Näinkin myöhään, helteiden jo mentyä ohitse, saimme aikaiseksi toteuttaa yhden hankkeen, joka on vuosien ajan aina välillä käynyt mielessä. Nimittäin teettää ja asennuttaa takapihan terassille markiisin, joka suojelisi paahtavalta auringonpaisteelta. Pahimpina hellekausina takapihalla on niin kuuma, ettei siinä voi istuskella esimerkiksi lukemassa. Kukat käristyvät kuoliaiksi 30 asteen helteillä, vaikka niitä kastelisi 3 kertaa päivässä.
Pixabaysta ei hakusanalla ”markiisi” löytynyt mitään siihen viittaavaakaan. Sen sijaan löytyi esimerkiksi tuo ylläolevan linnun kuva.
Tai itse asiassa markiisin tilaus tehtiin pahimpien helteiden aikaan, 6.7. ja toimitusajaksi luvattiin 3-4 viikkoa. Kun 5 viikkoa oli kulunut, otettiin kyseiseen firmaan yhteyttä ja saimme kuulla, että maailmanlaajuinen alumiinipula viivästyttää toimitusta. Tänään on kulunut tilauksesta 6 viikkoa ja huomenna (25.8.) se vihdoin viimein tulee.
Tänään pestiin takapihan osalta rännit, joiden ulkopinnalle kertyy ylivuodosta mustia rantuja ja sekä kylkiin että alapuolelle sitä samaa vihreää levää, jota kasvoi ennen lipputankoon siihen ilmansuuntaan, josta aurinko ei paista. Lipputangon osalta tämä ongelma ainakin lievittyi ja siirtyi sillä, kun vahattiin se (lipputanko) venevahalla viime kesänä.
Lipputangonhan saa suht vaivattomasti kaadettua huoltotoimia varten. Ehdotin Isännälle, että vahattaisiin samasta syystä myös rännit, mutta en oikein saanut vielä mitään vastausta. Se taitaisi olla taas niitä puuhia, joilla pääsisi kylähullun kirjoihin…
Rännien puhdistaminen syksyn lehdistä ja muusta töhnästä on sitten taas lokakuussa oma jokavuotinen juttunsa. Usein siinä vaiheessa rännit ovatkin aika täynnä lehtiä. Isäntä kiipeää tikkaita myöten rännin reunalle puutarhaletku käsissään ja minä aukaisen ja suljen vesihanaa tarpeen mukaan.
Tässä rännien pesuhommassa minä kiipesin tikkaille ja hankasin ränniä pätkän kerrallaan niin pitkälle kuin yletin teleskooppivartisella autonpesuharjalla, jonka eilen löysin vasta kolmannesta kaupasta. Biltemasta ja Motonetista ensimmäisenä kuvittelin sellaisen löytyvän, vaan enpä löytänyt. En kysynyt myyjiltä, se olisi ehkä auttanut löytämisessä. Kärkkäiselle kun menin, niin melkein kompastuin juuri sellaiseen, jota olin hakemassa.
Tiilikatto tuppaa sammaloitumaan vuosien mittaan ja jokunen kesä sitten teetimme sen puhdistuksen alan ammattilaisella. Nyt katon reunalla kurkkiessani havaitsin, että se on taas alkanut kasvattaa sammalta. Sammal tunkee juurensa kattotiilien sisään ja ajan mittaan haurastuttaa ja murentaa niitä. Pitäisi varmaan tilata sama setä puhdistamaan kattoa taas uudestaan.
Siihen markiisiin tulee sähköllä toimiva moottori ja kaukosäädin, jolla sitä voi avata ja sulkea. Sen saisi ihan mekaanisella veivilläkin, mikä tulisi halvemmaksi. Itse ”räknäsin”, että kun sillä on kuitenkin aika paljon kokoa (n. 4m x 4m), niin veivaaminen voisi käydä sen verran raskaaksi, että voisi jäädä käyttämättä koko vempele.
Siellä se nyt on. Valkoiset putket ovat markiisin ”käsivarret”, jotka oikenevat ja markiisi aukeaa.
Sitten olisi kaikenlaisia hienouksia, joihin ei lähdetty. Automatiikka avaisi markiisin, kun aurinko paistaisi ja varmaan sulkisikin sen illalla viimeistään. Sitten saisi myös sellaisen toiminnon, että älypuhelimella voisi avata tai sulkea sen vaikka ulkomailta. Jos lähtisi kotoa jonnekin ja markiisi unohtuisi auki ja tulisikin vaikka myrsky, voisi etäisyyden päästä sulkea sen älypuhelimen äpillä.
No, meille nyt saa riittää tämä karvalakkimalli, jossa on ainoastaan sähköinen avaus ja sulkeminen kaukosäätimellä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminennilman lupaa on kielletty.
