Sitä saa mitä tilaa, sanotaan.
Meillä on kotona tapana vitsailla vaikeistakin asioista. Ei silloin, kun tilanne on akuutti. Mustaa huumoria viljellään sattumuksista, jotka ovat jo tapahtuneet ja niistä asioista, joiden kuvittelemme ehkä osuvan kohdallemme vasta pitkän ajan kuluttua.
Olemme kuvitelleet itsemme rollattorien kanssa Tokmannin ämpärijonoon, hamstraamaan urakalla tarjouskahvia marketista ja etuilemaan härskisti kassajonossa. Olemme hahmotelleet tilanteita, joissa kuulo ja näkö on melkein menneet ja alaventtiili fuskaa, pääkopassa käy yksisuuntainen vaimea tuulenvire, älynvälähdyksiä ei juurikaan tapahdu ja askel on on käynyt niin hitaaksi, ettei kannata lähteä enää mihinkään, kun ei ehdi saman päivän aikana takaisin. Tai ei löydä. Todellisuudessa nämä eivät naurata, mutta eihän se itkukaan auta.
Kirjoittelin taannoin ikääntymiseen liittyen anti-age-tuotteiden käyttöönotosta postauksessa: Tähän on siis tultu.
Olin tämän kuluvan vuoden alussa täysin lääkkeetön. Minulla ei siis ollut mitään säännöllistä lääkitystä. Kevättalvella tapahtui radikaali muutos. Sain kerralla lääkitystä useampaan eri sairauteen ja vaivaan. Ja kevään mittaan lääkkeitä tuli vielä lisää. Esimerkiksi kohonneeseen verenpaineeseen otan muutamaa eri lääkettä.
Lääkepurkkeja on siis rivissä useampi ja lääkkeiden otto tapahtuu aamuin ja illoin. Kun kaikki oli alkuun uutta, olin kauhean tarkka, mutta kun lääkkeiden ottamisesta alkoi tulla pikku hiljaa rutiinia, en enää rekisteröinyt tapahtumaa - toimin kuin automaattiohjauksella. Eikä ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun aloin sekoilla lääkkeiden kanssa. Olinko ottanut vai enkö. Olisi ollut ihan yhtä huono juttu, jos lääkkeet olisivat jääneet välistä tai olisin ottanut tupla-annoksen.
Alkoi mennä pikkuhiljaa hermot omaan sähläykseen. Joten, ei auttanut muu, kuin hommata dosetti. Kapine, jonka olin aina kuvitellut kuuluvan vain niille toisille, jotka ovat muistamattomia ja höperöitä. Piti perua omat ajatukset tai myöntää, että olen itsekin sellainen.
Seuraavaksi lienee sitten vuorossa kävelykeppi, apuvälineiden asennukset kotiin, muovitettu aluslakana, Tenat, turvaranneke, kotihoito ja mitä näitä nyt on.
Juu, ei tule vanhuus yksin. Vaikken nyt itseäni vielä vanhaksi ajattelekaan. Mutta koko ajan tulee jotain uutta, kremppaa nimittäin.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
