Kuulostaa painajaiselta ja voi se olla sitäkin. Se tuntuu todelta, mutta sitä se ei onneksi taida olla.
Tuntuuko tutulta? Jos olet kokenut tämän, tunnistat kyllä. Koska tätä kokemusta on vaikea unohtaa. Niin erikoinen se on. Ja pelottavakin.
Kyseessä on valveunen ja unihalvauksen yhtäaikainen tila. Valveunet ovat hallusinaatioita, jotka esiintyvät joko uneen vaivuttaessa tai unesta herätettäessä. Siis hetki ennen tai jälkeen unta. Matkalla uneen tai sieltä pois. Ne voivat olla näkö- tai kuulohavaintoja, tuoksuja tai kosketuksia. Kun valveunen aikana yhtäaikaisesti esiintyy unihalvaus eli valveunta näkevä ei pysty liikuttamaan kuin ehkä silmiään, on kauhukokemus valmis. Valveunessa henkilö on unen ja valveen rajamailla ja aivotkaan eivät tiedä kumpi tila on meneillään.
Unihalvauksen vallassa ja valveunta näkevä henkilö kokee olevansa täysin hereillä. Aivot tuottavat kuitenkin unta, joka sekoittuu todellisuuteen. Huoneessa vaikkapa ovenkahvasta roikkuva pusero saattaa saada jonkin pelottavan hahmon muodon. Vaikkapa kuolleen omaisen. Jostakin syystä tähän tilaan vaikuttaisi poikkeuksetta kuuluvan tunne jonkin pahan läsnäolosta. Apua, liian pelottavaa. Pahempaa kuin painajainen. Painajaisessa ihminen näkee unta, jossa seikkailee milloin missäkin, mutta unihalvaus&valveuni-yhdistelmässä uneen liittyy silmät auki nähtynä oma turvallinen makuuhuone. Vieressä mahdollisesti nukkuva unikaveri ei tiedä toisen kohtauksesta tuon taivaallista, vaan vetelee rauhassa uniaan, kun tilannetta ei voi ilmaista puhumalla tai tönäisemällä. Paitsi, kun pinnistää kaikki voimansa ja keskittymiskykynsä ja saa kätensä pikkuisenkin liikahtamaan, saa katkaistua unihalvaustilan ja samalla valveilla nähdyn unen.
Selällään nukkuminen, univaje ja yleensäkin stressaava elämäntilanne lisäävät unihalvauksen riskiä.
Olin alle 20-vuotias, kun näin ensimmäisen kerran valveunen ja olin unihalvauksen vallassa. Se oli pelottava kokemus. Oli jo aamu, ja olin kertaalleen herännyt, mutten noussut ylös sängystä. Olin nukahtamaisillani takaisin uneen, kun tapahtui jotain hyvin outoa. Kuulin outoa huminaa. Kuulin askeleita, jotka lähestyivät minua. Jokin pahaa huokuva seisoi vierelläni, katsoi minua. Olin jähmettynyt paikoilleni, avuton. Hahmo lähti palaamaan sinne mistä oli tullutkin. Kuulin loittonevat askeleet ja sitten, yhtäkkiä, tunsin leijuvani. Näin makuuhuoneen katon aivan kasvojeni edessä. Sitten, aivan yhtäkkiä säpsähdin täysin hereille ja olin taas sängyllä, kauhun vallassa. Mitä oikein oli tapahtunut.
Nousin sängystä, kurkkasin sängyn alle ja jokaiseen vaatekomeroon. Tarkistin kaikki huoneet ja lukittauduin pienen asunnon keittiöön. Tuohon aikaan ei kännyköitä oltu vielä keksittykään eikä tuossa taloudessa ollut edes lankapuhelinta. Mietin, mitä ihmettä minulle oli tapahtunut. Päähäni pälkähti ajatus, että joku kuollut hahmo oli vieraillut luonani. Mitä asiaa sillä olisi minulle ollut. Joku läheiseni on ehkä kuollut? Tämän ajatuksen vallassa uskaltauduin ulos pikkuruisesta keittiöstä, puin ulkovaatteet päälleni koko ajan ympärilleni pälyillen ja lähdin kohti lähintä puhelinkioskia. Soitin vanhemmilleni - he olivat elossa, eikä heillä ollut minulle mitään suru-uutisia kerrottavanaan lähipiiristä. Jostakin syystä en kertonut heille kokemastani.
Vasta vuosien päästä selvisi mitä minulle oli tapahtunut. Valveuni, unihalvaus ja näiden lisäksi kehostapoistumiskokemus. Ennen kuin ymmärsin tapahtuneen, ehdin kokea useita samanlaisia kohtauksia, jonka jälkeen ne jäivät pois useiksi vuosiksi ja melkein, vain melkein, unohdin asian kokonaan. Uskon nimittäin, että tämä kokemus ei hevillä haihdu mielestä. Mutta kun valveunet ja unihalvaukset palasivat, tilanne oli toisenlainen. Tiesin mistä on kyse. Tiesin, miten tilasta pääsee pois. Mukaviksi ne eivät siltikään muuttuneet.
Oletko sinä nähnyt valveunia unihalvaustilassa?
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstien luvaton kopioiminen on kielletty.
