Ja vesi oli mustaa

Jo aikaisemmissa postauksissa tänä vuonna olen kertonut tontillamme sijaitsevasta riittävän suuresta lammesta. Sen hoitamisessa otimme itseämme niskasta kiinni tänä kesänä, minun ollessani aloitteellisempi osapuoli. 

Tässä vähän muistin virkistystä:

Keväällä ostin rautakaupasta uppopumpun, jolla lammen saa vedestä tyhjäksi kolmessa vartissa. Lammessa on vettä noin 8,5 kuutiometriä. Aikaisemmilla konsteilla sen tyhjäksi liruttaminen kesti pari kolme päivää. En jaksanut enää katsella sitä tiputtelua. Minun pitää saada valmista nopeasti enkä siedä keskeneräisyyttä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin. Samalla hankin lampea varten allassubstraattia sekä zeoliittia. Niillä on molemmilla oma tehtävänsä lammen veden laadun ylläpidossa. 

Seuraavaksi tilasin lampitarvikkeita myyvästä nettikaupasta skimmerin, joka on pintaroskia kitusiinsa keräävä sähköllä toimiva laite. Vesi ja sähkö kuulostavat hiukan huonolta yhdistelmältä. Se on varmaan suurin syy siihen, ettei näitä laitteita ole aikaisemmin hankittu. 

Seuraava hankinta oli suodatinjärjestelmä, johon kuuluu noin 15 litran vetoinen hyvin tiivis muoviastia, jonka sisällä on mekaaninen ja biologinen suodatinjärjestelmä sekä UVC-valolamppu. Jälkimmäistä ei ole pakko käyttää. UVC-lamppu nimittäin tappaa kaiketi kaikki mikrobit, hyvätkin, jos sellaisia on. Ja käyttöohjeessa on ehdoton kielto avata sitä suodatinpönttöä, jos UVC-valo on päällä. Ettei silmät vaurioidu. Tai sitten ne varoitukset on taas amerikkalaisia varten, joilta pitää kieltää kaikki mahdollinen, ettei tuotteen valmistaja joudu oikeuteen jonkun väärinkäytöstä. UVC:n saa pidettyä pois käytöstä, kun ei laita sen töpseliä seinään. 

Järjestelmään kuuluu myös lammen pohjaan sijoitettava pumppu, joka pumppaa vettä lammesta paineella suodatinastiaan, sekä poistoletku, joka johdattaa puhdistetun veden takaisin lampeen. Pumpun teho on muistaakseni 1600 litraa tunnissa. Sekä vielä on yksi letku, jolla poistetaan likaa itse laitteesta, kun se puhdistetaan tarvittaessa tai ainakin kerran kesässä. 

Tämä koko laitearsenaali kerättiin pois lammesta ja puhdistettiin pari kuukautta sitten, kun puiden lehdet alkoivat kellastumaan ja putoilemaan puista. Samalla poistettiin lammesta pussukat, jotka sisälsivät zeoliittia. Zeoliitin voi käyttää lannoitteena pihan kasveille ja tällä kertaa sen sai pihan perällä oleva tuija. 

Lammen päälle viritettiin hervottoman suuri verkko estämään lehtien ja muiden roskien pääsyä lampeen. Sen tilasin samasta lampitarvikkeiden verkkokaupasta, kuin skimmerin ja suodatinjärjestelmän. Verkon koko on 10x12 m. Se on tarkoitukseensa vähän liian iso, mutta parempi sekin kuin liian pieni. Se levitettiin lammen päälle ja kiinnitettiin maahan mustilla muovisilla vaarnoilla. Vaarnat ovat muovisia tappeja, jotka painetaan verkon läpi maahan. Samanlaisia käytetään ilmeisesti telttanarujen maahan kiinnittämisessä, mutta ne ovat ehkä metallista tehtyjä. En ole koskaan telttaillut enkä telttaile. Verkko on ihan samanlaista materiaalia ja silmäkokokin on sama kuin uudemmissa marjapensasverkoissa. 

Nyt kun puut ovat lehtensä pudottaneet, oli aika poistaa verkko lammesta. Ensimmäisenä nypittiin kaikki vaarnat irti maasta ja varsinkin verkosta. Se oli aika työlästä, kun vaarnojen varsissa oli kaksi paria pieniä okaita, jotka olivat vastahankaan verkkoon nähden. Lisäksi tikun päässä oli pyöreä muovilevy, halkaisijaltaan noin 1,5 cm. Siinä sai sitten pohtia ja päättää, kumpaan suuntaan sitä vaarnaa nykii, että sen saa pois rikkomatta verkkoa. Välillä kävi kyllä saksetkin mielessä.

Alla olevissa kahdessa kuvassa on lähtötilanne. Lehtiä oli verkon päällä sekä kuivalla maalla lammen reunoilla että veden seassa pohjalla. 

Seuraavaksi alettiin kääriä verkkoa kokoon joka puolelta reunoilta ja karistella lehtiä verkon keskustaa kohti. Sitten kiskottiin verkko lammen toiselle laidalle nurmikolle, jonka päälle oli levitettynä pressu. 

Lehdet karisteltiin verkosta pressun päälle, joka hinattiin lähelle lehtikompostoria. ”Kalansaalis” kipattiin lehtikompostoriin neljään kerrokseen ja jokaiseen väliin tuli kompostiherätettä ja biohiiltä. 

Virallinen valvoja eli Haukkuli tarkastamassa työn laatua. Kuten aina. 

Viimeiseksi levitettiin koko verkko nurmikolle koko laajuudessaan ja nypittiin loputkin oksanpätkät ja lehdet siitä pois ja käärittiin se rullalle vanhan muovisen pihapöydän jalan ympärille. Se saa viettää talvensa tässä muodossa vanhassa leikkimökissä, joka toimittaa toisen puutarhavajan virkaa ja on näkösuojana neljälle kompostorille. 

Loppujen lopuksi lehtiä ei ollut lammessa kuin kottikärryllisen verran. Mutta olisi siinäkin ihan tarpeeksi muodostamaan haisevaa liejua pohjalle. 

Lampeen jäänyt ruskea luonnonvesi toimii keväällä sammakoiden lemmenpesänä. Toiminta alkaa heti, kun jää alkaa olla enimmäkseen sulanutta. Sitten kun sammakonkutu on lähtenyt loikkimaan tai varikset ovat syöneet sen loppuun, pumpataan loppu vesi pois uppopumpulla lammen purkuputkeen, josta se menee tonttiojaa pitkin kaupungin hulevesiviemäriin. 

Sitten viritetään taas suodatinjärjestelmä ja skimmeri toimintaan. Uskon ja toivon, että ensi keväänä emme pese lammen kiviä painepesurilla. Substraattia sinne voisi vähän lisätä ja upottaa uudet pussilliset zeoliittia.

Sellainen on lammen elämä. Veteen pitäisi saada mieluummin vielä enemmän liikettä, kiertoa, vaihtuvuutta ja pulputusta, että se säilyisi kirkkaana ja kauniina. Ruskealle värille ei voi mitään, koska kivien välissä on aina jonkun verran humusta, joka valuu sadeveden mukana pohjaa kohti.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Jaa että mitenkä vietettiin 35-v hääpäivää?

No ei ehkä niinkään ”perinteisin” menoin. Tehtiin pas**nta ja työläintä puutarhahommaa, mitä tällä tontilla voi olla. Isäntä oli herännyt jo kukonlaulun aikaan ja lenkittänyt Haukkulin. Eli siis noin klo 6. Täällä meillä päin, kaupungissa, on kuulemma jollain kukko, joka kiekuu niihin aikoihin. Ja varmaan sitten kanojakin. Se tieto sai miettimään, että minkälaisen luparumban siihen tarvitsisi, jos haluaisi kesäksi muutaman kanan tontille. Katselin netistä jo mäntypuisia kanakoppejakin. Voisi saada tuoreita munia ystäville ja kylänhenkilöille.

Jokaisena vuonna tämän 35 vuoden aikana olen hääpäivänä saanut alkuperäistä morsiuskimppua jäljittelevän kimpun. Alkuperäisessä oli vaaleanpunaisia pieniä ruusuja, vaaleanliloja freesioita, kieloja sekä murattia, joka roikkui kimpusta ”putouksena”. Pappikin nuuhki kimppua sakastissa ennen vihkimistä, kun sanoi pitävänsä kieloista ja freesioista. Oli tuulinen sää ja tuulenpuuska kirkon rappusilla ennen sisään astumista vei ne muratit enimmäkseen mennessään, mutta ei voinut mitään. 

No se siitä. Ajattelun asteelle se kanalanpitokin taitaa jäädä. Minä aamu-unisempana heräsin klo 8.30 ja löysin Isännän takapihalta poraamasta porakoneella reikiä muovisaaviin. Se oli hänen oma ideansa. Siitä lisää myöhemmin. Ja osoittautuikin hyväksi ideaksi. (Keräsin jokaisen muovin murusen pois, ettei jäänyt luontoon.) Ensin kuitenkin annoin hänelle 35-v lahjakortin kauneushoitolaan, josta hän ilahtui kovin. Lahjakortti on jalkahoitoon omalle kosmetologilleni. Sain idean pari viikkoa sitten, kun olin itse jalkahoidossa. Hän menee kuulemma sitten, kun koronatilanne tasaantuu.

