Vuoden 2020 Mökkipäiväkirjan toinen kausi käynnistyy.
Tämän kauden jaksoissa nähdään varhaista keski-ikää lähestyvän pariskunnan (<60v<) ja australianterrierin viiden päivän ja yön seikkailuja eteläsavolaisella vuokramökillä.
Isännän vuorotteluvapaa lähenee loppuaan. Yhteistä aikaa sekä Emännän että Haukkulin kanssa on ollut paljonkin, mutta vallitsevan tilanteen (korona) vuoksi ei ole oikein ollut intoa poistua kotoa kovinkaan kauas tai pitkäksi aikaa. Edellinen kausi Mökkipäiväkirjasta sijoittui maaliskuun puoliväliin, juuri siihen ajanjaksoon, kun korona lähti Suomessa lapasesta. Koulujen sulkemisia ja Uudenmaan motittamista suunniteltiin.
Koronan pakottamana kotimaan matkailun arvo on noussut uusiin mittoihin ja niin ollen vuokramökkejä ei ole tarjolla riesaksi asti varsinaisen lomakauden loputtuakaan. Tällä kertaa meillä on aikaa viipyä vain viisi päivää ja yötä ja mökiksi valikoitui tähän astisista ihan kärkipään mökki sijaintinsa ja muiden olosuhteidensa puolesta. Kaikissa mökeissä on aina eri puolia ja ominaisuuksia. Tämä on meille vähän liiankin iso. Yläkerta makuuhuoneineen jää kokonaan käyttämättä. Sinne voisi asuttaa ainakin neljä mökkeilijää lisää.
Välillä tarvitaan hyviä ideoita. Tässä Isännän keksintö keittiöpyyhkeen ripustamiseksi lähemmäs vesipistettä.
Varsinainen maksettu mökin vuokrausaika alkoi vasta keskiviikkoillasta, mutta maanantaina vuokraisäntä ilmoitti puhelimessa, että mökille saa tulla jo aikaisemminkin. Sain järjestettyä keskiviikolle vapaapäivän (kiitos työn sekä työnantajan joustavuuden) ja niinpä suunnattiin tiistai-iltana töiden jälkeen volkkarin keula ja ikenet kohti Etelä-Savoa.
Haukkuli on tottunut mökkeilijä, mutta sen kanssa täytyy olla tarkkana, kun se tutustuu uuteen mökkiin ja sen tuoksuihin. Ja niitähän riittää, koska tässä mökissä on tietenkin ennenkin käynyt lemmikkieläimiä. Haukkuli saattaa nimittäin tutustumista tehdessään merkata sisälle, jos ei pidä varaansa. Tällä kertaa se päätti merkata oikein kunnolla vai kertoiko mielipiteensä heti tuoreeltaan. Se murjaisi tortut keskelle mökin parasta mattoa vuokraisännän silmien alla. No, onneksi tuote oli kiinteänsorttista ja sen sai poistettua ilman tahroja eikä vuokraisäntäkään pahastunut. Hän kuului itse olevan kissaihmisiä, mutta ymmärsi koiranelämääkin.
Sen verran iltahämärissä ja väsyneinä tultiin perille, että vasta aamulla rullaverhoa avatessa huomasin alla olevassa kuvassa kiipeilevän otuksen. Aika hieno veistos yhdestä puusta.
Saatiin myös tarjous, josta ei voinut kieltäytyä: paikallisen marjatilan sadon jämiä saatiin poimia talteen. Muuten olisivat joutuneet haaskuuseen, kun vanhat varret kohta katkaistaan. Vadelmahan on kaksivuotinen kasvi ja ensi vuonna se tekee sadon tänä vuonna nousseisiin versoihin. Tänä vuonna satoa antaneet varret on poistettava. Poimittiinkin niitä sitten mökkipäivien aikana jokunen litra pakkaseen ja vähän suoraan suuhunkin.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.
