Näytetään tekstit, joissa on tunniste milloin aurinko nousee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste milloin aurinko nousee. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Viimeinen kesälomaviikko


Neljäs lomaviikko, eli tällä erää kolmas ja viimeinen, on pian alkamassa. Yhden viikon pidin jo kesäkuussa, mutta sitä pätkää en erikseen muistele enkä muista. Viikossa ei ehdi irtautua työmoodista. 

Työpaikalla periaatteessa jokaisen piti pätkiä lomansa, jotta lomat saatiin soviteltua optimaalisella tavalla kokonaisuuden kannalta ja että jokainen sai edes pätkän haluamanaan aikana. Itse asiassa on ihan kiva pitää kesäloma kahdessa pätkässä. Eka erä alkukesästä ja loput myöhemmin. Pääsee lomalle pian kesän alettua ja vielä jää jotain odoteltavaakin. 

Jostain kuulin äskettäin, että hyvä konsti ”pidentää” lomaa on jäädä lomalle keskellä viikkoa. Ja niin ollen myös palata lomalta keskellä viikkoa. Sekä loman että työn aloitusviikot ovat vajaita, mikä keventää tapahtumaa molemmista päistä. Tosin kokonaisia viikkoja jää sitten vain kolme. 

Porukassa on aina niitä, joiden mielestä perusoikeuksiin kuuluu saada loma joka kesä juuri silloin kun itse haluaa. Se vaan ei toimi niin, ellei haluttu loma-ajankohta ole toukokuussa tai syyskuussa. Nykyään elokuukin alkaa olla jo ei-haluttua loma-aikaa. Kaikki haluaisivat lomansa kesäkuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Uskomattoman itsekkäitä perusteluita lomatoivomuksille (lue: vaatimuksille) on tullut kuultua tässä 36 vuoden aikana.

Viime viikon lopussa vasta huomasin, että pääkopan työmoodi vaihtui lomamoodiksi. Ai miten? No sen vaan huomaa. Tuskin muistaa edes sen, missä on töissä. Yleensä salasana(t)kin unohtuu, mutta minulla on niin pomminvarma, etten unohda sitä kovin helposti.

Blogiin ei ole syntynyt kirjoituksia loman aikana kuin yksi ja ainoa. Ideoita kyllä on pursuillut, mutta ne pitäisi heti kirjoittaa muistiin, muuten ne unohtuvat. Ja mikäs sen helpompaa, kun on puhelin aina mukana. Kirjoittaa vaan sinne dokumenttiin ja tallentaa sen.

Kaikenlaista näkemäänsä voi kirjoittaa muistiin vastaisuuden varalle. Yksi ohimennessä nähty aika pöyristyttäväkin näkymä oli paikallisen kesäteatterin katsomorakenteisiin näkösuojaksi viritetty Suomen lippu! Jos se kuuluu näytelmärekvisiittaan (tuskin), niin se pitäisi ottaa siksi aikaa pois, kun ei ole esitystä. 

Ei lippu ole mikä tahansa riepu, vaan sille on vain neljä paikkaa: lipputangossa, pesukoneessa, jossain piiloisessa paikassa kuivumassa pesun (tai muun kastumisen) jälkeen tai kaapin hyllyllä. Ja sielläkin asianmukaisesti laskostettuna.

En sylje lasiin enkä ole kenellekään kateellinen, mutta sosiaalisessa mediassa välillä alkaa ärsyttää se, että lomakuvina näytetään kuvia olutmukeista tai -mäyräkoirista tai ynnä muista asiaankuuluvasta rekvisiitasta. Epähienoa ja mautonta. Ei kovin kiinnostavaa. 



Yhtä lailla voisi laittaa someen kuvia vaikka saunavihdasta, piimälasista, puhtaista pyykeistä narulla tai vaikka lokinkakasta laiturilla. Kaikki kuuluvat samalla tavalla kesään. 



No nyt joku vetää herneet nenuun. 



Politiikka on ainakin kotimaassa ollut melko kiinnostavaa ja moni muu asia, mistä mediassa kohkataan. Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan vaan hullummaksi suunnilleen joka asiassa. Blogissa emme ota kantaa näihin asioihin. Mutta sähköpotkulautailijoille määräisin vähintään kypärän pakolliseksi suojavälineeksi. 

En ole yhdenkään kaatumista nähnyt, mutta lukemattomia läheltä piti -tilanteita, tolkutonta vauhtia ja muusta liikenteestä piittaamattomuutta sitäkin enemmän. Muutaman kerran olen itsekin välttynyt täpärästi törmäykseltä niiden kanssa. Tiedän hyvin miltä tuntuu, kun pää kopsahtaa kiveen ilman kypärää sekä kypärän kanssa. En suosittele kumpaakaan.

Kuvat: Wikipedia, Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. 

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Matopentti ja muut kevään ilmiöt


Matopentin päivänä 21.3. (Pentin nimipäivä) päivä ja yö ovat yhtä pitkät taas kaikkialla maapallolla. Aurinko paistaa silloin zeniitistä eli kohtisuoraan taivaan laelta päiväntasaajalla. 

Sen jälkeen päivä on yötä pidempi pohjoisella pallonpuoliskolla kesäpäivän seisaukseen saakka, joka on kesäkuun 21. päivänä. 



Palataan Matopenttiin. Päivä on saanut nimensä siitä, että kyseisenä päivänä käärmeet nousevat talvikoloistaan auringonpaisteeseen lämmittelemään. Karjaa ei sinä päivänä saanut laskea ulos jaloittelemaan, koska siitä saattoi seurata epäonnea karjalle koko kesäksi. Näin ainakin Etelä-Pohjanmaalla uskottiin. 



Taivaannaula.org -sivustolla kerrotaan muun muassa:

”Vanha kansa suhtautui käärmeisiin kaksijakoisesti. Käärme on ihmisen ja karjan vihollinen, mutta myös onnentuoja, joka suojasi pahalta. Pihapiirissä elätettiin usein rantakäärmeitä eli tarhakäärmeitä, joita kutsuttiin »elättikäärmeiksi» tai »haltijakäärmeiksi».

Käärmeet saattoivat asustella lattian alla, navetassa, maitohuoneessa tai pihassa. Elättikäärme ei ollut tavanomainen lemmikki vaan sillä katsottiin olevan kohtalonyhteys talon onneen. Jos käärmettä kohdeltiin hyvin, talo menestyi. Mutta jos käärmettä ei kunnioitettu tai se peräti surmattiin, koittivat talolle huonot ajat.

.......

Rakennuksiin myös piilotettiin käärmeiden – useimmiten kyiden – päitä suojelemaan taloa pahaa vastaan. Yleisin tapa oli porata kynnykseen reikä, piilottaa käärme sen sisään ja sulkea aukkokohta puutapilla. Tiedetäänkin tapauksia, joissa vanhojen talojen kunnostuksen yhteydessä kynnyksen alta on löydetty tuohiropponen, jossa on ollut käärmeen pää.”



Päivä pitenee huimaa vauhtia. Maaliskuun toisena päivänä aurinko nousee Utsjoella klo 7.33 ja 27. päivänä jo 5.39. Aamusta päivä pitenee kolmessa ja puolessa viikossa siis lähes kaksi tuntia. Illasta päivän piteneminen ei ole ihan niin nopeaa: 2.3. auringon lasku klo 17.17 ja 27.3. klo 18.59.

Helsingissä aurinko nousee 2.3. Muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin Utsjoella: klo 7.19 ja laskee selvästikin myöhemmin: klo 17.47. 

Maaliskuun lopussa 27.3. ero on kääntynyt jo selvästi Utsjoen hyväksi: Helsingissä aurinko nousee vasta klo 6.00 ja laskee klo 18.52.



