Ylensyönti, mässäily, vatsanpalvonta sekä himo ja intohimo

Viimeisimpinä ja ehkä jopa vähäisimpinä paheina vatuloidaan vielä otsikossa mainitut katolisen kirkon keskiaikaisten oppien mukaiset kuolemansynnit ylensyönti ja himo. Joissain yhteyksissä on mainittu myös mässäily, vatsanpalvonta, intohimo, hekumallisuus ja hengen velttous. Nämä kaikki ovat aika lähellä toisiaan ja liippaavat läheltä vielä ahneuttakin, joka on blogissamme analysoitu jo aikaisemmassa postauksessa. Keskiajalla ajateltiin mässäilyn johtavan vielä muihinkin paheisiin: sopimaton ilonpito, moukkamaisuus, siveettömyys, suulaus ja tylsämielisyys.

Tässä linkki ahneutta ruotivaan postaukseemme:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/ahneus-kuolemansynti.html

Keskiajalla jaoteltiin synnit lihallisiin ja henkisiin, joista jälkimmäiset olivat pahempia ja ensin mainitut lievempiä, koska henkinen oli lihallista oleellisempaa. Seksuaalisuus oli olemassa jo ennen syntiinlankeemusta ja Jumala ei käske ihmistä tekemään pahaa, silloin seksi ei ole syntiä eikä pahaa. Myöskään Vanhan testamentin juutalaisessa mielenmaisemassa seksuaalisuutta ei pidetty turmion voimana. Seksuaalikielteisyys on tullut kuvaan mukaan vasta antiikin Kreikan kulttuurista. Ihmisen elämä nähtiin hengen ja lihan väliseksi taisteluksi ja koska seksin katsottiin edustavan lihaa, sitä pidettiin ilman muuta hengen vihollisena. Lihallisiin riemuihin keskittymistä on kutsuttu myös aistillisuudeksi. Aistillisuus on paheellista, sillä se on huomion kiinnittämistä epäolennaiseen aineelliseen aistimaailmaan. Tässä lienee selitys myös sille, miksi Erikoisen Asiantuntijan eräs 1700-luvulla elänyt ja railakasta elämää viettänyt esi-isä oli kirkonkirjoissa saanut määritelmän "aistillinen". Siihen aikaan aistillisuuteen luettiin ilmeisesti lähinnä tupakka, viina ja villit naiset. Nykysuomessa tällä sanalla on vähän erilainen merkitys.

https://m.youtube.com/watch?v=ECYZ1bMXMcU

Mitähän eroa loppujen lopuksi on himolla ja intohimolla? Ja mikä niistä tekee niin syntisiä? Riippuu kohteesta ja määrästä. Ei kai se nyt niin suurta syntiä ole tuntea kohtuullista intohimoa työtään tai jotain hyvää ruokaa tai harrastusta kohtaan. Ruoanhimo muuttuu synniksi silloin, jos syö enemmän kuin elääkseen tarvitsee. Gregorius Suuri (540-604jKr., paavina 590-604 jKr.) piti liian monimutkaista kokkausta Jumalan luomistyön vääristelynä. Nykyajan vastine tälle voisi olla geenimanipuloitu hormoniliha, tehokanalat, torjunta-aineet ja kemialliset lannoitteet.

Paheellista mässäilyä on kaikki liiallinen tekeminen, ei ainoastaan syöminen tai juominen. Tosin liiallisesta juomisesta voi olla seurauksena muita syntejä. Mässäilyä voi olla tolkuton somettaminen, juoruilu, vihan lietsominen, yletön urheilun harrastaminen kehon kestokyvyn rajoille asti. Ja moni muu kohtuuton tekeminen, mikä tahansa. Ylensyönnistä seuraa usein katumusta, joka monella johtaa pyhien jälkeen dieettiin ja rankkaan treenaamiseen esimerkiksi kuntosalilla. Eikä tämä ole ainoa sesonki. Hyvissä ajoin keväällä alkaa bikinikuntoon treenaaminen ja syksyn tullen ahdistutaan häätämään grillauskauden aiheuttamia michelinrenkaita ja lantiomakkaroita. Myös lihavuuden kauhistelu täyttää mässäilyn tunnusmerkit. Lihavan pitää usein ponnistella laihaa enemmän, jotta hänet otettaisiin vakavasti.

