Ihmisen pitkän evoluution eli luonnonmukaisen tuotekehittelyn tuloksena olemme tällaisia kuin nyt olemme. Biologiset muutokset ovat hitaita seuraamaan ympäröivän maailman muutoksia ja vaatimuksia eikä niitä voi nähdä yhden tai yhdentoistakaan sukupolven aikana. Pystyasentoon nouseminenkin vei ihmislajilta satojatuhansia vuosia.
Kun synnyin sain takuulapun noin 82 vuodelle. Se oli eliniän odote 1960-luvulla syntyneelle tyttölapselle. Uunista ulos, ei palautusoikeutta eikä mahdollisuutta reklamoida. Eikä ole ollut tarvettakaan. Paitsi että nyt olisi.
Alkuun niin sileä ja pehmoinen nahka on alkanut hapertua sieltä ja täältä. Repeytymiä on monessa kohtaa eikä niitä saa kursittua kotikonstein kokoon. Maalipinta kesii ja hilseilee kesät talvet. Punoittaa ja fuskaa.
Karvapeite on muuttanut sekä väriä että koostumusta. Se mikä on päälaen karvantiheydestä on poistettu, on palautettu outoihin paikkoin haituvaisina. Esimerkiksi leuan alle ja sieraimiin. Ja varpaissa kasvaa karvoja, kun tarkasti katsoo.
Kämmenselät ovat saaneet oudon ristikkokuvion ennen niin tasaisen selkämyksen sijaan. Appelsiininkuorta muistuttavaa pintamuodostelmaa on kertynyt onneksi vain piilolteltaviin paikkoihin.
Ripsistä ja kulmista on väri valunut kasvojen maksaläiskiin. Näön ja kuulon terävyys on vaihtanut paikkaa hajuaistin kanssa. Kun ei kunnolla kuule eikä näe, niin haistaa. Ainakin sen, että Uko on alkanut hieman tuoksua vanhalta mieheltä. Miten itse sitten? Varmaan ihan samalta - ei hyvä.
Nivelten joustavuus on kuin öljyä vailla. Pystyyn nousu pienenkin istumisen jälkeen on vaivalloista. Raput pääsee sentään ylös ilman kompurointia, mutta alastulo on melkoista könkkäämistä eikä onnistu turvallisesti ilman kädensijaa. Hyppelyt ja pomppimiset on jätettävä nuoremmille. Jos täytyisi ottaa äkkilähtö juoksuun, tulisi todennäköisesti välitön maakosketus koko kropalle.
Voin nukahtaa istualleni ja torkkua sohvalla helposti iltauutisten ohi. Eikä se vaikuta edes yöuniin. Aamulla väsyttää aina vain enemmän. Ennen vanhaan jaksoin kukkua aamuneljään, nyt saatan olla hereillä niillä main, mutta ihan turhaan.
Eletty elämä on jättänyt kroppaan ja mieleen monenlaista jälkeä. Arpia, umpeen kasvaneita haavoja, löytyy molemmista. Kovalevy tallentaa sattumanvaraisesti ja arkistoinnin kanssa on vähän niin ja näin. Vanhaa dataa löytyy pilvin pimein ja uudemmalle ei ole tilaa. Pitäisi tehdä jonkilainen tiedostojen siirto pilvipalveluihin. Mielen päälle käyviä muistoja joutaisi hävittää kokonaan. Mieli ei ole enää avoin ja puhdas, vaan täyttynyt ennakkoluuloilla, opituilla tavoilla ja jumittavilla ajatuksilla.
Mitä sitten kuvittelinkaan, että 50+-vuotiaan kropan kuuluisi näyttää ja miten mielen toimia. Ajatusmaailma on muokkautunut elinpiirin ja opittujen ja omaksuttujen asioiden vaikutuksesta. Tämä kaikki ovat tehnyt minusta juuri minut.
Silti, voisin palauttaa tehdasasetukset ainakin kropalle ja ottaa sitten käyttöön jokapäiväiset huoltotoimet enkä vain odottaa vuosihuoltoa ja ajaa sitä odotellessa omalla kulkupelillä mutkia suoriksi nasta laudassa.
Mutta myöhäistä ei ole vieläkään. Huolenpitosopimuksen voi tehdä itsensä kanssa saman tien ja säätää kaasu ja jarru sopusointuun. Ajotietokone kuntoon, tasopaino ajoon ja lepoon. Oikeat öljyt alle ja sitten vain turvallista loppumatkaa! Ulkokuoreen saa uutta kiiltoa, kun syö terveellisesti ja ulkoilee. Ikä saa näkyä, mutta ilolla, terveydellä ja hyväksynnällä kuorrutettuna
Kuvat: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
