Mitä muija näki koiralenkillä?

Käytiin Haukkulin kanssa iltapäivälenkillä. Sade alkoi suunnilleen yhtä aikaa, kun astuimme ovesta ulos. Niin ollen vähän kastuttiin. Koiraa se ei niinkään haittaa, mutta kun minut on tehty sokerista, niin minua se vähän haittasi. 

Matkan varrella kohtasimme ohimennen naapurin koirakaverin isännän ja isoveljen, jotka alkavat muistuttaa toisiaan aina vaan enemmän, mitä aikuisemmaksi poika varttuu. Ovat nyt jo kuin kaksi marjaa, jos miehistä niin voi sanoa. 

Mutta näimme Haukkulin kanssa VÄSTÄRÄKIN. Ei ehkä ensimmäinen näillä kulmilla, mutta lämpötilaan nähden aika varhain se oli liikkeellä. Västäräkistä vähäsen. Vai miten se nyt oli. Tuntuu juuri nyt kyllä siltä, että paljon on vielä kesään aikaa. 

Kuva: Pixabay

Lintupäiväkirja

Kottaraisen pönttö odottaa kevät toisensa jälkeen kottaraisia, turhaan!

24.4. 2020
Koitti ensimmäinen lomapäivä, jolloin ehdin bongaamaan vasta iltasella. Mökkimatkalla näimme kymmeniä, jollei satoja metsähanhia levähtämässä sänkipellolla. Joukossa oli muutamia joutsenia. Mökkipihaan saavuttuamme pelmahti lentoon parvi peipposia ja nyt illansuussa auringon kohta laskiessa mustarastaat soittelevat huilujaan puiden latvoissa. Metsästä kuuluu kyyhkyjen pulputusta. Laulujoutsenet lentävät torvet soiden yöksi kotijärvelleen nukkumaan. Ihan kohta, jos kaikki on ennallaan, lentää lehtokurppa määkien tuvan yli.

25.4.
Tiaiset ovat jo valinneet pönttönsä. Sini- ja talitiaisilla on pihapiirissämme 12 pönttöä. Yksi, tänä keväänä paikalleen asennettu, odottaa vielä nuortaparia asettumaan. Voi olla, että se tuli laitettua liian myöhään ja se on nyt ensimmäisen kauden tyhjillään.  Joka vuosi käy niin, että kirjosieppopari tai kaksikin valloittaa tiaisilta valmiiksi sisustetun pöntön. Ne kun eivät välitä niin kodinrakennuspuuhista, ovat enemmän sellaisia airbnb-tyyppisiä asukkeja. Harmittaa tiaisten puolesta, mutta luonnon laki on luonnon laki!

26.4.
Aamulenkillä pääsimme kuulemaan teerien kujertelua. Yritimme päästä näköetäisyydelle, mutta emme onnistuneet. Käpytikat paukuttelivat haavan latvassa. Taivaanvuohen mäkättävä ääni lähestyi ja pian näimmekin sen saapuvan erikoisella vaappuvalla lentotyylillään ja välillä syöksähdellen. Toisin kuin lehtokurpan mäkättävä lauluääni, taivaanvuohen mäkätys kuuluu sen pyrstön reunasulista linnun syöksyessä alaspäin.

27.4.
Aamulla olivat mustarastas ja orava vierekkäin syömässä viimeisiä auringonkukan siemenjämiä maasta. Mustarastaan pikimusta höyhenpeitto kiilteli kuin öljyttynä aamuauringon loisteessa. Vaan miten oli orava pukeutunut. Sama ongelma sillä on kuin meillä ihmisillä, kun on tämä välikausi - ei oikein lämmintä, muttei kylmäkään. Kurrella oli ruskea kesätakki päällä, mutta jalassa vielä harmaat villahousut. Kyllä oli hurmaavan näköinen pikkukaveri eriparivaatteissaan.  Punarinta tovereineen on vieraillut ahkeraan pihallamme. Niitä on jotenkin erityisen paljon. Se on Englannin kansallislintu  - Robin, suloinen ruskea pikkulintu oranssinpunaisine kaulalappuineen. Laulaakin niin kauniisti. Korppi lensi illansuussa tuvan yli. Sen siivistä lähtee ääni, kuin peltiä heiluttaisi ja väliin se klonksauttaa oman erikoisen äänensä. Metsähakkuiden myötä ne ovat paenneet syvempiin metsiin mikä on harmillista.