Siitä päästäänkin vatsanpalvontaan, jonka voisi ajatella olevan ei ainoastaan vatsan, vaan koko kehon palvontaa. Tosin kuntosalilla voi keskittyä pelkästään vatsalihaksiin ja siten palvoa vain vatsaa, mutta se ei liene kropan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Erikoisten Asiantuntijoiden mielestä kuntosaliliikunta on ihan hyväksi kohtuullisessa määrin ja itsekin sitä harrastamme (vähän).

Kun katsoo miesten kehonrakennuksen menestyneimpiä kilpailijoita, ei voi välttyä ajatukselta, että siinä palvotaan jo jotain muuta jumalaa (omaa kehoa) kuin rippikoulussa opetettiin. Äijäthän näyttävät lähinnä oman itsensä karikatyyreiltä. Jos nuo (alla olevassa kuvassa) luulevat olevansa komeita tai seksikkäitä, niin voi tsiisus vieköön. Varhaista keski-ikää lähentelevät EAt ainakin katselevat paljon mieluummin ihan normaalin näköisiä ihmisiä kuin näitä kireissä nahoissaan ja liian pienissä pöksyissään keekoilevia proteiinipommeja.

Keskiajalla on tuumattu myös, että hengen velttouden vastakohta on pyhä huolettomuus, jalo joutilaisuus, hyvä hyödyttömyys. Lepopäivä on ihmistä varten eikä toisin päin. Hengen velttous on muun muassa välinpitämättömyyttä, epätoivoa, murehtimista, tympääntymistä, happamaksi tulemista ja alakuloisuutta. Näitä ei pidä sekoittaa kuitenkaan depressioon, joka on sairaus ja sairaus ei ole syntiä.

Nämä ajatukset sopisivat hyvin myös nykyaikaan. Vaikuttaakin siltä, että menneinä vuosisatoina meno on ollut huomattavasti rennompaa kuin nykyään alati kiihtyvässä oravanpyörässä, jossa unohtuvat tämä tästä sekä pyhä huolettomuus, jalo joutilaisuus että hyvä hyödyttömyys.

Kuvat: Pixabay
Lähteenä on käytetty Jaakko Heinimäen kirjaa Seitsemän syntiä, Gummerus Oy 2007
Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.

Houkutusten höyhensaari

Olen seurannut kaikki kaudet ja jokaikisen jakson kamalaakin kamalammasta Temptation Island Suomi -ohjelmasta.

Olen siis koukussa ohjelmaan ja meillä on erään ystäväni kanssa kotikatsomot ja muistutukset ja arvosteluraati ja palautekeskustelut asian tiimoilta. Tänä vuonna saimme kuulla hyviä uutisia – kevään kauden jälkeen uusi kausi koittaa jo syksyllä. Jihaa – ei enää vuoden odottelua. Tyypillistä on ollut, että kausi kaudelta panokset ovat koventuneet. Mitä näemmekään syksyllä, kahden hengen tiimimme aloittaa valmistelut hyvissä ajoin – kaikkeen tullaan varautumaan ohjelman vaatimalla tavalla.

Mutta mitä tekee TIS-fani kausien väliaikana. Unelmoi sarjan inhokkihahmostaan, ei tietoisesti, vaan alitajuisesti yöunillaan. Ei ole todellista – mutta on kuitenkin. En näe koskaan samoja unia usempaan kertaan. Never. Nyt se ihme on kuitenkin tapahtunut ja voisi kuvitella, että asian on aiheuttanut jokin merkittävä tapahtuma. Mutta ei, se oli Temppareiden Iiro. Kautta aikain kaikkien jaksojen kaikkein kamalin retale ja ketku. Hiipi minun uniini miehekkäin elkein ja vei jalat altani. Unissani olin lääpälläni Iiroon. Pahin retkahtaminen sitten vuosisadan oikean rakkaustarinan jälkeen. Unessani iski himo ja vimma mitä suurimmalla voimalla päälle ja kohde oli ikiaikainen inhokkini, Iiro.

