Nykyään minulla on useimmiten koko ajan menossa kaksi kirjaa - toinen lukien ja toinen kuunnellen. Muistan joskus vannoneeni, että se on mentävä kirja kerrallaan, ei mitään päällekkäisyyksiä. Olen jopa kauhistellut kuullessani, että joillakuilla voi olla yhtä aikaa meneillään kolmekin kirjaa.
Kirjaa luen vain iltaisin ennen nukkumaan menoa. Useimmiten kuuntelen kirjaa jotain hommaa tehdessäni, joskus lenkkeillessäkin. Kuunnellessa en voi tehdä mitään keskittymistä vaativaa, muuten ote herpaantuu. Lenkkeillessä taas kuuntelen mieluiten luonnon ääniä. Automatkoilla apukuskin paikalla istuessa tulee myös usein kuunneltua, jos kuski ei ole juttutuulella 😁
Mutta siihen sotkuun. Kävi näet niin, että kirjat, jotka olivat parhaillaan luvussa ja kuuntelussa muistuttivat siinä määrin toisiaan, että menin henkilöissä ja juonissa ihan sekaisin. Sitten piti kelata ja plarata sivuja taaksepäin ja oikein miettiä kumpi tarina oli nyt meneillään. Juu - ei voi jatkua näin. Jatkossa pitää valita samanaikaiset kirjat ihan eri genreistä, ettei mene hyvät tarinat "hukkaan", kun lukijana tai kuuntelijana sotkeennun ihan itsekseni.
Molemmat sotkuun liittyvät jännärit olivat hyviä. En arvannut - niinkuin en koskaan - tarinoiden syyllisiä enkä loppuratkaisuja. Jännitys säilyi siis viimeisille sivuille asti.
 |
| Riley Sager: Eloonjääneet tytöt |
Riley Sagerin jännitysromaani Eloonjääneet tytöt oli ensikosketus kirjailijan teoksiin. Tarina kulkee perinteistä reittiä. Jotain on tapahtunut kauan sitten ja päähenkilö yrittää elää normaalielämää tässä hetkessä. Sitten alkaa tapahtua. Mennyt ja tuleva kehittyvät ja selkiävät. Uhrit ovatkin sankareita ja syyllinen yllättää, minut ainakin. Jopa niin, että mietin yllätysmomentin olleen hieman liiankin kimurantti. Mutta viihdyin kyllä hyvin tarinan parissa ja jos kirjailijalta löytyy muitakin teoksia, luen ne varmasti.
 |
| Lisa Jewell: Yöhön kadonnut |