28.4.
Viimein näin västäräkin täällä maallakin. Viime viikolla tapasin kaupungissa tämän tyylikkään musta-valkoisiin pukeutuneen iloisen keikistelijän. Iltapäivälenkillä kuulostelin kuin varis raakkuisi kuusikossa. Olihan se. Kun korpit ovat muuttaneet muualle, ovat varikset tulleet tilalle. En ole tästä kovinkaan mielissäni, variksia nyt näkee aina. Korpissa on glamouria. Hra ja rva punatulkku kävivät vielä tervehtimässä meitä pihallamme. Ne lähtevät kesän ajaksi syvemmälle metsiin pesimään ja palailevat vasta syksyllä, kun jyvätarjoilut on laitettu esille. Olen vain kerran tai pari nähnyt punatulkun keskikesällä, ne todella pysyvät metsän siimeksissä. Töyhtötiaista on ikävä. En ole nähnyt yhtä ainutta töyhtötiaista pariin vuoteen. Juuri eilen satuin kuulemaan uutisissa, että töyhtö- ja hömötiaiset kärsivät tiaisista eniten hakkuista. No, sen olen surukseni huomannut.

29.4.
Upeanvärinen järripeippo on vieraillut kevättalvesta asti pihallamme ruokintapaikalla. Se on heti aamusta etsimässä jämäjyviä tiaisten kanssa. Käpytikka humahtaa paikalle etsimään talipötköjä. Ei niitä enää ole - se tyytyy nokkimaan maasta jyviä pienempien ruokailijoiden rinnalla. Keltainen vihervarpunenkin tottui ruokatarjoiluun ja ihmettelee nyt hävinneitä jyväautomaatteja. Ja minä suren kadonneita kottaraisia. En edes muista, koska olisin viimeksi päässyt ihailemaan kottaraisen valkopilkullista tummaa höyhenpukua. Laitoimme 10 vuotta sitten tarjolle kottaraisen pöntönkin. Ei kottaraisen kottaraista. Vaan ihan hukkaan ei pöntön laitto ole mennyt, nimittäin eräänä kesänä siinä pesi käenpiika. Voi mitä siritystä pöntöstä kuuluikaan, kun poikaset olivat kuoriutuneet. Josko tänä keväänä pönttö saisi taas asukkeja.

30.4.
Iltapäivälenkillä kuulin taivaalta tutun klonksauksen. Korppi  lensi ylitseni hapsumaisine siivenkärkineen ja kiilamaisine pyrstöineen. Antoi lounatuulen kannatella itseään ja liiteli kuin taivasten herra. Vaan yhtäkkiä kävi kiepsahdus ja se putosi selkä edellä vapaapudotusta varmastikin useita metrejä alaspäin kunnes kiepsautti itsensä takaisin normaaliin lentoasentoon. Se selvästikin intaantui leikkisäksi kuin delfiini aallokossa. Vai halusiko kiusoitella minua, maan kamaralle kahlehdittua ihmistä.
Pihaan palatessani siellä olivat koolla punatulkut, rva ja kolme herraa. Oliko menossa Napakymppi eli puolison valinta rouva X:n taholta. Pyrähtivät kuitenkin lentoon, kun tulin häiritsemään, ehkä juuri ratkaisevan kysymyksen kohdalla.

1.5.
Lähdimme vapunpäivän ajelulle ja näimme läheisellä pellolla kurkia ruokailemassa. Samaiselta pellolta lähti lentoon parvi pulujen maalaisserkkuja sepelkyyhkyjä. Usein sepelkyyhkyn huhuilua luullaan pöllön ääntelyksi, mutta pöllöt harvoin huhuilevat hu-huuta pitempää säkeistöä. Kyyhkyt antavat tulla tuutin täydeltä omaa pulinaansa.

2.5.
Kirjosiepot ovat saapuneet ja kärkkyvät tiaisten valmiiksi sisustamia pönttöjä. Tekisi mieli puuttua tähän toimintaan, kun se tuntuu ja näyttää niin epäreilulta. Tiaiset yrittävät pitää puoliaan, joskus voittavat ja joskus häviävät. Hävitessään tiaiset käyvät heti uuden pesäkolon etsintään, kun kirjosieppokoiras jo houkuttelee emäntää pöntölle. Illansuussa luulin taas kuulevani lehtokurpan, mutta ääni tulikin läheiseltä pikkupurolta, kun sammakot pitivät kurnutuskisojaan.

3.5.
Tiltaltti viritteli sunnuntaiaamupäivän rauhaan tuttua til talt -lauluaan. Ääni vain kuului, mutta mitään lintua emme päässeet näkemään. Ilman tunnistettavaa lauluääntä sitä olisi vaikea tunnistaakaan. Se kuuluu ryhmään "pienet ruskeat linnut",  joita on pilvin pimein. Sunnuntairetkemme suuntautui korvasienimetsään. Laulurastas lauleli ihanasti ja esitteli taitojaan matkien monia muita laulutaitureita. Yritti vähän hämätäkin ja alkoi vetämään ti-ti-tyytä ihan solkenaan. Aika hassua ja epätodellistakin, iso lintu ja laulaa kuin tintti. Jos en olisi omin silmin nähnyt, niin en olisi heti uskonut. Lomaviikon lopuksi kuulimme vielä käen kukkuvan. Vain kerran, mutta ihan selvästi. Kuk-kuu 😊


