Tänään postitan kolmannen villasukkapaketin Ukrainaan. Tällä kertaa keskityin kutomaan isokokoisia villasukkia sotilaille. Pakettiin sujahti myös neljän kappaleen pakkaus naisten pikkareita, jotka tilasin eräästä verkkokaupasta ja jotka osoittautuivat minulle liian suuriksi. Sen huomasin jo heti nipun avattuani. Vaikka olin käyttänyt mittanauhaa ja kyseisen verkkokaupan mittataulukkoa. Sovitin yhtä paria varmuuden vuoksi leggingsien päälle ja silti ne melkein hölskyivät ylläni. Ei pidä mittataulukotkaan enää paikkaansa.
No, tilasin sitten uuden neljän setin yhtä pykälää pienempää kokoa. Ne ainakin näyttävät paremman kokoisilta, joten ne menevät käyttöön sovittamatta. Pudotkoot sitten vaikka lattialle jalastani. Aikaisemmin viime vuonna tilasin toisesta verkkokaupasta Sloggi-pikkareita, useampaakin eri mallia. Niissäkin on laatu heikentynyt siihen verrattuna, mitä se oli joskus vuosia sitten, kun edellisen kerran vannoin Sloggi-tuotemerkin nimeen.
Tähän mennessä on jo kaksista pöksyistä mennyt kynsi läpi siitä kohdasta, mistä niitä kiskotaan jalkaan. Ei ennen koskaan tämmöistä tapahtunut, vaikka mielestäni ennen kangas oli ohuempaakin. Tietysti asiaan voi vaikuttaa rakennekynnet. Ne eivät ole terävät, päinvastoin. Mutta ne ovat ”vahvat”.
Ukrainaan sukkia kutoessani olen ihmetellyt, miten nykyään mahdetaan lankakerät keriä. Ennen lankakerän sisältä sai helposti napattua langan alun, jolloin koko kerää ei tarvitse kutoessaan kierittää (jos ottaisi langan aloituksen ulkopinnalta), vaan kerä pysyy paikallaan. Näistä nykyisistä lankakeristä langan päätä kaivaessa tulee noin puoli kerää kerralla ulos ja lisäksi lanka on tiukalla sykkyrällä. Ihan kuin missään tapauksessa ei olisi tarkoitettukaan, että langan alkupää otetaan kerän sisältä.
Valivali. Tämmöisiä havaintoja, jotka vaikeuttavat arkea ihan mahdottomasti (huumoria). Joillain muilla on melko paljon isompia vaikeuksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Heitä tässä sohvalla loikoillessa yritän auttaa. Pian tulee eräs henkilö hakemaan kassillisen koiranruokaa vietäväksi vähävaraiselle perheelle, jolla ei elämäntilanteesta johtuen meinaa olla ruokaa itselleenkään saati sitten koiralle. Samalla kyydillä menee tietysti ruokaa ja muuta tarviketta koko perheelle, mutta minä keskityin tällä kertaa koiraan.
Keräsin autotallista märkäruokapurkkeja sekä nappuloita, jotka jostain syystä olivat jääneet käyttämättä. Haukkuli on hyvin herkkävatsainen ja -hipiäinen. Jos ei maha mene ripulille niin sitten se menee kovalle. Ja useista ruoista tulee korviin hiivaa. On vain yksi ruokamerkki ja ”malli”, mikä hänelle sopii. Kokeilut ovat turhia. Toivottavasti ruoat saavan perheen koira ei ole yhtä herkkä kuin Haukkuli.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty
