- ja myös alikierroksista tai -vireestä. 

Ylikierroksilla käyvän hermoston taltuttamiseen löytyy artikkelin mukaan kolme helppoa keinoa.

Tärkeintä tietysti on sovittaa elämäänsä sopiva määrä sekä tekemistä että lepoa. Kuten tiedämme, se ei aina ole niin helppoa! Siispä ohjeisiin:

1. Perhoshalaus, jossa istuma-asennossa ristitään kädet rintakehälle niin, että sormet osoittavat yläviistoon, keskisormet osuvat solisluihin. Rintakehää taputellaan vuorotellen omaan tahtiin, samalla hengitellään hitaasti ja syvään. Minuutti riittää.

2. 3/6-hengitys, jolloin sisään hengitettäessä lasketaan kolmeen, pidetään pieni tauko ja ulos hengitettäessä lasketaan kuuteen. Pieni tauko ja aloitetaan alusta. Tätä harjoitusta voi tehdä missä ja milloin vain, kun kiireen pyörre tuntuu imaisevan mukaansa.

3. Kolmen aistikanavan harjoituksessa asetutaan istumaan tai makaamaan rauhalliseen paikkaan ja suljetaan silmät. Poimitaan ympäristöstä vuorotellen kolme eri ääntä, joista jokaista keskitytään kuuntelemaan hetkeksi, samalla hengitellään syvään ja rauhallisesti. 

Seuraavaksi tarkastellaan tuntoaistimuksia. Mitä tunnet allasi? Auringon lämpö, tuulen vire, vaatteiden tuntu yllä ja niin edelleen. 

Kolmannessa osiossa avataan silmät ja havainnoidaan ympäristöä. Valitaan kolme eri kohdetta, joiden väriä, muotoa, kokoa tarkastellaan vuorotellen.

Kaikki kolme harjoitetta siirtävät keskittymisen tekemisestä ja suorittamisesta olemiseen ja asioiden kokemiseen. 

No entä sitten, kun kaikkein mieluisimmalta tuntuu jäädä makaamaan sohvan pohjalle tuijottamaan tv-ruutua eikä sekään oikein tunnu miltään. Olo on vetämätön eikä saa mitään aikaiseksi. Edelleen Me Naiset tarjoaa artikkelissaan kehon vireystasoa nostavia keinoja. 

1. Aamu-uinti kylmässä vedessä, tai helpommin ja nopeammin - kylmä suihku, joka ajaa saman asian. Kaikkein hätäisimmille sopii ranteiden valelu kylmällä vedellä. Kaikki aamulla tehtävät liikuntasuoritukset nostavat vireystasoa.

2. Jos alivireys yllättää esimerkiksi kesken kokouksen, voit koittaa palauttaa vireyttäsi jännittämällä lihaksia tai painamalla jalkojasi maata vasten. Taukojumppa auttaa aina.

Tämän päivän elämänmeno on monin tavoin vaativaa ja hektistä. Monet saattavat kärsiä vuoroin yli- ja alivireestä. Olen huomannut viretilan muutokset itsessänikin. Kumpikaan olotila ei ole mukava. Kuopuskin totesi, että välillä on ihan vetelä ja aikaansaamaton olo. Mietimme yhdessä myös sitä, että ihminen varmasti tarvitsee molempia tiloja sopivassa suhteessa - jotta saa asioita aikaiseksi ja että muistaa myös levätä, ilman syyllisyyttä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / Me Naiset

Lähde: Me Naiset nro 26 (ilm. 30.6.2021), artikkeli Hyvässä terässä, kirjoittanut Sanna-Kaisa Hongisto

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty