 |
| Näkymä Punaisen Tuvan keittiön ikkunalta |
Koti on siellä missä sydän on, sanotaan. Tai missä elät rakkaidesi kanssa. Koti on paikka, jossa voit olla kaikessa rauhassa oma itsesi. Voit kokea olevasi turvassa, elää ilman rooleja ja naamioita. Kotoa on välillä hyvä lähteä pois, katselemaan maailmaa muilta kanteilta. Velvollisuudet, työ ja opiskelu, matkat kutsuvat astumaan kodin ulkopuolelle. Kaikilta reissuilta, läheltä tai maailman ääristä, on aina yhtä ihanaa palata kotiin.
Oman kodin etsijöille sanotaan usein, että tiedät kun sopiva löytyy. Silloin tunnet tulleesi kotiin. Tämä on ihmeellinen asia ja totta. Oma koti on löytynyt neljä kertaa tämän tunteen vallatessa mielemme Ukon kanssa asuntoa etsiessämme. Samoin kävi Punaisen Tuvan kanssa. Silloinkin tulimme kotiin, vaikka tupamme onkin vapaa-ajan asunto. Itseasiassa vanha papanmökki, Laurin entinen koti. Lauri ei ole meille sukua emmekä ole häntä koskaan tavanneet, mutta tuvassa on jäljellä Laurin jäämistöä. Hän oli poikamies elämänsä loppuun saakka ja harrasti ahkerasti puutarhanhoitoa. Punaisella Tuvalla ollessa tuntuu monta kertaa olevansa enemmän kotona kuin "oikeassa" kodissa.
Lapsuuden kotiakin kutsutaan usein edelleen kodiksi, vaikka sieltä olisi muutettu pois jo aikapäiviä sitten. Kaksi vanhinta lastamme ovat asuneet useita vuosia omissa kodeissaan. Kun he aikanaan olivat muuttaneet lapsuudenkodista omilleen, he alkuun kävivät täällä luonamme omilla avaimilla. Sitten, jostakin päivästä alkaen, he kumpikin alkovat painaa summeria ja sitten ovikelloa. Olisiko silloin tapahtunut jokin viimeinen irtaantuminen. Avaimia ei heiltä ole pyydetty takaisin 🤣
Koti on kallisarvoinen paikka. Oma koti kullan kallis. Samoin kotimaa. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kodin arvoa ei mitata rahassa eikä tavarassa, rahallinen arvo on asunnolla. Omat tavarat tekevät kotiin omanlaisen tunnelman, kodikkuuden.
Muistan joskus nuorempana, kun oli olevinaan jotain paineita kodin sisustamisen kanssa. Kyselin sitten Ukolta, mitä toiveita hänellä olisi ja minkälainen meidän kotimme on hänen mielestään. Hän vastasi, että meillä on kodikasta. Se riitti hänelle, se riitti minulle. Ja riittää edelleen.
Kodikas, kotoinen, kotikutoinen, kotikulta. Sanoja ympäröi lämpö ja mieleen piirtyy punaisia sydämiä.
Koditon, kodittomuus. Miten surullisia ja ankeita ajatuksia nämä sanat tuovat mieleen. Miten lohdutonta olisi, jos ei kokisi mitään paikkaa kodikseen. Ihmisellä voi olla paikka, jossa asuu, mutta ei silti kotia.
Puhutaan myös kodin löytymisestä toisen ihmisen luota tai jostakin kaupungista tai maasta. Harrastuksen parissakin voi olla kuin kotonaan, joskus kai työssäkin. Missä sydän on, siellä on koti. Kotiinpaluu voi olla myös vertauskuvallinen. Kun ihminen löytää hengellisyyden tai muun merkityksellisen olotilan itselleen. Tai kun kuollessaan palaa osaksi luonnon kiertokulkua, maaksi taas, palaa juurilleen, kotiin.
 |
| Näkymiä kaupunkikodin keittiön ikkunasta. |
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
