WC-paperi ja AKT

Lauantaisin (lähes koko tulevan viikon) ruokaostoksilla käydessä pitää ihmetellä sitä tavaran paljoutta ja valikoimien sekä lajitelmien runsautta mikä lähikaupassa on. Lähikauppa meillä on kilometrin päässä oleva Prisma, ei siis mikään kioski. 

Koronan aikana tuli totuteltua paremmin siihen, että ostaa kerralla enemmän ja varastoon, niin ei tarvitse rampata jokaista leipäpalaa erikseen hakemassa. Tämä käytäntö on jäänyt päälle ja hyvä niin. Välillä on viikkoja, ettei tarvitse tai ei tarvitsisi välttämättä käydä kaupassa keskellä viikkoa ollenkaan. 

Tasan ei mene nallekarkit eikä ihan joka asiassa pidäkään mennä. Sitä vaan mietin tänäänkin, että miksi meillä täällä on jotain vessapaperiakin noin viittätoista eri laatua. On luonnonystävän ja lampaanystävän ja oravanystävän ja hylsytöntä ja hylsyllistä ja kuviollista ja mietelauseilla varustettua. 

Viisainta olisi, että yleensäkin vessapaperia tehtäisiin vain kierrätetystä paperista. Sitä hylsyä siellä sisällä ei tarvita mihinkään. Turhaa materiaalin haaskausta sekin. Ostan aina hylsytöntä paperia, mutta en ole vielä nähnyt kuin yhtä merkkiä. Ja se ei ainakaan näytä kierrätyspaperista tehdyltä. 

Laajoilla matkoillani (oikeasti lähinnä vain Euroopassa, tämä on perheen sisäpiirihuumoria) olen havainnut senkin, että missään ei ole niin laajaa valikoimaa suklaata ja muita karkkeja kuin Suomessa. Turistimatkoilla pyritään käymään paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa mitä siellä myydään ja ostamassa mahdollisia tuliaisia. Karkkia on kaupoissa tosi vähän. Varsinkin Italiassa. Siellä paikallisetkin vetää posket lommolla sitä gelatinoa, mikä onkin paikanpäällä tosi hyvää. Suomalaiset kopiot ei vedä sille vertoja, vaikka yritys on kova.

Sitäkin ihmettelen, että miksei porukka rynnännyt hamstraamaan vessapaperia, kun kuljetusalan lakon alkamisesta kerrottiin? Joko aletaan tottua siihen, että ei se tavara ihan heti kaupasta lopu? Ja jos loppuisikin, minusta ensimmäinen hamstrattava asia  ei ole vessapaperi. 

Ja niistä nallekarkeista vielä. Euroopassa käydään sotaa, ihmiset menettävät läheisiään, terveyttään,  kotejaan ja kaikkea mitä omistavat. Joillekin jää vain ne vaatteet, mitä sattuu päällä olemaan, kun pommi jysähtää. Toivottavasti me vältymme samalta kohtalolta. Mutta mikäänhän ei ole varmaa.

Nyt olisi syytä jokaisen auttaa siinä missä kykenee. En itse lahjoita rahaa, koska sille on niin monta muuta ottajaa, huijaria ja välistävetäjää. Ihan samalla periaatteella en anna rahaa kadulla istuvalle kerjäläiselle Suomessa, joka todellisuudessa on ihmiskaupan uhri. Mieluummin haen hänelle vaikka hampurilaisaterian läheisestä hampparibaarista. 

Barbaariselta hyökkäykseltä suojautuvalle kansalle voi lähettää tavaraa heidän toivomustensa ja tarpeidensa mukaisesti. Luotettavia kanavia on, kun vaan jaksaa etsiä. 

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

 

Jokainen ukrainalaisia auttamaan

Meidän kaikkien tulee nyt auttaa ukrainalaisia ihmisiä, sekä kotimaassaan vielä kärvisteleviä, että muun muassa Suomeen pakoon tulleita. 

Valtiot auttakoot valtiota, mutta me ihmiset voimme auttaa ihmisiä. Eurooppalaisia ollaan molemmissa maissa ja jaetaan yhteiset arvot. 

Kaikista rauhan- ja jäsenyysponnisteluista huolimatta me voimme itse olla vielä ennen pitkää samassa liemessä. On lapsellista kuvitella ”ansioituvansa” apua saamaan tällä konstilla, mutta eipähän tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, jos ei auta heitä nyt, kun hätä on päällä. 

Auttamistapoja löytyy, varmaan jokaiselle jotakin ja kaiken ei tarvitse olla rahallisessa muodossa. Auttamisesta on varmasti iloa itsellekin. 

Työpaikallamme (ja ehkä jossain muuallakin) järjestettiin keräys, jossa kudotaan/neulotaan/tikutaan, kuka mitenkin, villalangasta 20 x 20 cm:n kokoisia neliöitä, joista kootaan ukrainalaisille vauvoille peittoja lastenkoteihin. Neliöt lähetetään sinne ja paikalliset äidit/naiset/isät/miehet kokoavat niistä sopivia peittoja.

 

Tässä ensimmäiset neliöt.

Miten nerokasta! Auttaja kokee auttamisen iloa, voi täyttää mahdollista käsityövajettaan ilman suuria ponnistuksia. Lisäksi tällä konstilla pääsee eroon jämälangoista, joita minullakin on kaapeissa pari muovikassillista. Toisen sisältö ei sovi tähän tarkoitukseen, mutta toisen sopii ja niistä tulee tehtyä tusinan verran kyseisiä lappuja. Eli ehkä yhden peiton verran. 

Väriyhdistelmät voivat olla mitä sattuu, mutta se lienee tässä pieni haitta. Ehkä isompi on se, että lapuista ei tule ihan täsmälleen pyydetyn kokoisia johtuen lankojen erilaisista vahvuuksista. Mutta luulen, että siitäkin selvitään lappuja toistensa lomaan sovittelemalla. Ainakin minun tekemissä on karvan verran liian pieniä ja liian isoja. Tärkeintä lienee saada pikaisesti lämmintä pikkuisille. Voihan sitä tietenkin ostaa kaupasta uusiakin lankoja ja tehdä niistä vaikka Ukrainan lipun värisiä tai mitä vaan. 

Ja tässä viimeisimmät. Lopuista langoista syntyy vielä yksi, eli yhteensä neljätoista neliötä. Ehkä niistä jo yksi vauvanpeitto syntyy. Tai ainakin pääsevät johonkin värinsä puolesta sopivaan peittoon osaksi.

Suomikin sai toisen maailmansodan aikaan monilta mailta sekä humanitääristä apua, vapaaehtoisia taistelijoita että apua sotatarvikehankintoihin. Sotien jälkeenkin saatiin vielä paljon apua jälleenrakentamisessa, esimerkiksi Ruotsista rakennustarvikkeita satojen uusien kotien rakentamiseen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Ukrainalaisten auttamisesta

Koko Eurooppa ja vähintään puoli muuta maailmaa on koko sydämestään ukrainalaisten puolella ja halu auttaa heitä on suuri. Mediassa nähtyjen kuvien ja artikkelien mukaan on monenlaista keräystä ja kampanjaa ja pakolaisten noutoretkeä suunnitteilla. 

Kaikki tarkoittavat pelkästään hyvää ja osoittavat auttamisenhalua ja siinä sivussa helpottavat omaakin ahdistustaan. Silti sanoisin tässä kohtaa typerästi englanninkielistä, muodikasta ilmaisua käyttäen: ”Hold your horses!” 

Monelta suunnalta on neuvottu, että paras apu tällä hetkellä on lahjoittaa selvää rahaa tunnetun, rekisteröidyn ja luotettavan avustusjärjestön kautta. Esimerkiksi SPR, Unicef, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset ja mitä näitä onkaan. 

Huijareita on ihan varmasti liikkeellä, jotka yrittävät käyttää hyväkseen hyväuskoisia ihmisiä ja ukrainalaisten hätää. Mihin tahansa keräyslippaaseen tai tilille ei pidä mennä rahojaan työntämään. 

Se mitä Ukrainassa tällä hetkellä varmasti kipeimmin tarvitaan, on hätämajoitus, juomavesi, tilanteeseen sopiva ruoka ja välttämätön terveyden- ja sairaanhoito. Näitä pystyvät viralliset auttamisjärjestöt tehokkaimmin ja asiantuntemuksellaan parhaiten järjestämään ja jakelua organisoimaan. Ja siihen auttaa parhaiten raha, joka lahjoitetaan rekisteröityneen organisaation kautta. 

