Näytetään tekstit, joissa on tunniste mitä tänään syödään. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mitä tänään syödään. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Varhaiskaalia kehiin


Kaupoista on alkanut saada varhaiskaalia jo jonkin aikaa. Ulkomaista tosin, mutta kotimaiset varhaiskaalit ovat varmaan vielä kasvihuoneessa pieninä taimina. Pitäähän ne ulkomaisetkin varhaiskaalit jonkun syödä pois, kun ne tänne on rahdattu.

Pyöräytin alkavan viikon sunnuntailounaaksi perinteisen kaalilaatikon. Silmäilin netissä olevia ohjeita ja minun noudattamani (päästäni) muistuttaa lähinnä K-Ruokasivuilla olevan kaalilaatikon ohjetta. 

Valion ohjeessa neuvotaan tietysti tunkemaan kaalilaatikkoonkin ruokakermaa. Ja maitojuomaa. Ja kananmunia. Ei missään tapauksessa, ne eivät kuulu kaalilaatikkoon. Minun mielestäni. Samoin kuin kerma ei kuulu valkosipuliperunoihin. Kermaperunat on erikseen.

Ostin kaksi keskikokoista varhaiskaalia. Ja varhaiskaalihan sisältää melko paljon vettä verrattuna "talvikaaliin". Niinpä keittämisen jälkeen isossa viiden litran kattilassa oli vaivainen kerros kaalia pohjalla. Mutta ei se mitään, tämä oli tiedossa. Loppukesällä on kyssäkaalin sesonki ja silloin sitä kannattaa lisätä kaalilaatikkoon, koska siitä tulee ruokaan voimakas kaalin maku. 



Jauhelihaksi ostin vähärasvaista nauta-sikajauhelihaa. Sika kuuluu ehdottomasti kaalilaatikon "makumaailmaan". Joskus vähän ottaa silmään ja korvaan kun nykyään on joka asiassa "maailma" ja "matka". Mikä tahansa pikku kioski on nimetty jossain mainoksessa milloin miksikin maailmaksi. Ja toisaalta jonkun tyypin mikä tahansa prosessi on "matka". Tyypillinen esimerkki on vaikka VOF:ssä aloittelevan esiintyjän tie alkukarsinnoista voittoon on ”mahtava matka". Tein kaalilaatikon ja sen tekeminen oli mahtava matka. Menin sohvalta keittiöön, keitin Isännän viipaloimat kaalit kypsäksi, ruskistin jauhelihan ja kuullotin sipulit. Sitten lisäsin mausteet ja riisit ja sekoitin kaikki yhteen ja kippasin sopivan kokoiseen uunivuokaan ja vuoka uuniin. Siinä oli minun "matkani" kaalilaatikon kanssa. 

Kaalisuikaleet keitin lihaliemessä ja säästin kaiken keitinveden. Keitin siinä samassa liemessä seuraavaksi riisit (2,5dl) ja loput keitinvedestä kaadoin laatikon päälle ennen uuniin laittoa. Kolme sipulia viipaloin ja kuullotin. Pilkoin matkaan mukaan myös kaksi valkosipulin kynttä. Mausteina käytin suolaa, mustapippuria, meiramia ja yrttisekoitusta sekä muutaman kokonaisen maustepippurin. Loppusilaukseksi vielä pieni loraus siirappia. Sitten alkoi kaalilaatikon matka parempiin suihin, ensin kuitenkin uuniin.

Kuva: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä


maanantai 24. lokakuuta 2022

Punajuuripata


Nyt on punajuuren aika. Ja porkkanankin ja monen muun kotimaisen juureksen. Punajuuri sisältää vain vähän energiaa, runsaasti kuituja ja paljon vettä. Sen ravintosisältö on monipuolinen: 

”Näiden hyvien ominaisuuksien lisäksi punajuuri sisältää monipuolisesti kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Punajuuresta saa myös A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisilla on vähäistä. Folaatti vaikuttaa positiivisesti punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten ahtautumiseen.”

Lähde: meillakotona.fi

Tiettyjen ruoka-aineiden hinnat nousevat koko ajan. Lihan ja kalan tuotanto tuhoaa maapalloa ja eläinrasvan sisältämä kolesteroli omia verisuonia. Näistä syistä olen yrittänyt lisätä kasvisten käyttöä ainakin omassa ruokavaliossa. Isäntä kun on A-luokan lihansyöjä, hänen ruokavalionsa muuttaminen ei ole ihan niin helppoa.

Punajuuri on edullista. Tein tänään Yhteishyvän ruokaliitteen nro 5/2022 ohjeen mukaan punajuuripataa. Postauksen alussa on kuva omasta aikaansaannoksestani, mutta unohdin murentaa pinnalle fetajuustoa. No, ehkä huomenna sitten. 

Isäntä valmisti itselleen täytettyä jauhelihamureketta. Täytteeksi hän laittoi pussillisen pakastevihanneksia ja viipaloi niiden päälle puoli pakettia mustapippurikoskenlaskijaa. 

Alla olevassa kuvassa on punajuuripadan ohje: 




Jos ohjetta jotenkin tuunaisin, niin linssien sijasta laittaisin isompia papuja. Linssit ikäänkuin katoavat tuonne juurespalojen sekaan. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Yhteishyvän ruokaliite nro 5/2022.

Ei kaupallista yhteistyötä.



sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Murskatut perunat ja jauhelihakastike


Otsikon menyy kuulostaa ehkä oudolta yhdistelmältä. Sattuneesta syystä (etätyöt) on viime aikoina tullut tehtyä ruokaa aika paljon itse. Välillä alkaa ideat loppua. Se on tuttua varmaan jokaiselle. Ja useimmitenhan sitä haluaisi päästä vähällä, varsinkin arkena. 