Miten tämä kauhea painajaismainen himouni oli edes mahdollinen ja vielä kahtena yönä kävi tämä unen pilaantuminen. Toisessa unessa kiihkeästi suuteloin Iiron sylkeä valuvaa suuta sen märkyydestä piittaamatta. Kiihkoissani imuttelin kuin viimeistä päivää. Uusintapätkässä oli suunnilleen samanlainen käsikirjoitus, ei juonta vaan imutapahtumaa unen alusta loppuun.

Herättyäni unestani molemmilla kerroilla iski nolous ja häpeä. Kuin olisin ollut oikeassa elämässä tositoimissa aivan väärän miehen kanssa. Anteeksi, Iiro – kaikella rakkaudella – kun et kelpaa edes unikaveriksi ;)

Kuva: Pixabay

Odotuksen viehätys

Aloitan takapuoleltasi, joka herättää kiinnostukseni. Etupuoli vahvistaa takaa saadun käsityksen. Paljastan teille, että nuuhkaisenkin hieman. Kunpa ilta tulisi pian. Olen tehnyt valintani.

Päivä kuluu muissa puuhissa, mutta silloin tällöin ajatukset karkaavat iltaan. Odotukset ovat korkealla ja pientä jännitystäkin olen havaitsevinani. Mielikuvissani olemme jo kahden ja saan pidellä sinua kunnolla otteessani.

Hetki on viimein käsillä. Tuuletan hieman makuuhuonetta ja vaihdan mukavampaa ylle. Sujahdamme yhdessä vällyjen väliin. Vihdoinkin.

Haluan vielä hieman pitkittää aloitusta ja tunnelmoida värisevässä odotuksen tunteessa. Katson sinua taas takaapäin ja sitten suoraan edestäpäin ja varovaisin sormin rohkenen raottaa kanttasi. Tuttu aamullinen tuoksusi!

Nyt pääsemme aloittamaan ja odotukseni palkitaan. Olen ahne ja sukellan salaisuuksiesi syövereihin. Ahmin – enkä malttaisi lopettaa. Viet minua kuin pässiä narussa. Mutta yö on armoton ja lyhyt, aamun ensimmäiset auringonsäteet muistuttavat, että ei kaikkea kerralla. Vastentahtoisesti päästän irti sinusta ja pyydän odottamaan. Meillä on aikaa.

Seuraava päivä kuluu normaaliin tahtiin, mutta illan lähestyessä polte kasvaa. Olen malttamaton. Kelaan mielessäni edellisillan viimeisiä hetkiä ja palautan mieleeni sen mihin jäimme.  Jotta jatko sujuisi luontevasti ja pääsisimme vauhtiin heti yhteisen hetkemme alkaessa.

Näin kuluu kesäinen viikkomme. Olemme iltaisin kuin yhtä vartaloa. En malta laskea sinua käsistäni. Mutta kuten aina, yhteisen aikamme loppu jo häämöttää. Hidastelen tarkoituksella, jotta aika hieman pitkittyisi. Mutta ajalla on lakinsa, jota se noudattaa.

Hetket ennen loppua ovat hengästyttävät, suorastaan kiihkeät. Ja lopuksi, täydellinen raukeaminen.

Kiitos. Olen pahoillani. Sillä siirrän sinut syrjään. Pois silmistäni. Olen valinnut jo uuden ja seuraavaa iltaa odotellessani olen kärsimätön.

Niin kuin aina, kun aloitan uuden kirjan lukemisen.