Lähteinä on käytetty: www.taivaannaula.org ja Suomen kansan kalenteri 2021

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty




maanantai 21. joulukuuta 2020

Hyvä Tuomas


Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Tänään 21.12. vietetään Tuomaan päivää ja samalla on talvipäivän seisaus.

Talvipäivän seisauksen päivänä aurinko paistaa zeniitissä (kohtisuoraan ylhäältä) Kauriin kääntöpiirillä eli varsin kaukana täältä. Maapallon pohjoispää on kallistunut kauimmas auringosta. Maapallo on noin 23,5 asteen kulmassa akseliinsa nähden. Niinpä pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten pävänvaloa ja päivän pituus Helsingissä on vajaat 6 tuntia. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse ollenkaan. Välillä sumuisena päivänä täällä etelämmässäkin tuntuu siltä, ettei aurinko nouse ollenkaan. Enää. Koskaan. Mutta äläpäs huoli.

Tämän päivän jälkeen maapallo alkaa taas hiljakseen kallistua toiseen asentoon ja päivä alkaa pidentyä. Seuraavana päivänä valoisaa aikaa on jo muutama sekunti enemmän. Päivät pitenevät niin, että kevätpäivän tasauksen päivänä maaliskuussa yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Aurinko paistaa silloin zeniitistä päiväntasaajalla. Kesäpäivän seisauksen aikaan päivä on meillä pisimmillään ja aurinko paistaa zeniitistä Kravun kääntöpiirillä.



Talvipäivän seisauksen tarkka ajankohtakin on tiedossa. Tänä vuonna 2020 se on 21.12. klo 12.02. 

Vuonna 2021 se on 21.12. klo 17.59. 

Vuonna 2022 se on 21.12. klo 23.48. 

Vuonna 2023 se on 22.12. klo 5.27. 

Tänä vuonna planeetat Jupiter ja Saturnus ovat taivaalla lähempänä kuin kertaakaan lähes 400 vuoteen. Edellisen kerran planeetat olivat näin lähekkäin vuonna 1623, kolmikymmenvuotisen sodan aikaan. Seuraavan kerran planeetat kohtaavat näin läheltä taas vuonna 2080. Planeetat näkyvät matalalla etelälounaisella taivaalla. Parhaiten ne ovat näkyvissä pian auringonlaskun jälkeen.



 

Talven pimeintä aikaa on juhlittu eri tavoin historian aikana eri kulttuureissa. Jo muinaiset roomalaiset juhlivat Saturnus-jumalaansa keskitalvella. Germaaniset kansat viettivät yule-juhlaa joulukuun alun ja tammikuun alun paikkeilla. Tästä arvellaan joulu-sanan saaneen alkunsa. Myöhemmin joulua alettiin juhlia kristinuskon mukaisena Jeesuksen syntymäjuhlana.

Tuomas joulun tuomisineen on lausuttu tervetulleeksi runopukuisin säkein. Lounais-Suomessa on runoiltu seuraavasti:

Tule meille Tuomas-kulta

tuo joulu tullessansa,

oluttynnyri olallansa,

viinapikari pivossansa,

juustokakku kailosansa.

Kyl sä meijän portin tunnet:

tervaristi, rautarengas, 

musta koira portin alla.

Hämeessä ja Uudellamaalla on todettu, että "Tuomaasta housut naulaan ja joulurauha alkaa". 

Erikoisen Asiantuntijan huushollissa noista toteutuu aika moni asia. Joulun aikainen parin päivän loma alkaa ja tytärten kanssa tehdään luultavasti juustokakkua. Ja kyllä Tuomas taitaa tulla paikalle. Koira tosin ei ole musta, vaan ruskea (virallisesti punainen) ja se on portin takana. Joskus se vähän murisee ohikulkijoille. Haukkuli.



Lähteet: Kotiliesi, Lakeuden Ursa ry, Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto

Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.