Anne Vuori-Kemilän kirjoittama romaani perustuu todellisiin henkilöihin hänen puolisonsa suvussa viime vuosisadan alkupuolella. Sijainti on Kemin ja Haukiputaan seudulla. Välissä on joki, joka on nimessä mainittu maahan viilletty raja.
Päähenkilö Reeta työskentelee ahtaajana laivoissa. Reeta joutuu luopumaan aviottomasta tyttärestään Signestä, koettuaan sitä ennen keskenmenon. Reeta antaa Signen kasvatiksi lapsettomalle pariskunnalle ja vuosien jälkeen vaatii heihin kiintyneen tyttärensä takaisin.
Kovaosaisuus ja ”taipumus” aviottomiin lapsiin tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle. Signe pääsee apusisareksi saksalaisten sotasairaalaan ja rakastuu saksalaissotilaaseen.
Hän saa tämän kanssa lapsen, joka kuitenkin kuolee myöhemmin. Saksalaissotilas Hans olisi halunnut Signen vaimokseen, mutta katosi maasta, kun saksalaisille tuli lähtö Suomesta. Vai oliko hän kaatunut sodassa? Signe ei saanut asiaa selville, vaikka yritti ja toivoi kovasti.
Henkilöt ja tapahtumat ovat oikeita, nimet on muutettu. Henkilöiden ajatukset ja vuorosanat ovat kirjailijan tuottamia.
Kirja on tarkkasilmäinen kuvaus viime vuosisadan alun tapahtumista, yhteiskunnasta, ihmisistä, sosiaalisista suhteista, työstä sekä varsinkin äideistä, tyttäristä ja äitiydestä. Viha on kirjassa eniten läsnä oleva tunne.
Aviottomiin lapsiin ja äiteihin suhtautuminen oli silloin totta kai toisenlaista kuin tänä päivänä. Vaikka aviottoman lapsen saaminen ei olosuhteisiin nähden lopulta kovin harvinaista ollutkaan. Tukiviidakko oli siihen maailman aikaan paljon ohuempi, mutta pisteliäämpi kuin nykyään.
Siitä tulikin mieleeni kysymys, jota olen monesti miettinyt. Kuinka usein mahtoi olla kyse puhtaasta vahingosta ja kuinka usein ”ansasta”, jonka nainen viritti haluamalleen miehelle?
Ja kolmantena vaihtoehtona hankkia ensin lapsi ja avioitua vasta sitten, kun ”pulla on ulkona uunista”, nähdäkseen, että lisääntyminen on ylipäätään mahdollista, ennen kuin menee sitoutumaan toiseen ihmiseen. Kun ei se aina niin itsestäänselvää ole, mikä oli tiedossa jo silloin. Eroaminen oli siihen aikaan varmaan vähintään yhtä paha virhe ja synti kuin avioton lapsi.
Bookbeatista kirjaa kuunnellessa vähän häiritsi lukijan lapsenomainen puhetyyli ja tapa pitää pitkähköjä taukoja lauseiden välissä.
Mutta muuten kertomus ja sen kuljettaminen piti otteessaan, enkä olisi malttanut lopettaa kuuntelemista. Pitkästymistä ei päässyt tapahtumaan. Kirjassa liikutaan osin samassa ajassa ja melkein samoilla maantieteellisillä alueilla ja aihealueilla kuin Tommi Kinnusen kirjassa Ei kertonut katuvansa.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
