Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiina Lymi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiina Lymi. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. tammikuuta 2024

Paljon melua tyhjästä



Katsoin netistä ihan varta vasten kuntosaliharjoittelun lomassa sen paljon puhutun tv-haastattelun, jossa haastateltavan paikalla oli ohjaaja Tiina Lymi. 

Hirmuinen meteli ja raakkuminen oli somessa hänen käyttäytymisestään kyseisessä haastattelunpätkässä. No joo, alussa ehkä vähän vilkuili seinille ja nyppi puseroaan. Ja oli ehkä hiukan ylimielinenkin, ihan vähäsen. 

Haastattelijan kysyessä kummasta hän tykkää enemmän, näyttelemisestä vai ohjaamisesta, tuli napakka vastaus, että: ” Enhän mä ole näytellyt kymmeneen vuoteen.” Ekana tuli mieleen, että hän ylensi siinä itseään ohjaajana. Mutta saattoi olla niinkin, että se oli napautus näyttelijöitä värvääville tahoille siitä, ettei keski-ikäisille (ja keskinkertaisille?) naisnäyttelijöille oikein tahdo riittää rooleja. Pitäisi kai olla joku pamelatola, jotta saisi rooleja uusista elokuvista.

Jos ei tätä edellä mainittua älämölöä olisi ollut, en ehkä olisi pitänyt hänen käytöstään mitenkään niin kovin erikoisena. Onhan hän kuitenkin taiteilija eikä meistä ihan tavan tytteleistä ja jampoista ole eikä tule elokuvaohjaajia. Saattoi olla hänellä myös jo vähän väsymystä ja stressin purkautumista, kun vuosien käsikirjoitus- ja ohjaustyö oli vihdoin purkissa ja valkokankaalla. Aikuisroolien esittäjätkin olivat vuoden päivät opetelleet Ahvenanmaan murretta. 

Uskokaa vaan, niin tämä elokuva tulee putsaamaan pöydän, kun tämän vuoden Jussi-patsaita jaetaan. Nimenomaan ohjauksesta ja naispääosasta. Ainakin niistä.

Kuva: Wikipedia

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä



keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Myrskyluodon Maija



Myrskyluodon Maija on visuaalisesti upea ja tunnelmaltaan koskettava kertomus. Elokuva onnistuu välittämään meren kauneuden ja samalla kuvaa vahvasti päähenkilön, Maijan, voimakasta luonnetta. Näyttelijäsuoritukset ovat upeita ja elokuvan musiikki täydentää tunnelmaa hienosti. Vaikka tarina saattaa olla tuttu, se on kuitenkin toteutettu taitavasti, tarjoten katsojalle uudenlaisen kokemuksen. Myrskyluodon Maija on ehdottomasti katsomisen arvoinen, erityisesti niille, jotka arvostavat merellistä draamaa ja vahvoja naishahmoja elokuvissa. 

Pääosan esittäjä Amanda Jansson on tuttu ruotsalaisesta poliisisarjasta ”Ohuella langalla”. Myrskyluodon Maijana hänen näyttelijäntaitonsa pääsevät paremmin esiin kuin tukholmalaisena poliisina. 

Elokuva on kertomus paitsi tahdosta, voimasta ja rakkaudesta, myös luonnon ylivoimasta. Ennen kaikkea se on Maijan kasvutarina nuoresta tytönhupakosta vahvaksi ja rohkeaksi aikuiseksi naiseksi, joka ei pelkää tarttua koviinkaan haasteisiin. 

Elokuvan alussa Maija näytettiin vähän liiankin kevytmielisenä, pikkusta vaille vähä-älyisenä. Tosikkona nyt ainakin. Minusta se oli tarpeetonta, mutta Amanda Jansson onnistui siinä hienosti ja hienovaraisesti, ei päästänyt sitä ominaisuutta roolihahmossaan liian yliampuvaksi.

Verrattuna lähes 50 vuotta sitten esitettyyn tv-sarjaan oli elokuvan pääpariskunta, Maija ja Janne, kokeneet nuorennusleikkauksen. Jannekin oli elokuvassa paljon vetävämmän näköinenkin kuin 70-luvulla.Tv-sarjassa Maija vaikutti ikäistään vanhemmalta, melkein nelikymppiseltä. Ainakin 2020-luvun silmin katsottuna. 

Tv-sarja oli tähän elokuvaan verrattuna suorastaan tylsä, mutta onhan toki tekniikkakin kokenut tässä ajassa melkoisen harppauksen. Lisäksi tv-sarjan käsikirjoitus oli tietenkin elokuvan käsikirjoitusta huomattavasti pidempi, mutta päätapahtumat lienevät toteutuneet kohtalaisen samanlaisina. Ohjaaja Tiina Lymi on tehnyt hienoa työtä, kuten kaikki tiimin jäsenet. Ja mistä olivatkin löytäneet niin karun ja lähes puuttoman luodon, jolla elokuva pääosin oli kuvattu.

Elokuva oli koskettava monelta osin ja viimeistään Lasse Mårtensonin samannimisen sävellyksen ensitahdit saivat kyyneleet nousemaan katsojan silmiin. Melkein kolme tuntia kestävä esitys vaati istumalihaksilta paljon, kuten etukäteen arvelinkin. Mutta pitkästymistä ei silti tapahtunut missään vaiheessa, vaikka tempo olikin aika hidas ja ainoa oikea tähän elokuvaan ja se korosti meren ja luonnon keskellä asumisen omaleimaista luonnetta.

Tämän postauksen ensimmäinen kappale oli tekoälyn kirjoittama. 😁 Huomasitko?

Kuva: Finnkino
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty
Ei kaupallista yhteistyötä.