Vihainen nainen - Hyvä ja paha aggressio, Kirjapaja 2018. Kirjoittajat Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen.
Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori. Ketola-Huttunen on psykoterapeutti ja teologian maisteri.
Tekijöiden taustoista huolimatta teologinen näkökulma jää tässä kirjassa ohueksi, eikä sitä jää oikeastaan kaipaamaankaan. Naisen aggressiota käsitellään psykologisesta ja terapeuttisesta näkökulmasta. Kirjan takakannessa sanotaan: ”Aggressiolla on myös myönteinen puolensa. Sen voi oppia kanavoimaan voimaksi tehdä niitä asioita, jotka tuovat iloa elämään.”
Siihen kirjasta ei oikein löydy vastausta, että miten tuo edellä mainittu oikein tehdään. Siitä moni varmasti hyötyisi. Aggressiota on olemassa sekä hyvää että pahaa muotoa. Ensimmäisenä sanasta tulee mieleen se pahan aggression muoto, joka lienee näkyvämpää. Hyvä aggressio on se voima, joka ajaa meitä eteenpäin pyrkimyksissämme ja antaa voimaa ponnisteluihin.
Löysin kirjasta niin monta kertaa itseni ja monta tuntemaani ihmistä sekä tuttuja tilanteita. Koin ahaa-elämyksiä. Tämmöinen on siis ihan tavallista ja jopa mahdollista, luonnollistakin.
Meillä Suomessa niin kuin varmaan monessa paikassa muuallakin tyttölapset kasvatetaan olemaan kilttejä, sopeutuvaisia ja peittämään aggressionsa. Vihaista naista pidetään enemmän tai vähemmän sekopäänä. Miehelle vihaisuus ja aggressio sen sijaan ovat sallituja piirteitä ja tunteita. Nainen kääntää tilanteessa aggressionsa sisäänpäin, mikä johtaa masennukseen ja jopa itsetuhoisuuteen.
Sotatraumaa kannetaan tässä maassa edelleen sukupolvesta toiseen. Tämä on varmaankin yksi suurimmista selityksistä sille, miksi me suomalaiset olemme niin erilaisia kuin meitä paljon hilpeämmät ruotsalaiset. Sodan aikana piti myös kotirintamalla olevien naisten pärjätä itse ja selviytyä kaikesta. Ei ollut ketään johon turvautua, ei saanut valittaa turhasta. Monen puoliso ei palannut sodasta. Ne jotka palasivat, olivat rikki henkisesti tai ruumiillisesti tai molempia. Negatiivisina pidettyjä tunteita ei saanut ilmaista ja kiltti piti olla, varsinkin tyttöjen. Hyväksyntä ja rakkaus on pitänyt ansaita omilla teoillaan ja suorituksillaan. Sotien aikainen ja jälkeinen puute ja pula-aika on myös varmasti jättänyt jälkensä kansakunnan psyykeeseen.
On pitänyt oppia suorittamaan ja pärjäämään, jotta tulisi hyväksytyksi ja rakastetuksi. Kielteisiä tunteita ei ole saanut ilmaista, eikä juuri muitakaan tunteita. Vanhemmat eivät ole osanneet auttaa tässä, koska eivät ole itsekään saaneet tilaisuutta tunnistaa ja näyttää omia tunteitaan. Suru, pelko, viha ja pettymys säilötään itsen sisään. Siitä on seurauksena sisäistä turvattomuutta ja alemmuuden tunnetta. Kasvava tunnekuorma näyttäytyy eri tavoin ja saattaa tulla hallitsemattomasti esiin myöhemmin.
Työuupumus, masennus ja ahdistushäiriöt ovat yleisiä. Niitä kaikkia yhdistävät käsittelemättömät tunteet. Viha on kääntynyt itseen ja suru on jäänyt lukkoon ihmisen mieleen ja kehoon. Masennuksen laukaisee usein jokin tapahtuma, vaikka se on saattanut olla tulollaan jo pitkään. Kaikki tunteet tuntuvat myös kehossa. On tavallista, että ihmisen sisälle jäänyt suuttumus siirtyy kehossa esimerkiksi pääkivuksi.