On nähty, että kansalaiset ovat lähettämässä vaatepussukoita, mitkä todennäköisimmin sisältävät kirpputorikuntoista käytettyä vaatetta. Hyvä ehkä sekin, mutta tuskinpa niiden vastaanottoa ja jakelua eteenpäin siellä paikan päällä kovin tehokkaasti on organisoitu. Sellaiseen ei ole resursseja eikä jakelukanaviakaan. Lehtitiedon mukaan vaatteet lajitellaan kyllä Suomessa ja varastoidaan Virossa Finnmarin tehtaan varastossa.

Toinen, edellistä parempi keino auttaa, on lähteä bussilla tai pakettiautolla hakemaan Puolasta pakolaisia Suomeen. Toivottavasti vastaanottaminen täällä päässä on organisoitu hyvin. Somessa on kehotettu oma-aloitteisesti hakemaan Ukrainasta orpolapsia Suomeen, mitä taas maalaisjärki ja viranomaiset kieltävät tekemästä.

Ja toisaalta lähtöpäädyssä: miten siellä ratkaistaan tai on ratkaistu, kuka pääsee noutobussin kyytiin ja kuka jää ”pysäkille”? Minkälaisen selkkauksen se voi aiheuttaa? Onko se  järjestetty Puolan päässä niin, että se tapahtuisi siististi eikä synny mitään käsirysyä tai muuta sekasortoa. Ihmiset eivät tule siinä tilanteessa tasavertaisesti kohdelluiksi. 

Joka tapauksessa pääasia on, että autetaan, kunhan se tapahtuisi niin, ettei aiheuteta lisää haittaa ja harmia autettaville. Vaatteita voidaan hommata ja lahjoittaa myös sitten, kun ollaan ensin saatu heidät tänne. Puolasta on tullut jo viestiä, että älkää lähettäkö enempää tavaraa. Meidän pitäisi pohtia autettavien tarpeita eikä omia tarpeitamme. Ei ole järkevää siivota omaa vaatekaappia ja kipata kaikki tarpeeton Ukrainaan, jos vähän kärjistetään.

Nyt on kuitenkin oikea ”kohderyhmä” lähtenyt pakolaisiksi, nimittäin naiset, lapset ja vanhukset.  Miehet ovat jääneet kotimaataan puolustamaan. Sairaat, kehitysvammaiset,vastasynnyttäneet naiset ja muut huonommin liikkeelle pääsevät ovat yhä siellä. On tässä nähty pakolaisaaltoja, joissa tänne on tullut muuta väkeä ja heikoimmassa asemassa olevat on jätetty sodan jalkoihin itsekseen selviytymään. 

Jokainen sotaa paennut tietenkin kaipaa takaisin omaan kotiinsa, mutta pakolaisissa on varmasti niitäkin, jotka haluavat jäädä tänne. Nyt ei pidä tehdä sitä virhettä, että sullotaan heidät johonkin lähiöön tai pakolaiskeskukseen keskenään ihmettelemään. Tänne jäävät ihmiset pitäisi pystyä integroimaan yhteiskuntaan mahdollisimman pian. 

Lapset heti kouluun ja aikuiset kielikurssille ja työllistymään. Se hyödyttäisi sekä pakolaisia että vastaanottavaa maata. Ukrainalaisten joukossa on kuitenkin jo valmiiksi osaavaa ja koulutettua väkeä, jota meillä tarvitaan.

Puolan antamaa panosta arvostan. Siellä oli selvästikin osattu ennakoida tuleva tilanne ja pakolaisten tuloon oli varauduttu. Puolalaisillehan ukrainalaiset ovat melkein maanmiehiä. Ehkä enemmän veljeskansaa kuin venäläisille. Vladelle ukrainalaiset muuttuivat hetkessä serkuista natseiksi. He ovat eurooppalaisia. Aikaisempia pakolaisaaltojahan Puola ei ottanut vastaan. Niinpä heillä on nyt onneksi resurssit paremmassa kunnossa kuin joillain muilla mailla.

Kuvat: Pixabay

Kuvissa esiintyvät henkilöt ja rakennukset eivät tiettävästi liity Ukrainan tilanteeseen.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.