Aistiharha

 

Susanne Schemper: Aistiharha

Ruotsalaisen Susanne Schemperin Solinge- sarjan kolmas kirja Aistiharha sijoittuu edeltäjiensä tapaan ruotsalaisen pikkukaupungin Halmstadin Solinge-nimiseen kaupunginosaan. Väkimäärään nähden Solingessa on tapahtunut paljon - mutta "hiljaisissa vesissä" ja niin edelleen...

Kirjan päähenkilöinä ovat Lena, joka on ulkomaan työmatkalla olevan puolisonsa "reissuleski", samoin kuin aasialainen merikarhun puoliso Vanessa. Kolmas naispäähenkilö on naisista vanhin, Alice, joka on oikeasti jäänyt leskeksi. Miespääosasta ja kirjan aistiharhahörhöilyistä vastaa Janne, joka on tyrinyt lähes kaiken minkä mies vain tyriä voi. Lääkkeeksi ja lohdutukseksi hän valikoi suomalaiseenkin tuttuun tapaan miestä väkevämpää ja myöhemmin myös lääkärin määräämää ja nauttii myös näiden sekoituksia.

Tarinan edetessä päähenkilöiden elämät muodostavat vaaralliseksi muuttuvan verkoston, jossa jokainen liikahdus keikauttaa tasapainoa. Kirjan teemoina ovat riippuvuussuhteet läheisiin ja ennalta tuntemattomiinkin ihmisiin, päihteisiin sekä pakkomielteiseksi kehittyvät ihmissuhteet. Trillerimäisen jännittäväksi kehittyvän tarinan loppuratkaisu iskee lukijalta ilmat pihalle - tapahtuiko näin todellakin, vai oliko sekin vain harhaa.

Suosittelen luettavaksi tai kuunneltavaksi tätä sarjaa, jonka kaksi aiempaa kirjaa ovat:

Sikolätti

Ota sieluni mun

Lukujärjestyksellä ei ole väliä, sillä tarinat ovat itsenäisiä, mutta tapahtumat sijoittuvat kaikissa samaan paikkaan, Solingeen. Joitakin "tuttuja" vilahtelee sarjan kolmannessa osassa - mutta he eivät ole juonen kannalta oleellisissa rooleissa. 

Minulle meinasi ensimmäisen kirjan osalta käydä tenkkapoo lukijan kanssa. Kuuntelin siis nämä kaikki kolme kirjaa BookBeatin valikoimista. Jonna Järnefelt veti kirjan läpi niin oudolla, tosin hänelle ominaisella tavalla, että aloin liiaksi kiinnittää lukutapaan huomiota tarinaan keskittymisen kustannuksella. Kirjan toisenkin osan luki Jonna Järnefelt, mutta ilmeisesti hänelle oli "vink vink" vinkattu, että intonaatiota voi himpun keventää. Kolmannen kirjan lukijana onkin sitten Hannamaija Nikander, joka lukee ns. normaalisti. 

Kaikki kolme kirjaa kertovat tarinan, jotka voisivat olla tosia ja joiden kaltaisista saamme lukea lähes viikottain paikallislehden uutisista. Kun liian kauan kestetään puolison, läheisen henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai muuten joudutaan henkisesti häiriintyneen mielivallan kohteeksi. Sitten asia aina ratkotaan jotenkin.

Lue Mielenterveystalon lyhyt määritelmä aistiharhoista eli hallusinaatioista.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Ota sieluni mun

 

Susanne Schemper: Ota sieluni mun

Kuuntelin jo aiemmin BookBeatin valikoimista tämän Solinge-sarjan ensimmäisen osan nimeltä Sikolätti Jonna Järnefeltin lukemana, jolloin päätin, että hänen lukemiaan kirjoja en ainakaan enää kuuntele. Syy oli omaan korvaani hänen oudossa intonaatiossaan. Mutta vannomatta paras ja hyvä niin. Nimittäin tässäkin tarinan lukee Jonna ja lukemistyyli on parempaan päin. Ei enää hitokseen ärsyttävä, vain hieman, ja kun tietää mistä tähän on tultu, niin ääni itseasiassa ihan sopiikin tähän maaniseen tarinaan.

Lähtöasetelmana on leipiintynyt keski-ikäinen, tahtomattaan lapseton pariskunta, joiden parisuhde on ajautunut raiteille, joita kuljetaan ees taas. Ei nousuja, ei laskuja, samat maisemat, päivästä toiseen. Rouvalla on lapsen korvikkeena kaksi kissaa, jotka eivät juuri noteeraa perheen herrahenkilöä. 

Yksi asia johtaa toiseen, niin kuin tapana on, ja kohta on koossa kaikkien aikojen sotku, jossa ihmiset lupaavat tahoillaan ja astuvat silti omiin ansoihinsa. Houkutus johdattelee ihmistä, vaikka omatunto rummuttaa otsalohkolla. Sitten ihmistä seuraa syyllisyyden tumma varjo, askel askeleelta kiinni kirien ja pian kuristavat kourat tarraavat kiinni. Elämä on pälyilyä ja nuuhkimista puolin ja toisin. Kun sekasotkuun lisätään vielä rouvan vanhemmat ja muu perhe omine solmuineen, on epäonnisen kudelman langat täydellisesti koossa. Kaikki liittyy kaikkeen ja valheiden verkko vangitsee eikä vapauta sätkivää saalistaan.