Tein sitten isomman jauhelihakastikkeen 700g:sta naudan vähärasvaista jauhelihaa. Ainoa sipuli oli jääkapissa alkanut kasvamaan uudestaan, joten käytin tässä tuoreen sipulin sijasta kuivaa sipulijauhetta sekä valkosipulijauhetta. Lisäksi ruokalusikallinen savupaprikajauhetta. Mustapippuria ja basilikaa laitoin kastikkeeseen myös sekä lorauksen härkäfondia. Ruokalusikallisen gluteenittomia kaurajauhoja ripottelin ruskistetun jauhelihan päälle.  2dl:n purkin paseerattua tomaattia kumosin joukkoon ja kuumaa vettä ehkä n. 3 dl.   

Murskatut perunat syntyivät tällä kertaa Herkkusuut-blogin ohjeella: www.herkkusuut.com. Ohje löytyy helposti googlettamalla.

Käytin perunoihin pussinpohjallisen cheddar-juustoraastetta pakastimesta sekä pienen ripauksen Aurajuustomurua. Perunoista ylijääneen valkosipulivoin kumosin jauhelihakastikkeeseen. Eihän sellaista herkkua roskiin laiteta. Ah, mikä valkosipulin tuoksu valtasi talon. Pelkällä tuoksulla eläisi jo pitkään.

Koska taas on se aika vuodesta, kun pakastimen sisällön kanssa pitää tehdä inventaariota, keitin löydöksistä marjakiisselin. Rasiallinen karpaloita ja puolikas rasiallinen mustaherukoita. Niistä tuli noin kolmen litran kiisseli, josta riittää Isännälle muutaman aamupuuronkin päälle. Kiisseliin teelusikallinen suolaa mieluummin jo keitoksen alkuvaiheissa, niin lopputulos ei maistu vedeltä. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ha muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  



sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Igorin kanaa


Tuli taas tehtyä Igorin kanaa Peggyn reseptillä. Uunikasvikset "kylkeen". Taas on syöjät ja syöjättäret vähän aikaa hiljaa.
https://www.mtvuutiset.fi/makuja/reseptit/resepti/peggyn-pieni-punainen-keittio-kanaa-igorin-tapaan/5649972#gs.z9r186

Tästä tykkää nuorisokin ja lisäkkeeksi riisiä sekä uunikasvikset: parsakaalia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa. 1dl vettä vuokaan, vähän suolaa ja oliiviöljyä päälle, kypsennys uunissa Igorin kanan kanssa yhtä aikaa foliolla peitettynä.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty
Reseptilinkkiä ja blogin linkkiä saa jakaa vapaasti

lauantai 4. tammikuuta 2020

Kurmeetason ateria



Kurmeetason ateria tulossa, arvioi Isäntä keittiöstä tulevan tuoksun perusteella, kun päiväunilta heräsi. Perjantaina 3.1.2020 aloitetulla kotkotti-linjalla jatketaan.

Broileria juustoisessa sinappikermassa kahdelle

5-6 kpl pintamaustettuja broilerin nuijia
2 dl kuohukermaa tai ruokakermaa
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
1 tl valkosipulijauhetta
50 g parmesaaniraastetta

Lado broilerit uunivuokaan ja pirskottele sitruunamehu päälle. Ripottele valkosipulijauhe broilerien pinnalle. Sekoita muut aineet ja kaada seos vuokaan. Paista 175C asteessa 45-60 min astian koosta ja  nuijien määrästä riippuen. Kypsyminen kestää pienemmässä astiassa kauemmin. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kaikkien aikojen Maukas lihapata


Lehdessä luki, että pyhäinpäivän perinneruoka on palapaisti. Erikoisella Asiantuntijalla on ollut vuosia käytössään maukkaan lihapadan resepti ja pitkästä aikaa läksin toteuttamaan perinneruokaa sillä reseptillä. Jaan sen tässä lukijoidenkin käyttöön.

Esikoisvävy heräsi ja tuli keittiöön unihiekkaa silmissään ja kysyi mitä teen. ”Maukasta lihapataa.” ”Kenestä Maukasta?”, kysyi hän. 🤣🤣 (Hänellä on kaveri, jonka nimi on Maukka.)

https://www.foodie.fi/recipe/a7c28b01fc0ef0608ccaf40b27626830

Tällä kertaa unohtui hankkia kantarelleja eikä niitä ollut pakastimessakaan, joten ne nyt sitten jäivät valitettavasti pois. Valkoviinikin oli Prisman hyllyltä napattua ja siten tähän tarkoitukseen vähän makeahkoa. Kuivempi valkoviini olisi parempi, mutta eilen Alko oli kiinni. Jätin viinin makeuden vuoksi sitten pois ripauksen sokeria, jota laitan melkein kaikkiin liharuokiin reseptin ulkopuolelta. Hillosipuleista en pidä ja niitä en ole tähän yleensä laittanut. Tuleehan siihen muutakin sipulia. Tässä on tuplamäärä tulossa, silti laitoin vain yhden purkin Flora culinessea. Tarvittaessa voi myöhemmin lisätä sen toisen.




Tässä juuri uunista otettuna. Näyttää ravitsevalta.
Päivitys 3.11.2019 klo 22 Palaute vävyltä: ”Parasta lihakastiketta ikinä.” ❤️❤️

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä kuvissa näkyvien ja tekstissä mainittujen tuotteiden ja liikeyritysten kanssa.