Tämä kyseisen kirjailijan kolmas romaani sai Finlandia-palkinnon ja on ensimmäinen, jonka tältä kirjailijalta luin. Hänen esikoisromaaninsa Kissani Jugoslavia sekä toinen Tiranan sydän päätyivät kyllä tämän kirjan jälkeen lukulistalle. Aikaisemmatkin romaanit ovat palkittuja muissa yhteyksissä.
Kirjailija on Kosovon albaani, joka on muuttanut Suomeen parivuotiaana ja on nyt kolmikymppinen kirjallisuustiedettä ja elokuvakäsikirjoittamista opiskellut filosofian maisteri.
Kirjan aihepiiri ei sinänsä ole Erikoisen Asiantuntijan lempiaiheita, enkä liputa kirjaa niiden vuoksi, mutta välillä on hyvä mennä uusille aihealueille. Monistakin yhteyksistä olemme lukeneet aikaisemmin, että kirja koskettelee muun muassa kahden miehen välistä suhdetta Kosovon sodan kynnyksellä. Mutta myös ei niin onnellista avioliittoa, maastamuuttoa, rikoksesta tuomitsemista ja karkotusta sekä entisen rakkauden etsimistä ja löytämistä. Ja mitä kaikkea sen jälkeen tapahtuikaan.
Tositapahtumiin se ei ihan suoranaisesti perustu, mutta tietenkin osittain. Kuvaukset sotaan liittyvistä tapahtumista ovat ilmeisen todentuntuisia. Niillä ei kuitenkaan millään lailla ole tarkoituskaan lukijaa kauhistuttaa. Ne pysyvät jollain tavalla hienosti vähän kuin sivulauseessa. Kirjailija kuljettaa tarinaa kauniilla ja ilmeikkäällä kielellä kevyesti eteenpäin, vaikka kyse on koko ajan raskaista asioista. Raskas on myös tarina kahden miehen suhteesta, jossa toinen on perheellinen ja vaimo odottaa esikoista. Kirjasta ei selviä, valkeniko vaimolle koskaan hänen puolisonsa suhde toiseen mieheen. Enempää ei voi juonesta paljastaa.
Kirja pitää otteessaan alusta alkaen. Luin sen puolesta välistä loppuun yhdeltä istumalta, vaikka väsymys ja alkava migreeni jyskytti päässä ja televisiossa näytettiin samaan aikaan Urheilugaalaa.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / Jonne Räsänen, kansi Mirja Mäkilä
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen ja muu käyttäminen on kielletty.