Mitä tästä kirjasta voimme oppia? Älä harhaudu ulkopuolisiin suhteisiin - ainakaan mielenvikaisen kanssa. Toiseksi, perhe pitää lopulta aina yhtä. Kolmanneksi, jotkut tiikerit eivät koskaan pääse raidoistaan. Vielä neljänneksi: apu voi joskus tulla yllättävältä taholta. Yhden opetuksen vielä tiristän. Viimeisen, vaan ehkä tärkeimmän: kaiken ylitse käyvän armollisuuden.

Suosittelen lukemaan. Solinge-sarjaan on tulossa kolmaskin kirja. Ainakin nämä kaksi ensimmäistä ovat täysin itsenäisiä tarinoita eli ei ole väliä, kumman lukee ensin. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

 

Sikolätti

 

Kun häpeä sattuu enemmän, kuin sen aiheuttanut väkivalta. Henkinen tai fyysinen. Tai sekä että.

Kun näkymätön lieka on niin vahva, ettei sen katkaisemiseen riitä oma tai edes lapsen pelko ja kärsimys, hiljainen ja ja salattu.

Kun kulissien muurit eivät murru samaan aikaan, kun niitä kannatteleva ihminen särkyy. Pala palalta.

Mitä muutos vaatii?

Kun joku kysyy, kielletään.

Kun joku kyseenalaistaa, kaunistellaan.

Kun joku kehottaa, kietoudutaan syvemmälle kivun uumeniin.

Milloin silmät aukeavat?

Kun joku loukkaantuu liian pahasti tai peruuttamattomasti.

Kun pahoinpitelijä jää riittävän monta kertaa kiinni viranomaiselle.

Kun joku tarttuu käteen ja vie pois. Tai kohtalo puuttuu peliin.

Kirjassa kulkee lomittain ja toisiinsa nivoutuen kolmen päähenkilön tarina. He auttavat toisiaan, mutta eivät helposti taivu autettaviksi. Kun on toiveita, joita ylläpitää. Tai painajaisia, jotka eivät hälvene aamunkoittoon. Tehtyjä ratkaisuja, jotka piinaavat. Tai tekemättä jääneitä. Kunnes tapahtuu silmiä avaavia asioita.

Perheväkivallan jäljet jäävät ihmisiin pysyvästi. Haava syntyy usein vähäpätöisiltäkin tuntuvista sivalluksista. Haavat ehkä paranevat, mutta arvet jäävät. Haavoittumiset kehittyvät traumaksi hyvin herkästi. Väkivaltainen henkilö kantaa usein omia traumojaan ja siirtää eteenpäin itse kärsimäänsä pahaa katkaisematta kierrettä, koska siihen ei löydy itseltä keinoja, jos edes ymmärrystä.

Kun on itse väkivallan keskiössä, on hyvin vaikea nähdä kokonaistilannetta. Kun elämä on selviytymistä hetkestä seuraavaan. Varomista ja väistelemistä. Voimat hupenevat hengissä pysymiseen ja lasten suojelemiseen. Siksi moni ei vain pääse irtaantumaan. Toivo paremmista ajoista jaksaa kannatella uskomattoman pitkään.

Jälkikäteen moni väkivallantekijästä irtipäässyt katuu vain sitä ettei lähtenyt aikaisemmin. Itseään ei pidä soimata. Aikaisemmin ei vain kyennyt lähtemään.

Kirjan henkilöiden tarinat ovat valitettavan uskottavia ja siksikin niin riipaisevia. Koko ajan joku jossain kodin seinien sisäpuolella pelkää ja kärsii. Onneksi moni myös pelastuu. 

Kirjassa, niinkuin elämässäkin, kohtalo voi joskus puuttua peliin. Karma. Sattuma. Paha saa palkkansa. Joskus ihminen pystyy äärimmäisiin tekoihin, kun muuta ei enää ole tehtävissä. Onko teko tuomittava, jos se seuraa rikosta. Jos uhriksi joutunut puolustautuu. Kosto ei ole koskaan ratkaisu, mutta sopivat sattumat voivat olla. Kirja kertoo ihmisistä ja suhteista osin trillerimäiseen tyyliin. Tapahtumien eloisa kuvailu herättää henkiin pienen paikkakunnan kesäiset päivät ihmisineen ja heidän tarinansa.

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista. Kirjan lukee Jonna Järnefelt ja voin sanoa, etten pitänyt hänen oudosta tavastaan lopettaa lauseet, kuin jättäisi ne auki. Intonaatio oli toistuvasti kohoava ja se oli "ihan hitokseen" ärsyttävää. Kuin koko lukeminen olisi ollut yhtä kysymystä ja ihmettelyä. Yritin unohtaa tämän kuunnellessani, mutta se oli mahdotonta. Lukutyyli poikkesi niin paljon puhutusta "normi suomesta".

Kirja on Solinge-sarjan osa I. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkaako osa II samojen henkilöiden parissa vai onko sarjan johtotähtenä tuo paikkakunta, Solingen.  Aioin tarttua seuraaviinkin osiin, ehkä lukien 😉

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat  / BookBeat (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.