Kiistaton todiste

 

Peter James: Kiistaton todiste

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Toni Kamulan lukemana. Hänen lukutyylinsä ja äänensä sopi mielestäni tämän tarinan tulkiksi erinomaisesti. Tutuksi hänen äänensä on tullut minulle ainakin Stephen Kingin kirjoittamista ja äänikirjoina kuuntelemistani kirjoista.

Trillerimäisen tarinan polkaisee käyntiin puhelu, joka jää pyörimään päähenkilö Ross Hunterin mieleen. Ja ennenkuin ehtii Jeesusta sanoa, hän on tempautunut mukaan selvittämään luultavasti jollain tavalla koko ihmiskuntaa kiehtovaa tai ainakin kiinnostavaa kysymystä: Onko Jumala olemassa?

Kirjassa tällaisia todisteita lähdetään etsimään. Mitä ne ovat - en paljasta, mutta arvattavasti painoarvoltaan aika mahtavaa ja kiistatonta tavaraa tuon aineiston täytyy olla. 

Kirja on fiktiivinen jännitysromaani, mutta Jumalan olemassaoloa pohditaan monin todenperäisin tavoin. On historiallista ja tieteellistä näkökulmaa, myös uskoon perustuvaa. Itseänikin tämä ratkaisematon arvoitus kiinnostaa - sillä sellaisena sitä pidän ja siksi suhtaudun avoimin mielin tietyin varauksin Jumalan olemassaoloon.

Jeesus varmasti eli maan päällä, jos ei Jumalan poikana, niin kuitenkin todellisena henkilönä. En kiellä jumalallista syntyperääkään. Kas, kun en voi kumpaakaan teoriaa todeksi väittää. Ken uskoo, uskokoon. Joka ei usko, uskoo myös olevansa oikeassa. Kumpikaan ei voi väittää varmasti tietävänsä. Kirjassakin mainittiin hyvin tästä ajatuksesta jotenkin näin: Uskovat kysyvät miksi, tieteilijät miten?

Kirjan sivuilla päähenkilö pohti moraalia, jota minäkin siitä innostuin miettimään. Olen jo pitkään kallistunut ajattelemaan Raamattua vain vertauskuvallisena teoksena, jossa Jumalasta puhuttaessa puhutaankin ihmisen omatunnosta, moraalikäsityksistä eli siitä mitä ihminen pohjimmiltaan on. Tekojensa ja ajatustensa summa.

Mutta takaisin tarinaan. Mitä tapahtuisi erilaisille tahoille, jos kiistaton todiste Jumalan olemassa olosta todella löytyisi. Ketkä hyötyisivät, kun toiset ilmeisesti häviäisivät toisten voittaessa. Minkälainen maailmankuvamme olisi siitä eteenpäin. Löytäisivätkö kansakunnat toistensa luo, olisiko maanpäällinen paratiisi taas täällä - jos on koskaan ollutkaan. Enpä usko, että mitään autuutta kestäisi kovin pitkään - ihminen keksisi taas ennemmin tai myöhemmin jotain erimielisyyttä, kun tasaista ja tyyntä aikaa olisi eletty riittävän pitkään. Kirjassakin tämä kiistattoman todisteen etsintä sai aikaan monenmoista sotkua, jopa veristä.

Kirjan ja Toni Kamulan seurassa viihdyin erinomaisesti 20 tuntia ja 14 minuuttia. Kuuntelin kirjaa pääosin ulkoillessani ja kukkapenkkejä hoitaessani. Jos jokin on ihme, niin puutarhan kukkameri, joka vuosi toisensa jälkeen nousee maasta kaikessa väriloistossaan. Jos jokin on jumalallista niin luonnossa kaiken syntymä ja juuri tämä kasvun ihme! Samalla tälle kaikelle löytyy tieteellinen selitys. Kummassakin teoriassa on omat aukkopaikkansa.

Samoja teemoja pohdin aiemmin:

Kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdolista

Tieto vs.usko

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Pahan oma

 

Peter James: Pahan oma
Julkaistu aiemmin suomeksi v. 1989 nimellä Kylmä kosketus

Peter James on brittikirjailija, joka tunnetaan parhaiten rikoskirjoistaan, joissa ylikomisario Roy Grace ratkoo sattuneita ja tapahtuneita. Peter James on kirjoittanut myös kauhua. Luin häneltä v. 2015 ilmestyneen Kirotun talon jo aiemmin ja nyt kuuntelin BookBeatin valikoimista tämän Pahan Oman.

Pahan oma -romaani edustaa perinteistä, osin ennalta-arvattavia käänteitä sisältävää kauhutarinaa. Elokuvana tämä tarina sisältäisi salamyhkäisiä katseita ja kuvakulmia, hämäriä huoneita ja sateisia iltahämäriä, hiljaisia hetkiä, jotka yhtäkkinen räsähdys keskeyttäisi. Päähenkilöinä on kolmihenkinen ex-perhe. Vanhemmat ovat eronneet ja poika Fabian kuolee auto-onnettomuudessa. Fabian-nimessä on muuten jokin pahaenteisen pirullinen enteellisyys, vähän niinkuin Ennustus (The Omen) -elokuvan kauhealla pikkupojalla Damienilla. Jos kauhutarinan jonkun henkilön nimi on Fabian tai Damien, voi jo alkuun päätellä kuka on riivaaja.

Takaisin tarinaan. Fabian, joka kohtaa äkkikuoleman onnettomuudessa ilmaantuu kuolinhetkellään äidilleen ja isälleen. Jonka jälkeen alkaa tapahtua yhtä ja toista. Fabian ilmaantuu valituille eläville erilaisin keinoin, turvautuupa äiti spiritistiseen istuntoon ja manaajaankin. Tarinan edetessä Fabianin ja muidenkin lähipiiriläisten menneisyydestä nousee esiin salaisuuksia ja syitä Fabianin näyttäytymisille. Jysäyttelyt ja yllätyskäänteet ennen loppuratkaisua kuuluvat asiaan tässäkin tarinassa. 

Ihan kelpo kauhutarina tämä on!

Paljon on päiviä kulunut siitä, kun tämä tarina on kirjoitettu. Kuolleiden henkien esiintymiset, manaamiset ja riivattujen raivoamiset ovat tarinoiden aiheita, jotka ovat ja pysyvät. Kertoohan ja Raamattukin aiheesta. Kuinka itse Perkele koetteli Jeesusta erämaassa ja että Juudaskin kavaltaessaan Jeesuksen olisi rahanahneuksissaan avannut sydämensä pahuuden astua sisään.

Mikä näissä tarinoissa kiehtoo. Ehkä lopulta on kyse ihmisessä itsessään olevasta hyvän ja pahan loputtomasta taistelusta. Eihän kukaan meistä ole täysin hyvä, jos ei täysin pahakaan. Ihmisessä oleva pahuus ja sen syöverit kaiketi kiinnostavat pääosin hyvänä esiintyvää ihmistä.

Peter James on kirjoittanut enimmäkseen dekkareita, joista en ole vielä lukenut ainuttakaan. Ehkäpä pian luenkin!

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.