 |
Hämärällä mökkitiellä.
Ilma on sumusta sakeaa.
Kosteus koskettaa ihoa.
Ihan kuin joku silittäisi poskeani.
Muistelen ennen meitä eläneitä.
Edellämme menneitä.
Äitiä ja isää.
Ystäviä.
Lemmikkejä.
Alakerran auttavaista naapuria.
Opettajaa. Työkaveria.
Etäisesti tuttua.
Kaikkien tuntemaa julkkista.
Kulkumme vie samaan määränpäähän.
Polku alkaa ajallaan kaveta ja hiipua.
Kunnes katkeaa ja katoaa.
Määränpäässä saapujia odottaa sama valo.
Tai pimeä. Ehkä sitten ei olekaan mitään.
Ovathan he kuitenkin aina luonamme.
Muistoina, sinussa ja minussa.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