Ohjelmassa oli juhlapäivästä huolimatta puutarhahommia. Ei niitä hääpäiviä enää tässä vaiheessa kovin tarmokkaasti juhlita. Muovisaavin reikiinnyttäminen liittyi päivän urakkaan, eli pihalammen tyhjentämiseen ja puhdistamiseen. Normaalisti siinä hommassa on kulunut koko viikko, mutta nyt aiotaan selvitä nopeammin. Ostin nimittäin siihen tarkoitukseen uppopumpun. Se laitetaan siihen reikäiseen muovisaaviin, joka toimii suodattimena, ettei pumppuun mene isoja roskia tukkimaan sitä. Pumppu olikin niin tehokas, että veden huvetessa ympäriltä ei saavi ehtinyt täyttyä niin nopeasti kuin pumppu olisi vetänyt. Siispä lisää reikiä saaviin.

Lammen tyhjennys tapahtuikin parissa tunnissa, kun siihen on lapolla mennyt aikaisemmin useampi päivä. Jos olet nukkunut koulun fysiikan tunnilla, niin voin kertoa laposta. Sehän on se letkusysteemi, jolla pöllitään auton tankista bensaa. (En ole koskaan pöllinyt, enkä edes ollut paikalla näkemässä.) Lähtöpää pitää olla topografisesti korkeammalla kuin se pää mistä neste valuu ulos. Bensan valuttamisessa alkuunlähtö tapahtuu siten, että kun letku on tankissa nesteessä, imetään (suulla) letkusta ilma pois. Tässä lammen tyhjennyksessä täytyy käyttää vähän eri keinoa, kun putki on niin juuttaan pitkä. Mutta siis periaate on sama. 

Tyhjennyksen jälkeen alkoi suurempi operaatio, eli kivien ja niiden välien peseminen painepesurilla. Ja siellähän riittää törkyä. Välillä taas pumpattiin kertynyttä vettä pois ja loput litrat oli laskettava lapolla tonttiojaan, koska uppopumppu vaatii toimiakseen vähintään 7 cm:n vedenkorkeuden. Eikä sillä kovin likaista vettä saisi pumpatakaan. Nytkin pumppuun joutui kiviä ihan pohjamudasta. Olisi ehkä pitänyt hankkia lietepumppu, joka kestäisi tuollaista rutavettä vähän paremmin. Ei saatu pumppua rikottua, mutta vähän se yskähteli.

Homma jatkuu huomenna tiistaina. Painepesurilla käydään läpi lähempänä pohjaa olevia kiviä ja niiden välejä. Lammesta saa erinomaista tavaraa kompostiin ja pensaiden juurille. 

Seuraavana päivänä eli tiistaina pestiin painepesurilla siis lähempänä pohjaa olevat kivet ja niiden välit. Äyskäröitiin kuupalla ja ämpärillä loppu likavesi ja roskat pois. Käytettiin tässä sitä reikäistä saavia siivilänä toisin päin: lehdet ja muut roskat jäivät saaviin ja vesi valui rei’istä pois. Lammen syvimpään kohtaan asetettiin betonilaatta, jonka päälle tulee myöhemmin, ehkä ensi viikolla suodatinjärjestelmän pumppu ja seuraavalla puhdistuskerralla ensi kesänä reikäsaavi ja sen sisälle uppopumppu. 

Kotikadun vesihuoltoremontista johtuen hanavesi tulee vesimittarin ohi, niin eipä tarvitse miettiä, että maksullista vettä menee hukkaan. Tätä kirjoitettaessa on lammen uudelleentäyttö hanavedellä käynnissä. Välillä on ennenkin täytetty se näin ja joskus on annettu sen täyttyä taivaalta. Sekin tapahtuu muuten uskomattoman nopeasti. Kokemustemme mukaan luonnonvedessä ei levä lisäänny yhtä nopeasti kuin käsitellyssä hanavedessä. Tai sitten on vaan sattunut enemmän tai vähemmän leväisiä vuosia.  

Tämmöinen projekti siis menossa. Ennen -kuvia en tähän laita, mutta sitten kun on valmista ja kaikki ”pelit soimassa”, niin saatan kertoa lisää kuvien kera. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.