Puutarhatontut ovat jo pitkään olleet "sou lääst siison" -tuotteita, että niitä ei haluaville löydy enää mistään. Tarkoitan tässä kunnon puutarhatonttuja, en mitään vitsikkäitä pikku-ukkeleita, joita kyllä löytyy. Hakusessa oli kunnon tuvanvartija pihaan.
Kun ei sopivaa (lue: isoa betonista tonttua) löytynyt mistään, oli ainoa vaihtoehto väsätä sellainen itse. Betoni oli jo ennestään tuttu työstömateriaali. Siitä on valmistunut raparperinlehtiä mallina käyttäen tuvan pihapoluille askelmia ja linnuille vesialtaita. Muitakin pieniä muottitöitä löytyy sieltä sun täältä. Kuin sattuman kaupalla samaisena keväänä, kun idea syttyi, paikallinen Wellamo-opisto tarjosi asian tiimoilta kurssia. Ei muuta kuin ilmoittautumaan ja äkkiä.
Kurssilla oli mahdollisuus suunnitella ja työstää haluamansa mallinen ja kokoinen betonivalutyö kipsimuottiin. Siis astetta tai useampaakin haastavampi homma kuin betoniset raparperin lehdet. Minulla oli mallina eräs pieni tonttupatsas. Opettajan kysyessä aionko toteuttaa tontun jonkin verran suuremmassa koossa vastasin: "Kyllä" ja ajatuksissani kumitin tuon "jonkin verran" pois suunnitelmasta.
Homma käynnistyi aihion tekemisellä, johon käytettiin sitä samantapaista materiaalia, joihin tehdään kukka-asetelmia, styroksia, kanaverkkoa, rautalankaa ja savea. Ensin muotoilin sellaisen noin suunnilleen sinnepäin olevan tontun rungon, jonka viimeistelin kanaverkkoa ja rautalankaa apuna käyttäen. Sitten aloin muotoilla savesta rungon päälle varsinaista mallia lopulliselle työlle. Eli tässä vaiheessa tehdään tulevan valmiin työ ensimmäinen "vedos", joka on lopullisen työn täydellinen kopio.
Opettajan huomio kiinnittyi melko pian tonttuni kaikin puolin isoon kokoon. Sekä korkeus että leveys oli kurssilaisten töistä selvästi suurin. Siis selvästi! Korostin opettajalle, että tiesin mitä olin tekemässä. Opettaja ei estänyt, mutta en huomannut merkittävää kannustusta massiivisen työni äärellä. Ei se mitään!
Kun savinen tonttu oli valmis, oli aika kuorruttaa se kipsillä. Siitä tulee aihio lopulliselle betonivalulle, josta tonttu sitten valmistuu eli "kuoriutuu." Kipsin kanssa oli taiteilua. Veden lämpötilalla oli merkitystä, kipsijauheen määrällä, sekoituskäden nopeudella ja kipsiseoksen levittämisellä savimuotin päälle. Kipsiseos nimittäin alkaa kuivua välittömästi, kun se valmistunut sopivaksi levittää. Kiirettä piti ja kipsivelliä piti valmistaa monta satsia tontun koko huomioituna.
Aloin jäädä jälkeen muista kurssilaisista, kun heidän työnsä jo pikkuhiljaa alkoivat valmistua ja kurssin loppukin häämöttää. Sain jatkaa työtäni yhden ekstrakerran verran, mutta jouduin jättämään viimeisen vaiheen eli betonin valun kipsimuotin sisään tehtäväksi omalla ajallani.
Jo kipsimuotti oli niin painava, että sen siirtämiseen autoon tarvittiin Uko ja tavarakärryt. Uko arvioi, että hökötys painoi noin 60 kiloa. Tontturaakile matkusti kesän korvilla mökille odottamaan omaa jatkokurssia.
 |
| Kipsimuotti valmiina betonivalua varten. |
 |
| Tontunpuolikkaat täynnä märkää betonia. Toinen puoli käännettiin toisen päälle ja sitten muovin sisään odottamaan kuivumista. Betoni sai kuivua noin viikon kipsikuoressaan, jonka jälkeen kipsi naputeltiin pois taltan ja kumivasaran avulla. |
Kyllä oli melkoinen urakka tämä puutarhatonttuprojekti, mutta sain lopulta mitä tilasin eli halusin. Jättiläispuutarhatontun. En ole törmännyt vielä tähän mennessä kenenkään puutarhassa yhtä suureen tonttuun!
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
