Kai Ekholmin teos Matti Nykäsestä, Pilviin kahlittu poika.
Tässä ei ole varmaan mitään sellaista, mitä emme jo Matista tietäisi.
Mainoksen uhrina latasin tämänkin Bookbeatista kuunneltavaksi.
Kirjoittajan käyttämät värikkäät kielikuvat alkoivat ärsyttää heti aluksi. Onneksi aloitin kirjan kuuntelun kuntosalilla, niin kuuntelu menetteli siinä ympäristössä enkä malttanut käyttää aikaa uuden kirjan etsimiseen. Lopulta siihen ”värittämiseen” alkoi nimittäin tottua. ”Oman elämänsä sivuroolissa” tai ”Oman elämänsä metsään eksynyt lapsi”.
Mutta oli se/hän melkoinen veijari niin kuin tiedetään. Yksivuotishäämatkalla Mervin kanssa luksushotellissa Curacaolla riideltyään hän juoksi poliisimaijaa karkuun hiekkarannalla paljain jaloin.
Jos lukisi/olisi lukenut aktiivisesti Seiskaa, olisi paljon paremmin selvillä näistä aikaansaannoksista. Seiska-lehdessä ei olla itsekään selvillä siitä, kuinka monta juttua Matista on julkaistu.
Kirjassa pohditaan myös sitä, miksi kansa tykkää lukea tarinoita Matista. Nähtävästi Matin tyyppistä persoonaa tarvittiin viihdyttäjäksi. Hautarauha ei näköjään ole säilynyt hänen kuolemansa jälkeenkään.
Äitinä ja isoäitinä mietin, miltä hänen vanhemmistaan ja mummostaan tämä kaikki on tuntunut. Ehkä he tuntevat toisenlaisen Matin kuin sen, minkälaisen kuvan roskalehdistö hänestä on halunnut muovata.
Paikoitellen kirjailija kirjoittaa ihan asiatyylisesti ja taas alkaa värittäminen. Mutta kyllähän tätä nyt kuunteli kevyenä välipalana rikoskirjallisuuden jälkeen.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen tästä postauksesta on kielletty ilman kirjoittajan lupaa.
Ei kaupallista yhteistyötä.