Kielteinen aggressio on helpompi tunnistaa, mutta mikä on myönteinen aggressio? Myönteinen aggressio on se voima, jolla omat haaveet saa toteutettua. Aggressio on välttämätön ihmisen hyvinvoinnille. Se pitää ihmisen käynnissä. Oman elämänhistorian ymmärtäminen on avainasemassa myönteisen aggression toiminnassa. Jos sisällä on paljon suremattomia suruja tai alaspainettuja vihan tunteita, on oman myönteisen aggression voima heikompi eikä välttämättä ole kykyä sen käyttämiseen.
Myönteinen aggressio suojelee ihmistä. Sen avulla voi piirtää omat rajat ja oppia kieltäytymään. Monella naisella on suuri miellyttämisen tarve ja vaikeus sanoa ”ei”, tuottaa toiselle pettymys. Jokainen voi itse rajata sitä, mihin suostuu. Ei tarvitse vastentahtoisesti suostua muiden vaatimuksiin, vaan voi kohteliaasti kieltäytyä ilman erillisiä perusteluja.
Emotionaalinen kaltoinkohtelu ja emotionaalinen väkivalta ovat varmasti yleisempiä väkivallan muotoja perheissä kuin fyysinen väkivalta. Ne ovat silti yhtä pahoja, haavoittavia ja hyvin kauaskantoisia. Kaltoinkohtelu on esimerkiksi poissaolevuutta, torjumista, eristämistä ja epäjohdonmukaista vanhemmuutta. Väkivalta voi olla esimerkiksi häpäisemistä, halveksimista, vähättelyä. Tunnettuja seurauksia tästä ovat häpeäherkkyys ja rajoittunut itsetietoisuus.
Naisille tyypillinen tapa suunnata haitallinen aggressio itsestä poispäin on epäsuora aggressio. Tällaista käytöstä harrastetaan jo hyvinkin nuorena. Tämä tarkoittaa selän takana puhumista, eristämistä, yhteisiin tapahtumiin kutsumatta jättämistä ja muuta sosiaalista manipuloimista. Epäsuoraa aggressiota on myös aggression kääntäminen itseen päin ja sen tiedostamatonta ilmaisua esimerkiksi erilaisilla ruumiin oireilla tai masennuksella.
Aggression epäterveet muodot olisi opittava pysäyttämään aikuisuudessa. Tyypillinen tilanne työpaikalla kerrotaan kirjassa: aamulla työpaikalle tullessasi kaikki työtoverit tervehtivät, paitsi yksi, joka on syventyvinään johonkin omaan asiaansa, eikä ole sinua huomaavinaankaan. Samanlainen käytös jatkuu myöhemmin. Palaverissa hän ei kuuntele sinun puheenvuoroasi, vaan keskittyy puhelimeensa. Hän ei tavallaan tee mitään konkreettisesti väärää, mutta saa omalla käytöksellään voimaan sinut huonosti. Tällaista epätervettä aggressiota on vaikea kohdata, kun se kohdistuu itseen. Se tarttuu helposti koko työyhteisöön ja kohta koko työyhteisö on aggression eri muotojen kourissa. Tällaiseen tilanteeseen kirjassa annetaan hyviä ohjeita ja pohtimisen aiheita.
Tämä kirja kuuluu niihin, jonka tulen lainaamaan ja lukemaan uudestaan. Siitä varmasti löytää ja oppii toisella lukemisella lisää. Nytkin ymmärrän taas jo vähän paremmin ennen kaikkea itseäni ja muita sekä jopa myös erästä jo edesmennyttä ihmistä, jonka sielunmaisemaan en hänen elinaikanaan oikein koskaan päässyt kartalle.
Edellä kerrotun lisäksi kirjassa kerrotaan aggressiosta ja seksuaalisuudesta, naisen aggressiosta parisuhteessa, naisista jotka vihaavat naisia sekä tytön naiseksi kasvamisesta. Kirjan lopussa on lisäksi kolme oikeaa tarinaa henkilöiden omista aggressioista sekä pohtimisen aiheita lukijalle.
Kirjan lopussa on muutama sivu maaretkalliomaista jargonia, jota ei enempää jaksaisi lukeakaan. Vähän niin kuin psykologinen jännäri vaihtuisi yhtäkkiä Kalevalaan. Pidän enemmän asiatekstistä. Siitä tuo miinus kouluarvosanassa.
Kouluarvosanaksi kirjalle annan 10-.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. Linkkejä blogiin ja erillisiin postauksiin saa jakaa.
