Paikallisessa sanomalehdessä oli juttu armeijasta kotiutuneista naisista. Näkökulmana oli, että vaikuttiko Venäjän hyökkäys Ukrainaan heidän turvallisuudentunteeseensa.
Eräs heistä kertoi, että oli harkinnut Puolustusvoimista itselleen työpaikkaa ja sotilaan ammattia. Mutta hän oli sittemmin huomannut, ettei nauttisi armeijasta työympäristönä.
Pitääkö työympäristöstä nauttia? Oletko sinä valinnut ammattisi sen mukaan, nautitko työympäristöstä vai et? Nykyajan nuoret ovat fiksumpia kuin me vanhat ”sotaratsut”, kun asettavat ihanteensa näin korkealle.
Aikanaan ammatinvalintaa tehdessäni (jota en ole oikeastaan tehnyt vieläkään) en paljoa ajatellut työympäristöjä. Mutta no, ehkä itsekin huomaamattani tajusin ottaneeni työympäristönkin huomioon.
En pidä mistään kylmästä ja/tai likaisesta. Ilmankos päädyin siistiin sisätyöhön nykyiseen ammattiini konttorirotaksi ja silloin tällöin keikkailen eräissä muissa töissä, joita tehdään siistissä työympäristössä.
Eläimiä rakastan melkein kuin omia lapsia, mutta en voisi kuvitella mitään eläimiin liittyvää työtä, paitsi ehkä eläinlääkärin työ, mutta siihen ei olisi aikanaan paukut riittäneet. Paitsi ehkä jos asia olisi nuoruudessa ollut joku ”must have”.
En kyllä nykyisestäkään työympäristöstä varsinaisesti nauti, mutta kyllähän se menettelee, jos ei ole vetoa eikä tolkutonta hälinää. Molempia riittää toisinaan, paitsi silloin kun teen etätöitä.
Etätöissä ollessa työympäristöstä voi todellakin nauttia. En kärsi siitä mitenkään, että teen töitä samassa huoneessa missä nukun. Molemmat toiminnot mahtuvat hyvin samaan huoneeseen, vaikka nukun yksin 140cm leveässä sängyssä. Kaiken muun voi tehdä sitten muualla ja usein työpäivän jälkeen pistänkin huoneen oven kiinni kuten myös viikonloppuisin päivällä.
Vessaan, jääkaapille ja kahvinkeittimelle on lyhyt matka. Ruokailut on hoidettu niin, ettei puolta tuntia kulu syömiseen, vaan voi virkistäytyä jotenkin muutenkin, käydä vaikka ulkona tai viikata puhtaat pyykit tai leikkiä hetken Haukkulin kanssa. Raitista ilmaa tulee alle puolen metrin päästä, kun avaa ikkunan eikä vedosta tarvitse todellakaan kärsiä. Ja kun itse siivoaa, niin saa niin siistiä kuin haluaa.
Äänenkäyttöään hallitsemaan kykenemättömiä työkavereita ei parveile kailottamassa työhön liittymättömiä asioita 2-20 metrin päässä ja ovikellon pimputusta ei kuulu. Paitsi jos postinkantaja tuo jotain lähetystä, joka on tilattu kotiinkuljetuksella (harvoin) tai ei mahdu laatikkoon. Tänään tilasin netistä momenttiavaimen, joka tuodaan kotiovelle asti.
Joten vastaukseni otsikon kysymykseen on kyllä. Työympäristöstä pitää saada nauttia. Nuori naissotilas oli ihan oikeassa. Työympäristöstä nauttiminen pitäisi kirjauttaa ihmisoikeuksien luetteloon.
Sitten ajatukset karkaavat taas muualle. Kermape*se täällä ulisee jostain pölystä ja vedosta, kun maailmalla lapsityöläiset raatavat henkensä kaupalla pimeissä kaivoksissa ja tehtaissa. Tasan ei mene nallekarkit eivätkä koskaan tule menemään.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
