Jonkin aikaa sitten näin kirppiksellä tuolin, joka mitä ilmeisimmin oli vanha lasten syöttötuoli. Ei se oikein baarijakkaraltakaan näyttänyt, koska peffan paikka oli pieni ja tuolissa oli selkänoja. Tuoli oli ruskeaa puuta ja käsitelty lakalla. Se oli tosi hieno ja katselin sitä pitkään.
Yllä oleva kuva ei liity tapaukseen.
Nyt kun noita lapsenlapsia on alkanut tulla, niin pian tarvitaan Mammalassakin syöttötuolia. Teki mieleni ostaa tämä kirpputorilla näkemäni tuoli, mutta se olisi epäkäytännöllinen ja vaarallinen, kun ei siinä ollut käsinojia.
Syöttötuolin turvallisuuteen ei voi liikaa kiinnittää huomiota. Meillä aikanaan esikoinen onnistui kaatamaan syöttötuolin ja itsensä sen mukana suoraan taaksepäin. Tuoli oli sellainen puinen perusmalli, jota ei ehkä nähdä missään Avotakan sivuilla, mutta tiedätte varmasti mitä mallia tarkoitan. Tuoli meni tuhannen päreiksi, mutta lapsi ei, Luojan kiitos, lyönyt päätään parkettilattiaan. Joku refleksi varmasti toimi niin, että hän osasi varoa päätään.
Joskus meilläkin piti tämä eläväisempi tapaus (esikoinen) kiinnittää valjailla syöttötuoliin, koska tapana oli, että jos äidin tai isän katse hetkeksi herpaantui, hän nousi tuolissa seisomaan. Testasi rajojaan.
Yllä oleva kuva ei liity tapaukseen.
Joku aika sitten kohistiin ja kuhistiin siitä, kun jossain päiväkodissa oli lapsi köytetty valjailla syöttötuoliin tai muuhun tuoliin. Oli kamalaa vapaudenriistoa. Tapauksen yksityiskohtia en tunne, joten minulla ei ole mahdollisuutta ottaa asiaan tarkemmin kantaa. Luulen kyllä, että kyseinen viliskantti oli valjastettu ihan samoista turvallisuussyistä.
Siihen aikaan, noin kolmekymmentä vuotta sitten, ei tullut mieleenkään, että siinä (valjailla lapsen kiinnittämisessä syöttötuoliin) olisi ollut jotain väärää. Se tehtiin vain ja ainoastaan lapsen oman turvallisuuden vuoksi. Tuon ikäiset kun ovat vielä niin sanotusti hohtamattomia.
No entäs sitten pyörän tarakalle kiinnitettävä lapsen istuin ja sen turvavyöt? Eikös siinä ole ihan sama tilanne? Onko sekin vapauden riistämistä, jos lapsi istutetaan pyörän istuimeen ja köytetään hihnoilla siihen kiinni?
Meillä oli myös kaksostenrattaat käytössä, kun tyttärillä on niin pieni ikäero 1 vuosi ja 1,5 kuukautta, että melkein menivät kaksosista tietyissä tilanteissa. Monesti vieraat ihmiset luulivatkin heitä kaksosiksi. Ja vanhemmalla iällä nuorempaa tytärtä joskus luultiin vanhemmaksi, koska hän on isosiskoaan muutaman sentin pidempi.
Kaksostenrattaissakin piti jossain vaiheessa käyttää valjaita, ettei perijätär tai molemmat lähteneet kesken matkan painelemaan omille teilleen. Kas kun jos toinen alkoi vikuroimaan ja kiipeilemään pois rattaista, toinen katsoi hetkensä tulleen ja lähti toiseen suuntaan. Siinä oli yksin liikkeellä oleva vanhempi vaikean tilanteen edessä.
Kyllä tämä maailma on omituinen (viittaan siihen päiväkodin yksilönvapausasiaan). Ja koko ajan se menee vaan hullummaksi.
Vaikka emme blogissa otakaan kantaa sukupuolivähemmistöjen asiaan, on uusi tekeillä oleva translaki yhdestä kohdasta melko koominen. Sukupuolen vaihdon voisi lain mukaan tehdä ”vain kerran vuodessa”. Ihan kuin joku haluaisi vaihtaa sukupuoltaan fiiliksen mukaan. Keväällä vaikka naiseksi ja talvella mieheksi. Tai toisinpäin.
Eikö siihen lainkohtaan voisi kirjata vaikka että sukupuolta voisi muuttaa virallisesti vain kaksi kertaa elämässään. Jos ensimmäinen vaihdos tuntui sittenkin väärältä, niin voisi palata takaisin lähtökuoppiin. Mutta sen jälkeen ei voisi enää asian kanssa enempää veivata.
Kuvat: Pixabay ja Kärkkäinen
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
