Tämäkin on asia, lukuisten muiden joukossa, josta jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja näkemyksensä. Nimiasiasta nimittäin.
Aiemmin jo pohdimme nimenantoa postauksessa Ei nimi lasta pahenna.
Lueskelin aamulla paikallislehdestä kirkolliset ilmoitukset, niinkuin aina sunnuntaisin. Kuolleet ja kastetut. Tuttuja ei ollut kummassakaan.
Kastettujen osalta on mielenkiintoista seurata miten nyt muodissa olevia nimiä on annettu monelle lapselle. Vuoden 2021 suosituimman pojan etunimen, joka on Leo, on saanut useampi poika, samoin Onni-nimen. Vuoden 2021 suosituinta tytön nimeä, Ainoa, ei ole kastetuissa tällä kertaa yhtään.
Jos otetaan huomioon kaikki annetut nimet, niin suosituimmat nimet vuosi toisensa perään ovat Juhani ja Maria, usein juuri ns. toisina niminä tavallisimmin käytettyinä. Näitä nimiä oli nyt kastetuissa muutamia.
Miksi nyt taas yhytin itseni nimiä pohtimasta. No, tuosta Juhani-nimestä se tällä kertaa alkoi. Kun Keskimmäisellemme oli aika antaa nimi, oli lähipiirissä selvä näkemys, että ihan varmasti tulee toiseksi nimeksi Juhani. Onhan Ukon toinen nimi Juhani, kuten myös meidän molempien isänkin toinen nimi. Mutta meilläpä itsellä oli varma ajatus alusta asti, että ei todellakaan mitään Juhania anneta "ihan vaan siksi". Eikä annettu.
Minun mielestäni on tosi rasittava ajatus, että lapselle tulisi antaa nimi jonkun henkilön mukaan, ainakaan jos se ei itsestä tunnu hyvältä eikä lapsikaan sattuisi yhtään näyttämään tuon nimen kantajalta.
Ja sitten, jos jonkun isovanhemman nimi annetaan, niin sitten myös sen toisen. Tytölle nimi molemmilta isoäideiltä ja pojalle isoisiltä.
Päättelin tänään huvikseni nimiä lukiessani, että ainakin Daniel Pauli Alpo, Isla Matilda Maria, Joel Topi Kalervo, Viola Maria Kaarina, Kaamos Aarre Augusti ja Väinö-Antero Olavi ovat siunattuja isovanhempien nimillä. Tai sitten eivät ole.
Toiset voivat pitää tapaa ihastuttavana ja isovanhemmat tai muut nimensä periyttäneet kokevat varmasti ylpeyttä asian tiimoilta. Minä taas ajattelen tätä enemmän taakkana, jos suvussa on ollut näin tapana tehdä ja ollaan ikäänkuin pakkorakosessa.
Muistan kuinka Esikoisemme kastejuhlassa nimenannon jälkeen alkoi kuhina. Esikoisen toisen nimen kolme ensimmäistä kirjainta ovat samat kuin äitini kutsumanimessä. Josta sitten osa veti johtopäätöstä ja hernettä nenään, että toinen naispuolinen isovanhempi oli huomioitu annetulla nimellä ja toinen ei. Mutta kun ei oltu huomioitu kumpaakaan. Nimi on aivan eri.
Mietin samalla sisarusten nimiä. Että onhan se tavallaan hauskaa, jos kaikkien nimi alkaa vaikka A:lla tai rytmittyy samannäköisiksi kuten Tupu, Hupu ja Lupu. Onpa monta perhettäkin, jossa kaikkien perheenjäsenten nimi alkaa samalla alkukirjaimella. Jos perheenjäseniä on vaikkapa viisi ja viidennen nimi sitten alkaisi muulla kirjaimella, voisi herätä monenlaisia ajatuksia - eli kun on nimileikkiin lähdetty, niin vedetään loppuun asti.
Etunimen jälkeiset toiset nimet ovat tavallaan aika turhia. Vaikka mekin niitä lapsillemme mietimme parhaamme mukaan. Tietääkseni ainakaan virolaisilla eikä briteillä ole käytössään kuin yksi etunimi. En tiedä miten maailmalla muuten. Kuninkaallisillahan etunimiä taasen on pitkä litania ja nimirimpsuissa lienee mukana mummit, kummit ja kummin kaimat.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
