Lopun jälkeen

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Tehtyämme valintoja, tiedämme jälkikäteen vain sen mihin valinta johti. Toinen tai muut vaihtoehdot, joita emme valinneet jäävät arvailuiksi ja jossitteluiksi.

Ihminen tekee valinnan parhaansa mukaan vallitsevassa tilanteissa niillä tiedoilla, joita on käytettävissä ja myös sydämensä ja järkensä ääntä kuunnellen. Jos valinta koskee toisen ihmisen puolesta tehtävää, joutuu todella vaikeaan tilanteeseen. Ei voi jättää omia tunteitaankaan sivuun, kun yrittää miettiä mikä olisi toiselle parasta. 

Entä kun kyseessä on oma lapsi ja valinnan joutuu tekemään hänen loppuelämästään. Mitä silloin tapahtuu, kun vanhemmat toivovat keskenään erilailla. Voiko kumpikaan myöhemmin lakata pohtimasta oliko minun ratkaisuni sittenkään oikea. Mitä jos olisimmekin päättäneet toisin.

Kirjassa käsitellään isoja teemoja hyvinkin uskottavasti. Oman lapsen sairastumista. Elämää ja kuolemaa, menettämistä. Inhimillisyyttä. Surua ja rakkautta. Toivoa.

Kirjan tiimoilta jäin näitä asioita itsekin miettimään, mikä onkin minusta yksi hyvän kirjan tunnusmerkki. Hyvä tarina itsessään on vähimmäisvaatimus, että kirjan viitsii lukea loppuun. Mutta kun kirjasta jää päähän pyörimään jälkisointi, se on antanut lukijalle enemmän kuin itse tarinan. En ole lukenut tästä kirjasta yhtä ainutta kirja-arvostelua enkä aiokaan lukea. Pidin tästä kirjasta ja se riittää minulle. Olen niin monesti mennyt halpaan, kun olen tehnyt kirjavalintoja kriitikoiden johdattelemana. Eniten kehutut ovat miellyttäneet minua pääsääntöisesti kaikkein vähiten. Valinta se on kirjavalintakin. Elämä on lyhyt, miksi käyttäisin aikaani mielestäni huonon kirjan parissa, vaikka sitä ķuinka hehkutettaisiin.

Kirjan tarina sai ihan omanlaisensa syvyyden, kun loppusivuilla kirjailija kertoi omassa elämässään tapahtuneesta valinnasta. Melko samanlaisesta, kuin mistä kirjakin kertoo. 

Clare Mackintoshin tavaramerkkinä voisi pitää kunnon yllätyskäännettä. Tässäkin sellainen oli, hyvä sellainen.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

 

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kun on tarpeeksi suloinen, saa pikkumokat anteeksi. Tämä pätee lähes kaikkeen - puolisoon, lapsiin, lemmikkieläimiin. Ja tähän kirjaan.

Tarinan lähtökohdat ovat jäätävät. Päähenkilö Diane on menettänyt puolisonsa ja tyttärensä. Hänen elämänsä on katoamaisillaan suruun, kunnes hän saa idean, jota lähtee toteuttamaan.

Irtiotto. Muutto. Uusi ympäristö. Rakastuminen.

Kirjaa lukiessa oli tunne kuin olisi katsonut kaunista maisemaa ja ahminut siitä aamukasteen, päivänkoiton, iltaruskon ja öisen myrskyn. Syövereistä voi nousta ja niin pitääkin. Saa ja voi tuntea menetyksen jälkeen orastavaa rakkautta. Ei tarvitse kokea uudesta rakkaudesta häpeää tai että tekisi vääryyttä edesmenneiden muistolle.

Ihana kirja, jonka tarina aina jossakin kohtaa hyppelehti pois polulta niin, että imu katkesi hetkeksi. Mutta lukija pääsee onneksi helposti takaisin sanojen polulle kulkemaan Dianen perässä.

Ilokseni huomasin, että tarinalle on tullut jatkoa. Aion ilman muuta lukea myös kirjan Huolet pois, elämä on helppoa. Dianen matkaan on mukava lähteä toisenkin kerran. En olisi muuten mitenkään arvannut mistä jo lukemani kirjan nimi tulee. Ajattelin vain, että kuulun itsekin niihin onnellisiin, jotka lukevat ja juovat kahvia. Enkä paljasta sitä juttua nytkään - keittäkää kahvit ja lukekaa itse 😉

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.