 |
| Vanessa Springoran omaelämäkerta: Suostumus |
V. on vangittu kirjan sivuille. Hän tuntee ruumiinsa olevan paperia ja verensä mustetta ja kirjan kannet ovat sulkeneet hänet sisäänsä. Hänen täytyy avata toiset kannet ja kirjoittaa tarina uusiksi. Hänen omansa. Hänen totuutensa.
V. on nuori tyttö, murrosiässä, seksuaalisuuden kynnyksellä. Viisikymppinen G. on pedofiili, efebofiili. Se on alusta asti selvää, lukijalle. Vaan ei näille tosiaan rakastaville henkilöille. He uskovat rakastavansa toisiaan ja minkä rakkaus sinetöi, ei voi olla kiellettyä tai väärin.
G. selittää motiiviaan. Hän uskottelee, että nuorelle on turvallista tutustua seksin iloihin kokeneen henkilön kanssa. Hän käyttää taktiikkaa, jolla saa mielistelyllään ja palvonnallaan, tuntien itsekin polttavaa rakkautta, nuoren rakastumaan tähän ihailtuna ja haluttuna olemisen tunteeseen, ehkä itseensäkin. Pitäähän hän itsensä myös fyysisesti kunnossa. Mutta epäsuhta on tosi. Nuoren pitäisi tutustua seksuaalisuuteen itsensä ja kaltaisensa kanssa. Herätä ja kasvaa aikuisuuteen opetellen, ei aikuisen, hyväksykäyttäjän taholta käytännön oppia saaden.
G. on älykäs, taitelijaluonne ja kulttuuripiireissä arvostettu. Hän julkaisee uuden teoksen vuosittain. Kaiken älykkyytensä hän käyttää kahteen tarkoitukseen: omien sairaiden seksihalujensa tyydyttämiseen ja näiden tapahtumien kirjoittamiseen kirjoihinsa. Tytöt, ja nuoret pojatkin, ovat uhreja monella tapaa. Hyväksikäytettyjä fyysisesti, henkisesti ja lisäksi G. repii kirjailijapiirien arvostuksensa ja elantonsa leväyttämällä yksityisiksi kuvitellut hetket kaikkien luettaviksi.
V:n varttuessa hän ymmärtää, että G. on hyväksikäyttäjä. G:n ajatusmaailma ei muutu, vaikka hänen olisi pitänyt aikuistua jo vuosikymmeniä sitten. Hänen seksuaalisuutensa on jäänyt murrosikään ja vastuuntuntonsa ei ole kehittynyt yhtään enempää. V. jättää G:n ystävänsä tukemana, joka järkyttää G:n, mutta uusia uhreja löytyy ja V. päätyy tarinaksi tarinoiden joukkoon.
Älykkyytensä avulla G. pystyy kiertämään lainsäädäntöä ja julkaisee myöhemmin V:stä tunnistettavia valokuvia sekä V:n hänelle kirjoittamia kirjeitä. Vuosia myöhemmin, osin vastentahtoisesti, mutta ehkä vapautuakseen ja kyseenalaistaakseen G:n toimet, V. kirjoittaa omaelämäkerran, Suostumuksen.
On pöyristyttävä ajatus, että taiteellisille ja karismaattisille ihmisille on annettu erivapauksia, niinkuin G:llekin. Hän kirjoitti lukuisia teoksia fantasioistaan seksistä alaikäisten kanssa, toteutti elämässään näitä unelmiaan ja se tiedettiin. Älykkäänä hän osasi kääntää huomion kirjoihinsa ja ihmiset katsoivat hänen ohjaamaansa suuntaan ja käänsivät selkänsä hyväksikäytölle. Sillä sitä se aina on. Aikuisen ja lapsen tai nuoren välinen seksi. Vaikeneminen tulkitaan myöntymiseksi, monessa asiassa, tässäkin ja edelleenkin. On hämmästyttävää ja silti ymmärrettävää, miksi lapsia ei voida pelastaa näiltä sairailta aikuisilta. Aikuiset, kuten G:kin teki sen taitavasti, kietoen lapsen yhteiseen kiihottavaan salaisuuteen.
Aiheestaan huolimatta kirja oli monin tavoin vaikuttava, rohkea, koskettava, feministinen, sanallisesti vahva. Ihmisoikeuksia peräänkuuluttava. Kertojana on uhri, joka ei uhriudu, vaan kuitenkin selviytyy. Ei haavoitta eikä helposti. Eikä G:tä (Gabriel Matzneffiä) koskaan tuomittu seksuaalisista hyväksikäytöistä. Hänen kirjalliset tuotokset ja V:n hänelle lähettämät kirjeet on arkistoitu talteen jälkipolvia varten. Kirjan lopussa Vanessa leikittelee ajatuksella, että leikkelee Gabrielin hänelle lähettämät kirjeet ja heittää ne taivaan tuuliin konfettien tapaan. Tarina tulee julki kirjassa, kansiin vangittuna.
Efebofilia tarkoittaa aikuisen pääsääntöisesti murrosikäisiin tai juuri murrosiän ohittaneisiin (15-19) nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Pedofiliassa mielenkiinto kohdistuu alle murrosikäisiin lapsiin.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
