Näin äitinä ja anoppina iloitsen siitä, että kaikki oli tehty valmiiksi molempien tytärten hääjuhlissa. Asialla olivat hääparin lisäksi kaasot ja bestmanit, joita oli esikoisella yhteensä kolme ja kuopuksella viisi. Hyvässä yhteistyössä juhlapaikkojen kanssa he olivat saaneet aikaan kummankin hääparin näköiset ja tuntuiset juhlat. Ja ne ruoat ja muut tarjoilut… nam! Äitien/anoppien ei kai kuulukaan juuri osallistua käytännön järjestelyihin. Se on seuraavan sukupolven puuhaa ainakin minun mielestäni. Ja parempi niin.
Ensimmäiset häät olivat toukokuussa vajaa viisi vuotta sitten suuressa kirkossa pääkaupungissa. Hääjuhla oli järjestetty kävelymatkan päähän kirkosta kahvilaan, joka toimi myös tilausravintolana. En tiedä, minkä osuuden kukakin oli järjestänyt, mutta juhlatila oli tosi kauniisti koristeltu, pöydät katettu ja kukat noudattelivat samaa värimaailmaa kuin hääkimpussa oli.
Juhlassa tarvittiin AV-laitteita. Siellä näytettiin nimittäin musiikkivideo sulhasen polttareista, jossa ainoana esiintyjänä oli sulhanen itse. Siis toden totta, hän lauloi ja tanssi laivan kannella ja esitti häihin sopivan ja silloin soittolistojen kärjessä olleen biisin. Se oli ihan hulvattoman hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Eikä hän huonosti laulanut, vaan todella hyvin. Sulhasen asu ei tietenkään ollut mikään ihan hänen omasta garderobistaan napattu, mutta kuitenkin miehiselle miehelle sopiva. Ei siis mikään balettiasu. Lisäksi häävieraat kisailivat Kahoot-sovelluksella laaditun tietokilpailun, jonka kysymykset koskivat hääparia. Kisan voitti sulhasen veljen joukkue. Anopit ja apet joukkueineen eivät selviytyneet edes kolmen kärkeen.
Sekä kirkossa että juhlapaikassa valokuvaamisesta huolehti ammattikuvaaja, joten saimme huiman hyviä kuvia sekä tilanteista että varta vasten poseeraamalla. Kuvaaja oli taitava piileksimään, joten hänen olemassaoloaan ei edes huomannut sen kummemmin kirkossa kuin juhlapaikassakaan, puhumattakaan, että kuvaajasta olisi ollut haittaa. Näissä häissä puheiden pitämisestä huolehtivat anopit/äidit sekä bestman. Häämusiikista huolehti DJ, joka soitti hääparin toivomaa musiikkia ja tanssilattia sijaitsi kutsuvan hämyisästi salin takaosassa. Tanssimassa viihtyi hetken myös sulhasen yli kahdeksankymppinen mummo, mikä oli yllättävää ja niin suloista. Siinä vaiheessa menokin oli jo vähän nuorekkaampaa, viralliset valssit oli jo valssattu. Siellä se mummo jorasi menemään nuorten keskellä niin kuin ei mitään.
Viimeksi pidetyt nuorimmaisen häät olivat pääkaupunkiseudulla pienessä, kauniissa ja tunnelmallisessa kirkossa. Kirkkoon olin itse värvännyt laulamaan entisen opiskelukaverini. Hän lauloi kappaleen nimeltään ”Kaikista sanoista suurin”. Hääparia ajatellen valittu kaunis musiikkikappale kirkossa yksinlauluna esitettynä oli hyvä lisä vihkimisessä. Ja kun piirit on pienet pääkaupunkiseudullakin, niin tilaisuudessa toimi suntiona toinen opiskelukaverini, jota olin pyytänyt jo yli vuotta aikaisemmin siihen tehtävään. Meillä kaikilla kolmella on muiden ammattien lisäksi yksi yhteinen ammatti. Tuntui vähän kuin olisi oltu jossakin ryhmätyössä, kun yksi lauloi, yksi toimi suntiona ja yksi istui äitinä/anoppina etupenkissä.
Juhlat olivat pienen ajomatkan päässä entisen kartanon pihapiirin rakennuksessa, joka on muunneltu juhlatilaksi. Siellä pidetään paljon muitakin tapahtumia, esimerkiksi konsertteja. Kun kävimme muutama kuukausi etukäteen kaasojen kanssa katsomassa paikkaa, oli siellä alkavan keikan sound-checkiä tekemässä eräs kotimainen tunnettu pop/rock -artisti. Hääjuhlaa varten myös siellä juhlatila oli koristeltu kauniisti ja pöydät aseteltu tilaan sopivasti. En tiedä, huomasiko kukaan häävieraista, mutta kutsukorttien värit ja kuvat noudattelivat samaa ideaa kuin juhlapaikan koristelussa oli. Hääpari oli käynyt hyvissä ajoin keväällä hääkakkutastingissa, missä saivat valita mieleisensä hääkakut ihan itse maistamalla.
Näissä juhlissa oli myös Kahoot-tietokilpailu, jonka voittajaksi selviytyi sulhasen siskon joukkue, jossa olivat hänen lisäkseen sulhasen molemmat mummot. Puheita pidettiin useita ja koskettavin oli sulhasen pitämä puhe, joka oli kaikille yllätys, paitsi bestmaneille. Ehkä hän oli heidän kanssaan sitä valmistellut ja harjoitellutkin. Perinteinen kenkäleikki oli myös ohjelmassa ja se oli todella hauska. Lisäksi ”pääbestman” oli laatinut oman arvoituksellisen kuvagallerian. AV-laitteita siis tarvittiin täälläkin ja ne toimivat moitteettomasti. Puheen pitämisessä niin isolle salille se on ihan ehdottoman tärkeää.
Sama valokuvaaja otti kuvat näissä häissä kuin edellisissäkin. Hän otti aikoinaan myös esikoistyttären (ovat ennestään tuttuja keskenään) ylioppilaskuvat. Nyt hän oli hankkinut lisävarusteeksi dronen, jonka avulla sai otettua kuvia sekä kirkon pihalla vihkimisen jälkeen, että hääjuhlapaikan pihalla.
DJ oli soittamassa musiikkia myös täällä. Hänet oli värvätty jostakin ohjelmatoimistosta ja muistaakseni hän oli amerikkalainen, nuori nainen. Hyvin sujui perinteisen suomalaisen häävalssin soittaminen häneltäkin. Hääpari oli harjoitellut tanssinopettajan opastuksella häävalssistaan ohjelmanumeron, jonka esittivät hääväelle. Se oli kyllä aika hienoa katseltavaa.
Tekijänoikeussääntöjen vuoksi en voi liittää tähän aitoja kuvia kummastakaan juhlasta. Oheisena olevat kuvat on valittu Pixabay-kuvapalvelusta ja eivät siis millään tavalla liity juhliin, joista edellä on kerrottu.
Back link -yhteistyössä Happens Finland, katso oheinen linkki
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen on kielletty.
Kaikista sanoista suurin - sanat Anna-Mari Kaskinen, sävel Pekka Simojoki
Ei kaupallista yhteistyötä.
