Luin netistä iltapäivälehden sivuilta Helena Lindgrenistä, joka täyttää vapun jälkeen 65 vuotta. Hän on niitä ihmisiä, jotka näyttävät iättömiltä tai toisin sanoen ikää on vaikea arvata. Iltapäivälehden jutun kuvissa hän näyttää vähintään 20-30 vuotta ikäistään nuoremmalta.
Ei hän ikäänsä häpeä ja miksi pitäisikään. Ihminen saa näyttää juuri sen ikäiseltä kuin on ja toisaalta, jos tahtoo tai voi näyttää nuoremmalta, niin siitä vaan. Ilmeisesti hän on käynyt läpi joitakin kauneusleikkauksia (tai sitten ei) ja pitänyt huomattavan tarkkaa huolta ihostaan ja terveydestään muutenkin. Mahdollisesti geeneilläkin on jotain tekemistä asian kanssa.
Moni tuntee hänet ehkä parhaiten Jorma Uotisen eksänä, mutta on hän paljon muutakin. Meikkitaitelijana hän lienee enimmän osan urastaan luonut ja osittain myös muotisuunnittelijana ja laulajanakin. Mutta missään lajissa hän ei ole pompannut valtakunnan ykköseksi tai sitten ei muuten vaan ole tehnyt suurta numeroa itsestään. Eikä aiheuttanut mitään kohu-uutisia.
Helenasta tuli äiti alle kaksikymppisenä ja mummi vähän yli viisikymppisenä. Vaikuttaa siltä, että hän on aina ollut oman tiensä kulkija. Tässä kohtaa googletin sanalla oman tiensä kulkija, kun tavoittelin sitä saapasmainosta, jossa sanottiin, että "miehille, jotka kulkevat omia polkujaan". Tai jotain sinne päin. Löytyikin kirja nimeltään Hullun käsikirja: evästä oman tien kulkijalle. Tämä ei mitenkään liity nyt esillä olevaan henkilöön. En löytänyt saapasmainosta, mutta varasin tuon kirjan kirjastosta. Jos kirja on vähänkään tolkullinen, niin lupaan kirjoittaa siitä tänne blogiin.
Iltapäivälehden haastattelussa Lindgren kertoo, että hän "syö aina ulkona, koska se on yksineläjälle edullisinta". Toisessa kappaleessa todetaan, että hän "pärjää hätätilassa pienilläkin tuloilla, koska ylellistä elämää hän ei vietä".
Joku tässä yhtälössä mättää. Uskallan väittää, että ulkona syöminen ei ole kenellekään edullisinta. Ellei sitten tarkoiteta ulkona syömisellä jotain roskisten dyykkaamista. Tuskin kuitenkaan tässä tapauksessa. Sen sijaan voi hyvinkin pitää paikkansa, että hän ei vietä ylellistä elämää. Jorma Uotisen kanssa yhdessä he olivat 90-luvun laman jälkeen päätyneet siihen, ettei kannata omistaa mitään. Kumpikin asuu edelleen vuokra-asunnossa. Ja Uotinen ilmeisesti aika hulppeassakin, yksin. Vaikka eihän "omistavaan luokkaan" kuuluminen tarkoitakaan mitään ylellistä elämää, päinvastoin.
Äskettäin näkemäni elokuvankin mukaan "ikä on vain numero". Se pitää paikkansa ainakin Lindgrenin kohdalla. Omasta mielestäni omat vanhempani olivat ihan ikäloppuja. Olivathan he ehkä hiukan tavanomaista iäkkäämpiä, mutta eivät nykyisen mittapuun mukaan mitenkään erikoisen iäkkäitä. Tällä hetkellä olen itse jo vanhempi kuin oma äitini oli silloin, kun pääsin ylioppilaaksi. Ei olisi mitenkään tavatonta, vaikka omassa perheessä olisi vielä abiturientti.
Ja entäpäs suuresti arvostamani UPIn johtaja Mika Aaltola, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi 53-vuotiaana? Huh, siinä iässä monet ovat jo isovanhempia. Nuorin isovanhemmaksi tullut tuntemani ihminen tuli mummiksi 38-vuotiaana. Terve vaan, Eeva-Liisa, jos luet tämän. Ja onhan niitä vieläkin nuorempia isovanhempia ihan varmasti.
Yhden kerran olen tavannut Helena Lindgrenin. Hänet oli värvätty paikalliseen optikkoliikkeeseen "syötiksi" ja kehysesittelijäksi. Ystävälläni oli uusien silmälasien hankkimisen tarvetta ja niinhän me tälläsimme itsemme kyseiseen putiikkiin. Helena oli sovitusta aikataulusta vähän myöhässä ja tuli paikalle tohkeissaan ja kiireisen oloisena. Minulle ei käynyt selväksi, millä kompetenssilla hän kehyksiä esitteli ja valitsi, mutta taisi käydä lopulta niin, että se olin minä, joka valitsin kehykset ystävälleni, jolla taitaa olla ne käytössä vieläkin, vai olisikohan vaihtanut jo uusiin? Miten on, Tarja?
Kuva: Wikipedia
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