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Jäähyväiset kesälle

Kesä keikkuen menevi ja syksy hyppien tulevi. Siis "hyppien keikkuen" niin kuin yksi ärsyttävä sanonta kuuluu. Olin päättänyt, että seuraava mahdollinen syksyyn liittyvä postaus syntyy vasta sitten, kun ensimmäiset jouluvalot on nähty. No eikös jo tänä aamuna Haukkulin kanssa lenkillä nähty tämäkin ihme. Joku oli läheisen rivitalon nurkilla viereiseen ryteikköön viskannut ensimmäiset jouluvalot. Jokainen sisustaa ja ulostaa tietysti makunsa mukaan, mutta Erikoisten Asiantuntijoiden  ulko(joulu)valoja ei mihinkään risukasaan ripusteta, vaan ne vaativat alleen kuusen tai edes jonkinlaisen havupuun. 

Lehtipuiden lehdet ovat edelleen yllättävänkin vihreitä lukuun ottamatta niitä koivuja, jotka kellastuivat jo kesällä veden puutteessa. Iso koivu saattaa tarvita jopa 500 litraa vettä vuorokaudessa. Se on paljon kuivana kesänä.  Ja tämä on kyllä huomattu omallakin pihalla.

Jokunen päivä sitten raportoimme kurkien tuhatpäisestä syysmuutosta. Tänään oli vuorossa liuta joitain muita muuttolintuja, ilmeisesti hanhia. 

Montaa päivää ei ole vielä siitäkään, kun västäräkki vielä hyppeli iloisesti kotikadun varrella. Ja yhdessä puskassa näin tänä aamuna jonkun tosi pienen linnun, olisikohan ollut hippiäinen. Se ei ollut paljoakaan peukaloa isompi. Voisi luulla, että pikkulinnuilla olisi kovin kiire muuttaa pois kylmän talven tieltä. Niillä on niin pieni kroppa, että ensimmäisenähän ne jäätyvät kun pakkasta on kunnolla.

Kynttilän polttaminen tuntuu taas hyvältä idealta. Kirkasvalolaitekin kaivettiin jo esiin, kun  syyspäivän tasauspäivä on huomenna maanantaina. Sinä päivänä päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla ja aurinko paistaa molemmille navoille ja päiväntasaajalle se paistaa zeniitistä. Omalle navalle se paistoi jo kesällä, vaikka varta vasten ei tullut aurinkoa otettuakaan. Ei sitä enää tässä iässä ottamalla oteta. Rupsahtaa sitä jo ilmankin. 

Yllä olevassa kuvassa on suolalyhty kukkapylvään päällä. Isäntä sai kukkapylvään synttärilahjaksi nuorimman kummilapsemme perheeltä. Kummilapsemme isä, puuseppä, on itse tehnyt sen kierrätysmateriaaleista ja se on siten varsin uniikki tapaus. Arvostan sitä todella ja Isäntä itse totta kai myös. Lattiaa vasten oleva osa on tehty auton jarrulevystä. Se on maalattu ruostemaalilla ja siten näyttää ruosteiselta, mutta ei sitä ole. 

Jalkana olevaa heinäseivästä on vähän ilmeisesti ohennettu ja tasona on pyöreäksi "lautaseksi" sorvattu puukappale. Pitsiliina on hankittu kirpputorilta ihan tätä varten. Lahjakokonaisuuteen kuului myös jukkapalmu, joka on tällähetkellä toisaalla valoisammassa paikassa. Lahjatoivomus oli utopistinen Aurinkomatkojen lahjakortti (mitäs kyselivät 😁😁). Tämä (kukkapylväs ja jukkapalmu) oli lahjanantajan mukaan edullisempi ja nopeampikin tie palmun alle. 

Vuodenajan huomaa taas aikakauslehtien kansista ja lehtien mainoksista. Nyt sisustetaan, laitetaan ruokaa, kokeillaan uusia makuja, reseptejä ja mausteita ja käperrytään neljän seinän sisälle. Ainakin naistenlehtien toimittajien mielestä. 185 vinkkiä kotiin! Ja myös se ilmastonmuutos kirkuu melkein jokaisen lehden kannessa.

Itse ajattelin aloittaa työmatkapyöräilyn, kunhan syysflunssa on lopullisesti selätetty ja syysloma vietetty. Siis aloittaa, useimmat lopettavat sen tähän aikaan vuodesta. Talvipyöräily on jollain tavalla kivempaakin kuin kesäpyöräily. Lämmönsäätely on täysin itsestä kiinni. Ei voi syyttää helteistä säätä, jos alkaa soijaa pukkaamaan. Eikä ole ainakaan ruuhkaa pyöräteillä. Se jää nähtäväksi, tuleeko aloitettua vai voittaako mukavuudenhalu ja talvipyöräily jää suunnitelman asteelle.

Tässä muutama linkki aikaisempiin syysaiheisiin postauksiimme

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/pian-ne-ovat-taas-taalla-rakkaat-inhokit.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/taas-syksy-saa.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä Innolux Oy/ Erikoiset Asiantuntijat